Hallitusohjelmaan kirjatun vientivetoisen palkkamallin lausuntokierros on päättynyt. Suunnitelma viedä vientialojen palkankorotustaso lainsäädäntöön asti saa pääosin moitteita työntekijöiltä ja kiitosta työnantajilta. Joitakin poikkeuksia on.
Vientivetoisella palkkamallilla tarkoitetaan käytännössä sitä, että kaikkien alojen palkankorotukset määräytyisivät suurimpien vientialojen korotusten perusteella. Suurimpia vientialoja ovat teknologia-, metsä- ja kemianteollisuuksien alat.
Hallitus on nyt viemässä lainsäädäntöön asti kirjauksen, jonka mukaan valtakunnansovittelija ei saisi sovittelussa edes antaa sovintoehdotuksia, jotka ylittäisivät vientiteollisuuden antaman raamin.
Erityisesti matalapalkkaisten ja naisvaltaisten alojen palkansaajajärjestöt ovat tuohtuneet muutoksesta, koska ne näkevät, ettei palkkaeroja voitaisi lakimuutoksen jälkeen kuroa kiinni.
– Esimerkiksi henkilökohtaisten avustajien työehdot ovat lähtökohtaisesti heikot ja kehittymässä, eikä tällaisille aloille kohdennettuja korkeampia korotuksia tai kustannusvaikutteista työehtojen kehittämistä tule estää lakiin kirjatulla kustannuskatolla, SAK muistuttaa lausunnossaan.
Erialoilla voitaisiin suorissa, työntekijä- ja työnantajajärjestöjen välisissä neuvotteluissa sopia vientialoja suuremmista korotuksista. Palkansaajat kuitenkin näkevät, ettei työnantajilla olisi minkäänlaista kiinnostusta suostua suurempiin korotuksiin, koska edes sovittelussa sellaisiin ei syntyisi painetta.
Käytännössä Suomessa on viime vuosina käytetty vientivetoista palkkamallia, kun työnantajaliitot ovat keskenään koordinoineet palkankorotusten tasoja, eikä vientialojen palkankorotuksia ole pääsääntöisesti rikottu.
Työnantajajärjestöjen mukaan tämä on johtanut Suomen kilpailukyvyn paranemiseen.
12:54
Kenen etua Suomen hallitukset ovat ajaneet – työntekijöiden vai työnantajien?
Lausunnot povaavat riitoja
Palkansaajajärjestöjen lausunnoissa ennakoidaan sitä, että hallituksen ajama lakimuutos johtaisi entisestään paheneviin riitatilanteisiin työmarkkinoilla.
– Suomalaiseen malliin tulee pyrkiä neuvotellen, vaikka neuvottelut veisivät aikaa. Vain siten voidaan saavuttaa malli, johon kaikki osapuolet voivat sitoutua. Pakolla säädetty malli johtaa lisääntyviin uusiin kriisitilanteisiin, hoitajajärjestö Super toteaa lausunnossaan.
Myös yksi työnantajaliitto pelkää riitelyn lisääntyvän muutoksen seurauksena. Kyseessä on Kuntatyönantajat.
– KT suhtautuu hallitusohjelmakirjaukseen kriittisesti. On poikkeuksellista kansainvälisestikin, jos poliittinen päätöksentekijä puuttuu ilman työmarkkinaosapuolten yhteistä näkemystä lailla työmarkkinajärjestöjen neuvottelutoiminnan ydinkysymyksiin ja neuvotteluosapuolille kuuluvaan sopimusautonomiaan.
– Kunta-alan työmarkkinahistoriassa on työnantajan ja työrauhan aikaansaamisen kannalta kielteisiä kokemuksia siitä, jos poliittiset puolueet ovat pyrkineet vaikuttamaan sopimusneuvotteluihin ja työmarkkina-asioihin, KT lausuu.
Monissa lausunnoissa muistutetaan siitä, että viime vuosina työehtosopimuksia on syntynyt useasti vasta työtaisteluiden ja sovittelun jälkeen.
Niin palkansaajat kuin työnantajat kaipaavat selkeämpiä raameja työmarkkinamalliin, mutta palkansaajat kokevat nyt, ettei heidän toiveitaan kuunnella yhtään. Neuvottelut työmarkkinajärjestöjen välillä katkesivat viime vuoden lopulla, kun SAK vaati, että kaikki muutkin vireillä olevat työmarkkinamuutokset olisi kytkettävä mukaan neuvotteluihin.
