Halutaanko työehtosopimusjärjestelmästä pitää kiinni, kysyy sovittelija Jukka Ahtela selvityksessään.
Työmarkkinoiden kärjistyneestä tilanteesta ei näytä olevan nopeaa ulospääsyä tarjolla. Varoituksia 1.–2. helmikuuta järjestettävistä poliittisista lakoista on sadellut yhä useammalta liitolta ja alalta. Maanantaina aikeistaan kertovat akavalaiset liitot.
Samalla hallituksen riveistä ammattiyhdistysliikettä nimitellään muun muassa mafiaksi.
Työministeri Arto Satonen (kok.) on toistanut, että työrauhalainsäädäntö on pahasti vanhentunut ja torjunut Helsingin Sanomien haastattelussa vaatimukset uusista neuvotteluista palkansaajajärjestöjen kanssa. Sunnuntaina julkaistussa mielipidekirjoituksessa Satonen tosin pyrki liennyttämään tunnelmia vakuuttaen, että hallituksen tavoittelema vientivetoinen työmarkkinamalli ei tuomitse naisvaltaisia ja julkisen sektorin aloja "ikuiseen palkkakuoppaan".
Akavan puheenjohtaja Maria Löfgren vastasi Satoselle viestipalvelu X:ssä todeten, etteivät perustelut pidä.
– Kun työnantajat voivat laskea sen varaan, että työriitakaan ei johda vientialoja suurempaan korotukseen, insentiivi neuvotteluihin katoaa, Löfgren summasi.
Elinkeinoelämän järjestöt ovat pysyneet tiukalla linjalla ja julkaisivat lauantaina yhteisen kannanoton, jossa EK, Suomen Yrittäjät, Perheyritysten liitto ja Keskuskauppakamari puolustivat hallituksen suunnitelmia, tuomitsivat lakkojen vahingoittavan Suomea ja yrityksiä ja muistuttivat, että lakkoihin osallistuminen on vapaaehtoista.
Työmarkkinoita tarkkailevien keskuudessa on jo syntynyt huolta, että nykyinen suunta johtaa lopulta täydelliseen nokkakolariin hallituksen ja ay-liikkeen välillä. Arvio on, että hallitus on tehnyt EK:n ja Suomen Yrittäjien mallin mukaan käsikirjoittamistaan suunnitelmista arvovaltakysymyksen ja ay-liike panee koneistonsa liikkeelle, minkä jälkeen taistojen tiellä jatketaan päätyyn asti.
Pahimmillaan vauriot Suomen talouskasvun edellytyksille voivat olla mittavat, jos työmarkkinatilannetta ei saada rauhoitettua. Pelkona on, että seuraus voi olla jopa työehtosopimusjärjestelmän mureneminen sen uudistamisen sijasta.
Lue myös: Orpon ja Purran leikkuri iskee työttömiin: Tästä kaikesta alkavana vuonna säästetään
"Hämmentävää jääräpäisyyttä"
Tampereen yliopiston yhteiskuntapolitiikan dosentti Satu Ojala ei myöskään pidä hallituksen linjaa oikeana vaan peräänkuuluttaa rakentavampaa suhtautumista ay-liikkeeseen.
– Tämä jääräpäisyys, jolla hallitus tässä sivuuttaa työmarkkinaosapuolista palkansaajapuolta, on kyllä hämmentävää, Ojala sanoo STT:lle.
Ojalan mielestä hallitus on väärillä jäljillä, kun se yrittää muokata työmarkkinamallia uusiksi neuvottelun sijasta työlainsäädännön keinoin. Se vain pahentaa jäykkyyksiä työmarkkinoilla, Ojala varoittaa.
– Nämä keinot, mitä nyt ehdotetaan, ovat jäykistäviä, varsinkin tämä yritys työlainsäädännöllä rajoittaa valtakunnansovittelijan neuvottelumahdollisuuksia.
Luvatut työllisyysvaikutukset ovat taas vaarassa jäädä lupauksiksi.
