Terveiden ja oireettomien ihmisten yhä tarkemmat ja laajemmat tutkimukset kummastuttavat tutkijaa. Hänen mielestään turhia tutkimuksia ja hoitoja voisi karsia ja panostaa sairaiden ihmisten hoitamiseen.
Tutkija ja lääkäri Iris Pasternack sanoo, että potilaiden ylidiagnostisointisointi on puhuttanut ympäri maailman lääkäreitä ja tutkijoita jo kymmenen viime vuoden ajan. Britanniassa ja Australiassa on tehty listoja tutkimuksista ja hoidoista, joiden tehosta ei ole näyttöä. Niiden tekemisestä julkisin varoin on menossa tiukka keskustelu.
Tutkija toivoo, että asiasta keskusteltaisiin myös Suomessa.
Yhdysvalloissa on arvioitu, että kolmannes terveydenhuollon menoista kuluu vaikuttamattomiin hoitoihin. Britanniassa ja Australiassa on jo listattu vaikuttamattomia hoitoja.
– Toivon että Suomessakin asiaa mietittäisiin. Nyt päätöksiä tekevät paikallisesti yksittäiset ihmiset.
Ylidiagnostiikka näkyy Pasternackin mukaan esimerkiksi siinä, että terveiltä ihmisiltä etsitään terveysongelmia, testataan vähäisiä terveysriskejä tai kun itsestään paranevia sairauksia hoidetaan aktiivisesti.
Lähes kaikista ihmistä löytyy muutoksia, jos niitä haetaan.
– Esimerkiksi tietokonetomografiassa 86 prosentilla löytyy epänormaali löydös, joka ei liity tutkittavaan sairauteen.
Terveysongelmia voidaan liioitella myös tarkoituksella asiakkaiden saamiseksi.
Pasternackin mukaan elämän pikku riesojen nostaminen tautien rinnalle ja elimistön mittaaminen yhä tarkemmilla välineillä saavat elämän tuntumaan kujanjuoksulta.
– Elämän rajallisuus ja suoranainen vaarallisuus korostuvat epäterveellä tavalla ja aiheuttavat ahdistusta erityisesti siihen taipuvaisilla henkilöillä. Terveydestä ja sen edistämisestä tulee elämän keskipiste, pakkomielle, tutkija kirjoittaa tuoreessa kirjassaan.
Elämää rajaavien pelkojen sijaan Pasternack kehottaa nauttimaan elämästä.