Uhanalaisen metsälinnun hömötiaisen kannan laskua selittävät Oulun yliopiston tutkimuksen mukaan eniten metsähakkuut.
Oulun yliopiston tutkijat ovat seuranneet lajin tilannetta pitkäaikaistutkimuksella, jonka seuranta alkoi 1970-luvulla. Tutkimuksessa havaittiin, että metsähakkuiden pitkä kertymä aiheuttaa elinympäristökatoa. Hakkuista kärsivät tutkimuksen mukaan muun muassa hömötiaisen kaltaiset lajit, jotka ovat hyvin riippuvaisia luonnontilaisen kaltaisista metsistä.
Vielä muutama vuosikymmen sitten hömötiainen oli yksi Suomen yleisimmistä pesimälinnuista. Nykyisin hömötiainen luokitellaan kuitenkin lintujärjestö Birdlifen mukaan erittäin uhanalaiseksi, koska sen kanta on vähentynyt merkittävästi.
Uutisaamu 27.5.2022: Miten metsien hakkuut ja ilmastotoimet sovitetaan yhteen?
10:51
Lahot lehtipuupökkelöt auttavat
Oulun yliopiston tutkimuksen mukaan hömötiainen on lintu, joka pysyy metsässä pienellä alueella vuoden ympäri ja pesii lahopuuhun, varsinkin lahoon lehtipuuhun. Tutkimuksessa havaittiin, että metsähakkuiden kertymä vaikutti vuosien mittaan hömötiaisen pesimiseen kertautuvasti.
Tutkimuksen mukaan hömötiainen pesi sitä harvemmin, mitä enemmän maastossa oli 30:tä vuotta nuorempaa puuta.
Tutkimuksen aikana linnun pesimistiheys laski puolella.
– Tiheyden laskusta jopa 65 prosenttia selittyi avohakkuilla ja harvennuksilla. Avohakkuiden vaikutus oli selvästi suurempi kuin harvennusten, tutkimustiedotteessa todetaan.
Hömötiaisen kaltaisten lajien menestystä helpottaisi parhaiten tutkimuksen mukaan se, että avohakkuita vähennettäisiin. Lajin tilannetta helpotti tutkimuksessa se, jos metsässä oli runsaasti lahoja lehtipuupökkelöitä, joissa hömötiainen pystyi pesimään.
Tämä pitäisi tutkijoiden mukaan ottaa huomioon myös metsätaloudessa. Myös luonnon ennallistamisesta olisi apua.
– Hömötiainen pesii harvemmin pönttöön, joten linnunpöntöt eivät sitä auta, sanoo Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Satu Kumpula tiedotteessa.
Hömötiaista seurattiin 25 neliökilometrin kokoisella tutkimusalueella, joka sijaitsi Oulun lähistöllä. Oulun yliopiston tutkimus julkaistiin Forest Ecology and Management -tiedejulkaisussa.