Tutkijoiden mukaan menneisyydestä peräisin olevien virusten vaarallisuutta aliarvioidaan, kertoo CNN.
Ikirouta peittää viidenneksen pohjoisesta pallonpuoliskosta, ja se on vuosituhansien ajan ollut Alaskan, Kanadan ja Venäjän arktisen tundran ja boreaalisten metsien pohjana.
Se toimii eräänlaisena aikakapselina, joka säilyttää muinaisten virusten lisäksi useiden sukupuuttoon kuolleiden eläinten muumioituneita jäännöksiä, joita tutkijat ovat voineet kaivaa esiin ja tutkia viime vuosina.
Arktisen alueen lämpötilat lämpenevät kuitenkin nykyisin jopa neljä kertaa nopeammin kuin muualla maapallolla, mikä heikentää ikiroudan pintakerrosta.
Ja ikiroudan sulamisessa piilee vaaroja. Sulamisvesien mukana voi vapautua kylmän sodan aikaisia kemiallisia ja radioaktiivisia jätteitä, jotka voivat vahingoittaa luonnonvaraisia eläimiä ja häiritä ekosysteemiä.
Ikiroudassa piilee myös muinaisia viruksia, jollaisia nykyihmiset ja -eläimet eivät ole kohdanneet.
Ymmärtääkseen paremmin jäätyneiden virusten aiheuttamia riskejä Jean-Michel Claverie, Aix-Marseillen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan emeritusprofessori on testannut Siperian ikiroudasta otettuja maanäytteitä. Hän on pyrkinyt selvittämään, ovatko niiden sisältämät virushiukkaset edelleen tartuntavaarallisia.
Hän on etsinyt niin sanottuja zombieviruksia ja on löytänytkin niitä.
Jättiläisviruksia jään pinnan alla
Claverie tutkii tiettyä virustyyppiä, jonka hän löysi ensimmäisen kerran vuonna 2003. Virukset tunnetaan jättiläisviruksina ja ne ovatkin paljon suurempia, kuin tavalliset virukset.
Vuonna 2014 Claverie tiimeineen herätti henkiin ikiroudasta eristetyn viruksen. He saivat viruksesta tarttuvan ensimmäistä kertaa 30 000 vuoteen, lisäämällä sen viljeltyihin soluihin.
Turvallisuussyistä hän valitsi tutkimuksensa kohteeksi viruksen, joka voi kohdistua vain yksisoluisiin ameeboihin, ei eläimiin tai ihmisiin.
Hän toisti tempun vuonna 2015 eristämällä toisenlaisen virustyypin, joka myös kohdistui ameeboihin.
Viimeisimmässä 18. helmikuuta julkaistussa tutkimuksessaan Claverie ja hänen tutkimusryhmänsä eristivät useita muinaisia viruskantoja useista ikiroudasta otetuista näytteistä. Näytteet oli otettu seitsemästä eri paikasta eri puolilta Siperiaa. Kukin viruksista pystyi tartuttamaan viljeltyjä ameebasoluja.
Vanhin viruksista oli maaperän radiohiiliajoituksen perusteella lähes 48 500 vuotta vanha ja peräisin maanalaisesta järvestä.
– Se, että ameebatartunnan aiheuttavat virukset ovat edelleen tartuntakykyisiä näin pitkän ajan kuluttua, on osoitus mahdollisesti suuremmasta ongelmasta, Claverie sanoo.
Hän pelkää, että ihmiset eivät pidä muinaisten virusten heräämistä henkiin vakavana kansanterveydellisenä uhkana.
– Päättelymme on, että jos ameebavirukset ovat yhä elossa, ei ole mitään syytä, miksi muut virukset eivät olisi yhä elossa ja kykenisivät tartuttamaan omia isäntiään, Claverie sanoo.
Ennakkotapauksia löytyy
Ikiroudasta on löydetty jälkiä viruksista ja bakteereista, jotka voivat tarttua ihmiseen.
Vuonna 2012 tutkijat vahvistivat, että Siperiaan haudatun naisen 300 vuotta vanhat muumioituneet jäännökset sisälsivät isorokkoa aiheuttavan viruksen geneettisiä merkkejä.
Ruotsalaisen Uumajan yliopiston kliinisen mikrobiologian laitoksen emeritusprofessori Birgitta Evengård totesi, että sulavan ikiroudan sisältämien mahdollisten taudinaiheuttajien aiheuttamaa riskiä olisi valvottava paremmin, mutta varoitti kuitenkin hätääntymisestä.
– Jos ikiroudassa on piilossa virus, jonka kanssa emme ole olleet tekemisissä tuhansiin vuosiin, voi olla, että immuunipuolustuksemme ei ole riittävä.
Lue myös: Haihtuvassa ikiroudassa uinuu miltei 50 000 vuotta vanhoja tauteja, uusi löytö julki: "Joka kerta, kun etsimme roudasta uutta virusta, me löydämme"
1:29
Katso myös: Aiheuttavatko eläinperäiset virukset tulevaisuudessa yhä useammin tartunta-aaltoja?