Työnantajat kannustavat nyt hallitusta viemään lakimuutoksen läpi, mutta palkansaajat vaativat, ettei hallitus puuttuisi työmarkkinoiden toimintaan.
Valtakunnansovittelija Anu Sajavaara toivoo lausunnossaan, että neuvotteluita voitaisiin vielä jatkaa.
– Olisi hyvä varata työmarkkinaosapuolille mahdollisuus jatkaa vuoden 2023 marraskuussa käynnistyneitä, mutta joulukuussa keskeytyneitä keskusteluja työmarkkinamallista myös kevään 2024 aikana, Sajavaara sanoo.
Työmarkkinaosapuolet tapaavat työministeri Arto Satosen (kok.) kutsumana 16. tammikuuta, mutta odotukset neuvottelujen käynnistymisestä uudelleen ovat pienet.
Toisiko malli parannuksia kaikille?
Työnantajaliitot korostavat vientivetoisen mallin olevan tarpeellinen Suomen kilpailukyvylle, joka on tärkeätä vientivetoiselle taloudelle.
– Yksityisen ja julkisen sektorin etu ei ole ristiriidassa keskenään, vaan vientivetoinen toimintatapa työmarkkinoilla luo pidemmällä aikavälillä myös julkissektorille parhaat edellytykset kehittää työehtoja, Teknologiateollisuus lausuu.
– Vientivetoisen työmarkkinamallin tulee turvata vientialojen yritysten kilpailukykyä, sillä palkkakilpailun kautta syntyvät kustannukset tulevat välillisesti vientiyritysten maksettaviksi. Kilpailukykyiset ja menestyvät vientiyritykset ovat Suomen talouden kivijalka ja tuottavat hyvinvointia ja vientituloja Suomeen, Metsäteollisuus muistuttaa.
Työnantajat vertaavat Suomea erityisesti Ruotsiin, jossa vientivetoinen malli on ollut pitkään käytössä.
– Ruotsissa siirryttiin vuonna 1997 liittokohtaiseen vientivetoiseen malliin, jossa kansainväliselle kilpailulle altis vienti tekee palkkaratkaisun, jota ei ylitetä työehtosopimuskierroksen muissa sopimuksissa. Ruotsissa mallista ovat sopineet vientisektorin työnantaja- ja työntekijäliitot. Julkinen sektori ja yksityiset palvelualat eivät ole olleet sopimassa mallista, mutta ovat sitoutuneet malliin, Elinkeinoelämän keskusliitto EK sanoo lausunnossaan.
Nyt vaarana tosin on se, etteivät palkansaajajärjestöt sitoudu laajasti vientivetoiseen malliin.
Edes perinteinen "päänavaaja" eli Teollisuusliitto ei ole innostunut lakimuutoksesta, vaikka se suojaisi erityisesti Teollisuusliiton omia palkankorotuksia.
Teollisuusliitto näkee hallituksen työmarkkinapolitiikan olevan kokonaisuutena sellaista, ettei se voi kannattaa muutosta.
– Työmarkkinamallin kokonaisuuteen ja palkkamalliin vaikuttavat myös muut hallitusohjelman mukaiset muutokset, kuten työtaisteluoikeuden rajoittaminen, paikallinen sopiminen sekä yhteistoimintalain suunnitellut muutokset. Muutokset kohdistuvat negatiivisesti ainoastaan työntekijäpuoleen ja niillä on vaikutusta esimerkiksi työpaikkatasoisiin neuvotteluihin, liitto lausuu.
– Teollisuusliiton näkemyksen mukaan muutoksia tulisikin käsitellä yhdessä eikä itsenäisinä kokonaisuuksina. Joka tapauksessa muutosten tulee olla tasapuolisia ja yhteisymmärryksessä laadittuja. Toisin sanoen muutosten ei tule kohdistua negatiivisesti ja ainoastaan toiseen osapuolista eli työntekijöihin. Mikäli muutoksia tehtäessä työntekijäpuolen näkemykset sivuutetaan, niin tällöin vaarannetaan koko työehtoneuvottelujärjestelmän tulevaisuus, Teollisuusliitto jatkaa.