– Ei näillä kaikilla toimilla ole mitään työllisyysvaikutuksia. Työllisyysvaikutusarviot ovat erittäin vähäisellä ja hataralla pohjalla.
Ojalan mielestä leimaava kielenkäyttö on vakava ongelma työmarkkinakeskustelussa.
– Ay-liike ei ole jäykkä, jäykistävä rakenne. Se on asiantuntijaorganisaatio, joka on olemassa, koska meillä on työmarkkinainstituutioiden malli, jossa työnantajat, valtio ja työntekijät ovat edustuksellisesti, tasapuolisesti omia osapuoliaan, Ojala sanoo.
Ojalan mielestä työmarkkinoiden uudistaminen vaatisi kahden vaalikauden mittaista, tutkimustiedolle nojaavaa parlamentaarista komiteaa sosiaaliturvakomitean tapaan.
– Ei millään institutionaalisilla muutoksilla voi olla tulipalokiire, ja selvityksessä voitaisiin myös tunnistaa ja säilyttää nykyisen työmarkkinamallin toimivat osat. Se kun on mainettaan toimivampi. Hallituksen kannattaisi nyt perääntyä, sillä toimenpidekokonaisuus ei ole perusteltu edes kansantalouden tai työllisyyden kannalta.
Huollettavaa ja korjattavaa
Aiemmin EK:n johtotehtävissä työskennellyt sovittelija Jukka Ahtela on pohtinut tulevaisuutta työmarkkinakeskusjärjestö Akavan ajatuspaja Akava Worksin tilaamassa selvityksessä. Siinä hän esittää näkemyksensä siitä, miten Suomen työmarkkina- ja työehtosopimusjärjestelmää pitäisi tulevaisuudessa kehittää, kun nykyinen kriisi jää taakse. Vertailukohtina ovat keskeisten kilpailijamaiden eli Ruotsin ja Saksan mallit.
– Kun on pöly on vähän laskeutunut, pitää ruveta ihan oikeasti miettimään, että mihin suuntaan Suomen työmarkkinajärjestelmä kehitetään, että haluammeko me olla pohjoismainen maa vai liu'utaanko johonkin muuhun, Ahtela sanoo STT:lle.
– Minun keskeinen ajatukseni siinä oli se, että jos ja kun uskoisin, että me kuitenkin haluamme pitää kiinni tästä työehtosopimusjärjestelmästä niin nyt on korkea aika ruveta sitä ihan oikeasti huoltamaan, ylläpitämään ja korjaamaan.
Nyt meneillään olevaan suureen työmarkkinavääntöön hän ei sovittelijan tehtävässään ota kantaa.
– Se iso asia, mitä minä siinä korostan monessa yhteydessä, on se, että työehtosopimuksien pitää olla jatkossa sellaisia, että ne ovat hyödyllisiä molemmille osapuolille, Ahtela sanoo.
Hyvänä esimerkkinä tästä hän mainitsee Ruotsin, jonka järjestelmän eri elementtejä on ahkerasti väläytelty myös Suomen keskustelussa. Ruotsissa osapuolet ottavat omistajuuden työehtosopimusjärjestelmästä ja kantavat siitä vastuun, Ahtela toteaa.
– Minä en pidä yhtään mahdottomana, että Suomessakin opittaisiin, Ahtela sanoo.
Selvityksessä Ahtela arvioi, että Suomella on edessään kaksi vaihtoehtoista tietä. Työehtosopimuksiin perustuva pohjoismainen malli, jossa valtiovalta tukee työehtosopimustoimintaa, mutta ei puutu osapuolten autonomian piiriin kuuluviin asioihin.
Toinen vaihtoehto merkitsee erkanemista pohjoismaisesta mallista, jonka seurauksena työelämän kehittäminen siirtyy entistä enemmän poliittisen päätöksenteon varaan. Ristiriidat työpaikoilla kärjistyvät, ja Suomi siirtyy työmarkkinamallissaan samaan suuntaan kuin monet uudemmat EU-maat.
Hyvään lopputulokseen pääseminen vaatisi Ahtelan mukaan työmarkkinaosapuolilta ryhtiliikettä.