Venäjän suurhyökkäys aloitti uuden aikakauden, joka "saattaa olla pahempi kuin kylmä sota", arvioi Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Ryhor Nizhnikau MTV Uutisille puhelinhaastattelussa.
Kylmässä sodassa säännöt selkenivät viimeistään Kuuban kriisin jälkimainingeissa 1960-luvulla, jolloin Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat ydinsodan partaalla.
Sekä Washington että Moskova olivat kylmän sodan vuosikymmenet jokseenkin sinut kansainvälisen järjestyksen kanssa, Nizhnikau sanoo.
– Kumpikaan osapuoli ei tietenkään olisi pistänyt pahakseen, jos vastapuoli olisi romahtanut, mutta kumpikaan ei tähän pyrkinyt mitenkään aktiivisesti, hän jatkaa.
– Tiesimme, mitkä ovat säännöt. Moskova on nyt näyttänyt, että se luo jatkuvasti uusia sääntöjä. Kukaan ei oikein tiedä, missä punainen viiva kulkee.
Helmikuun 24. päivänä suurhyökkäyksen aloittamisen lisäksi Venäjä on esimerkiksi irrottautunut ydinasesopimuksista, ja väittänyt, ettei se ilmoita etukäteen mahdollisesta ydinkokeesta. Venäjä ei ole koskaan tehnyt ydinkoetta. Neuvostoliitto teki edellisen lokakuussa 1990.
– Venäjä haluaa päättää nykyisen kansainvälisen järjestyksen. Se haluaa tuhota sen ja rakentaa uuden. Tämä ei ole se, mitä Neuvostoliitto teki ja se tekee nyky-Venäjästä vaarallisen, Nizhnikau katsoo.
Venäjä on toistuvasti syyttänyt Ukrainaa tukevia länsimaita konfliktin eskaloimisesta. Samaan aikaan Venäjä on käynyt itse brutaalia hyökkäyssotaa ja esimerkiksi pommittanut toistuvasti Kiovaa ja muita siviilikohteita.
Lue myös: Valkovenäläinen tutkija: Suomen kannattaa olla varuillaan Venäjän suhteen – "Sota ei lopu ensi vuonna"
Nizhnikau toteaakin, että nykytilanteen vaarallisuutta lisää se, ettei Venäjä vastaa "tit for tat" -toimintamallin mukaisesti eli tavallaan vastavuoroisesti.
– Jos Yhdysvallat kylmän sodan aikana karkotti vakoojia, karkotti Neuvostoliitto niin ikään vakoojia. Kun länsimaat muodostivat Naton, vastasi Neuvostoliitto perustamalla Varsovan liiton. Länsi tuki oikeistolaisia hallituksia ja Neuvostoliitto vasemmistolaisia. Nyt Moskova vastaa suhteettomasti, hän jatkaa.
Neuvostoliiton johtaja Hrushtshov ja Yhdysvaltain presidentti Kennedy Itävallassa vuonna 1961.
Kuka länsijohtaja kättelisi Putinia?
Nykytilanteesta toisinaan viljelty kuvaus "kylmä sota 2.0" on sotatieteilijä Ilmari Käihkön mukaan ongelmallinen. Näin siksi, ettei Venäjä yksinkertaisesti ole Neuvostoliiton tasoinen mahtitekijä.
– Neuvostoliitolla oli globaali ideologia, joka aidosti vetosi. Punalippu symbolisoi maailmanlaajuisesti vetoavaa aatetta, mutta Venäjän trikolori näyttäytyy lähinnä imperialismina. Venäjä on tynkä siitä, mitä Neuvostoliitto oli, hän sanoo.
Presidentti Vladimir Putinin tunnetusti kuvaili Neuvostoliiton hajoamista viime vuosisadan suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi.
Neuvostoliiton hajotessa itsenäistyivät muun muassa Ukraina, Viro ja Etelä-Aasian valtiot Kazakstanista lähtien, minkä lisäksi Itä-Saksa yhdistyi Länsi-Saksaan. Mullistus oli valtaisa ja jälkikäteen arvioituna siitä selvittiin yllättävän vähällä verenvuodatuksella.
Kylmän sodan arkistoinnin myötä myös Eurooppa ja Venäjä lähentyivät. Syntyi ajatus, että tiukka taloudellinen yhteistyö ja kahdenvälinen riippuvuus takaavat rauhan.
Vielä helmikuussa 2022 Ranskan presidentti Macron vieraili Moskovassa. Pari viikkoa myöhemmin Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan.
Lue myös: Asiantuntija: Vuonna 2014 monet poliitikot eivät vieläkään halunneet uskoa Venäjän muuttuneen
Nyt Käihkön mukaan on vaikea nähdä, miten Kremlin ja Euroopan unionin väliset suhteet voisivat normalisoitua.
– Kuka olisi se ensimmäinen länsipoliitikko, joka kättelisi Putinia? Kuka se haluaa olla? Voi olla, että joudutaan odottamaan, että valta vaihtuu Venäjällä, mikä voi viedä vuosia, Käihkö sanoo.
– Venäjään on kuitenkin pakko pitää jotain yhteyksiä yllä. Konsulaattien sulkemiset ovat ongelma, sillä globaalit kysymykset ilmastonmuutoksesta lähtien eivät kunnioita valtioiden rajoja, Käihkö muistuttaa.
"Rauhan merkit eivät näytä lupaavilta"
Länsi-Eurooppa pystyi elämään varsin hyvin sen tosiasian kanssa, että Venäjä kävi jäätyneeksi konfliktiksi kuvailtua sotaa Itä-Ukrainassa vuodesta 2014 lähtien, Käihkö sanoo.
Sotatieteilijän mukaan nykytilanteeseen päädyttiin, koska Kreml totesi, että se haluaa tilanteeseen muutoksen.
– Rauhan merkit eivät näytä hirveän lupaavilta. Voi olla, ettei pysyvää ratkaisua löydy, Käihkö toteaa.
Venäjä ja Ukraina eivät ole neuvotelleet tulitauosta vakavasti sitten suurhyökkäyksen alun, jos silloinkaan. Tällä hetkellä näkyvillä oleva diplomatia rajoittuu lähinnä vankien vaihtoon ja viljakuljetuksista sopimiseen.
Kremlin duuman selonteossa todettiin äskettäin, ettei Venäjä ole saavuttanut tavoitteitaan Ukrainassa. Samaan aikaan Venäjä on toitottanut kerta toisensa jälkeen, että tavoitteet Ukrainassa on saavutettava joko asein tai muilla keinoilla.
Ukraina taas on tehnyt selväksi, että se aikoo ottaa takaisin kaikki ne alueet, jotka Venäjä on siltä laittomasti valloittanut vuodesta 2014 lähtien. Pakettiin sisältyy myös Krimin niemimaa.
– Tilanne muuttuu todennäköisesti vasta, kun kaikki osapuolet päätyvät siihen, ettei sotimalla pysty tilannetta parantamaan, Käihkö sanoo.
– Onko Venäjällä mitään hienompaa strategiaa kuin odottaa? Ei sieltä ole kuulunut mitään ajatuksia, miten Ukraina voitaisiin alistaa paitsi se, että länsimaat ja Ukraina kyllästyvät,
Lue lisää: Sotatieteilijä Ilmari Käihkö: Ukrainan sodanjohdolla on kaksi kauhuskenaariota
1:19
Tutkimusjohtaja Kangaspuro: “Venäjä ja Kiina ovat yhdistelmä, jota ei voi sivuuttaa”. Haastattelu on maaliskuulta.
Asenteet ovat koventuneet
Vuonna 1946 Suomen presidentiksi valittu Juho Kusto Paasikivi on todennut Suomen ulkopolitiikkaa vuosikymmeniä määrittäneen lausahduksen: "Maantieteelle emme voi mitään".
Ajatuksen ydin oli, että Suomi jakaa rajan Neuvostoliiton kanssa ja sen kanssa on elettävä. Vaikka Neuvostoliitto kaatui, oli Moskova yhä Suomen ulkopolitiikassa määräävässä roolissa.
Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen Suomi päätti, ettei Venäjän tahtoa kuunnella. Suomi haki puolustusliitto Natoon toukokuussa 2022, alle kolme kuukautta Venäjän suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen.
Käihkön poliittisessa ennusteessa näkyy Suomelle reunavaltiopolitiikkaa.
– Jos kerran poliittinen johto on sanonut, että Viro on ollut kaikessa oikeassa ja Suomi on ollut väärässä, niin kyllä se tarkoittaa, että asenteet Venäjää kohtaan ovat koventunee, Käihkö pohtii.
– Meidän täytyy kuitenkin säilyttää kontakteja, vaikka se nyt näyttää vaikealta. Kuka tietää, miltä maailma näyttää kymmenen tai 15 vuoden päästä.
2:13
Presidentti Niinistö jarrutti Nato-jäsenyyden hakemista ennen Venäjän hyökkäyssotaa, sanovat asiantuntijat lehtihaastattelussa.
Lue myös: Miten Ukraina ja Venäjä mahtuvat samaan Suomessa järjestettävään kokoukseen? Näin vastaa ulkoministeriö
Suomi ei suinkaan ole Euroopan ainoa kolkka, jossa ääni kellossa on muuttunut. Länsimaat ovat viimeisen reilun vuoden aikana vuoron perään ilmoittaneet kasvattavansa puolustusvoimiensa budjettia.
– Asenteet ovat koventuneet. Myös kansallisaate on koventunut, Käihkö katsoo.
Käihkön mukaan EU:lle olisi nyt paljon tilausta. Se voisi koordinoida yhteistä vastausta Venäjän toimille. Käihkön mukaan vastaus on ollut vaisu.
– Ei merkityksetön, mutta se on jäänyt taka-alalle. EU:ssa on hyvin erilaisia näkemyksiä Venäjää kohtaan ja miten sotaa voitaisiin ratkoa.
"Vaikka Ukraina valtaisi alueensa takaisin, sota jatkuisi"
Ulkopoliittisen instituutin vierailevan tutkija Nizhnikaun korostaa, että Venäjän eliitti on varsin vahvasti sodan takana. Presidentti Putinilla ei ole aikomustakaan muuttaa politiikkaansa ennen kuin hän on kuluttanut resurssinsa loppuun.
– Kysymys kuuluu, milloin se tapahtuu. Tämä on maraton. Venäjästä tulee enemmän ja enemmän epäoikeudenmukaisempi valtio, joka on sitoutunut pitkään sotaan, Nizhnikau arvioi.
– Venäjän resurssit riittävät ainakin useita vuosia. Paljon riippuu lännestä. Venäjällä on enemmän resursseja kuin Ukrainalla, mutta vähemmän kuin lännellä.
Presidentti Putinin on pakko saada Ukrainasta "jotain irti", muuten oma asema voi olla uhattu, Käihkö sanoo.
Nizhnikau on samaa mieltä.
– Putin on tehnyt sodasta arvovalta- ja perintökysymyksen, hän jatkaa.
– Vaikka Ukraina valtaisi kaikki alueensa takaisin huomenna tai kahden vuoden päästä, ei se tarkoittaisi sodan päättymistä. Moskova jatkaisi Ukrainan pommittamista.