Ukrainan sodalle ei näy nopeaa päätöstä. Kenraalimajuri evp Pekka Toverin arvion mukaan Venäjä ei ole suostumassa rauhaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Sotatoimet voivat tauota väliaikaisesti, mutta Venäjän tavoite ei muutu.
Viime viikkoina Itä-Ukrainassa on käyty kiivaita taisteluita ja Venäjä on onnistunut tekemään läpimurtoja. Luhanskin alue on lähes kokonaan Venäjän hallussa ja Venäjä on onnistunut valloittamaan kyliä myös muualla itäisessä Ukrainassa.
Rajuja taisteluita on käyty muun muassa Luhanskin alueen luoteisosassa sijaitsevasta Severodonetskin kaupungista ja sen länsinaapurina, Don-joen toisella rannalla sijaitsevasta Lysytšanskista.
Venäjän aluperäinen tavoite koko Ukrainan valtaamisesta tai ainakin maan johdon vaihtamisesta Venäjä-myönteiseen on kuitenkin yhä kaukana.
Venäjä saattaa Pekka Toverin mukaan tyytyä Ukrainassa pienempäänkin menestykseen kuin koko maan tai edes koko Donbasin alueen valloitukseen, mutta vain väliaikaisesti.
– Putin pelaa pitkää peliä paljon paremmin kuin länsi. Hän voi tyytyä osaratkaisuun tässä vaiheessa kootakseen lisää voimia ja palatakseen sitten asiaan usean vuoden kuluttua. Muistetaan, että tämäkin konflikti alkoi jo 2014 tai oikeastaan jo sitä ennen. Uskon, että kyllä tällaiseen väliratkaisuun voidaan tyytyä.
Putin määrittää tavoitteet
Putinilla ei ole samanlaisia huolia kuin demokraattisten valtioiden johtajilla. Hänen ei tarvitse pelätä epäsuosioon joutumista heikon sotamenestyksen ja tuhansien kuolleiden venäläissotilaiden taikia. Putin voi Toverin mukaan itse määritellä sodan tavoitteet vaikka jälkikäteenkin.
– Hän itse voi määritellä sen, mikä oli tämän sodan tavoite ja se tavoite voi muuttua. Virallinen totuus hyväksytään [Venäjällä] julkisuudessa laajalti. Han sanoo, että nyt nämä tavoitteet on saavutettu ja sen jälkeen hän määrittelee seuraavat tavoitteet.
Putin ei ole Toverin arvion mukaan kuitenkaan luopunut perimmäisestä tavoitteestaan eli koko Ukrainan alistamisesta.
– En usko, että Putin on millään tapaa luopunut alkuperäisestä tavoitteestaan: Hän haluaa lopettaa Ukrainan itsenäisenä, nykyaikaisena kansallisvaltiona tavalla tai toisella. Siihen tässä tähdätään edelleen.
Tappiolla ei väliä
Ukrainan kiivas vastarinta ja puolustustahto tulivat sodan alkuvaiheessa mitä ilmeisimmin Venäjälle yllätyksenä. Kun vastarinnan laajuus selvisi, vasta silloin joukkoja alettiin keskittää Itä- ja Kaakkois-Ukrainaan laajojen maa-alueiden valtaamiseksi niin kutsutun kulutussodan keinoin.
Laaja maahyökkäys merkitsee kuitenkin Venäjällekin laajoja miehistötappioita. Venäjä ei ole maaliskuun jälkeen kertonut virallisia tappiolukujaan. Tuolloin ilmoitettiin virallisesti vajaasta 1500 kuolleesta. Ukraina sanoi jo keväällä yli 20 000 venäläissotilaan kuolleen. Läntiset arviot liikkuivat keväällä 10 000 ja 15 000 välillä. Uusia arvoita ei ole saatu yli kahteen kuukauteen.
Joka tapauksessa on täysin varmaa, että tuhansia venäläissotilaita on kuollut. Venäjän tappionsietokyky on Toverin mukaan on perinteisestikin ollut paljon suurempi kuin länsimaissa. Putinia tuskin kiinnostaa edes aiempien johtajien vertaa Venäjän armeijan kärsimät miehistötappiot.
–Putin on diktaattori. Ei häntä kiinnosta pätkääkään, kuinka moni sotilas kuolee rintamalla. Häntä ei myöskään tulla viemään siitä tilille, niin kauan, kun hän on vallassa. Hän näkee kaiken oman valtansa kautta. Häntä kiinnostaa oman valtansa maksimoiminen, Toveri sanoo.
Vaikeuksia saada sotilaita
Venäjällä on tällä hetkellä ilmeisesti suuria vaikeuksia saada uusia sotilaita Ukrainan sotaan. Maassa järjestetään kutsunnat kahdesti vuodessa, mutta nyt kutsuntojen välttely on muuttunut yhä yleisemmäksi tämän kevään aikana.
– Jos menee armeijaan edes varusmieheksi, on suuri riski joutua enenmmin tai myöhemmin siihen lihamyllyyn. Venäjä on yrittänyt rakentaa miljoonan miehen ammattiarmeijaa, mutta ei ole siihen pystynyt.
Sodassa on käytetty paljolti Venäjän vähemmistökansallisuuksiin kuuluvia sotialaita kuten burjaatteja ja tshetsheenejä. Tämä johtuu siitä, että heidän asuinalueensa ovat usein muuta Venäjää köyhempiä, joten sieltä on nuorilla matalampi kynnys lähteä sotaan pientäkin rahakorvausta vastaan.
– Tavoitteista, joita eri kutsuntapiireille on asetettu, ollaan selkeästi jäljessä köyhimmilläkin alueilla.
Sitä, kuinka laajaa kannatusta Ukrainan sota Venäjällä todella nauttiin, on Toverin mukaan vaikea sanoa.
– Uskon, että siellä on miljoonia ihmisiä, jotka kannattavat sotaa ja todella uskovat sen kaiken propagandan, mitä heille syötetään. Missään nimessä en kuitenkaan usko, että yli 80 prosenttia ihmisistä kannattaisi sotaa, kuten viralliset gallupit sanovat. Sillä, että vastustaa presidenttiä on kuitenkin seuraksia esimerkiksi työpaikalla. Monet sanovat, että “olen epäpoliittinen ihminen” tai “minua ei kiinnosta”, koska ei haluta ottaa riskiä seurauksista.
"Kaksi bulldogia tappelee maton alla"
Siitä, kuinka tukevasti Putin on yhä vallankahvassa, liikkuu monenlaisia ja välillä villejäkin arvioita julkisuudessa. Syynä tähän on vapaan tiedonvälityksen puuttuminen Venäjältä ja hallituksen propagandistinen tiedotuslinja.
– Winston Churchill [Britannian pääministeri 1940-45 ja 1951-55] taisi sanoa joskus Kremlin valtakamppailuista, että se on kuin kaksi bulldogia tappelisi maton alla. Näkee, että jotakin tapahtuu, mutta kukaan ei oikein tiedä, mitä tapahtuu. Uskon kuitenkin, että Putin on yhä tukevasti vallassa.
Toveri uskoo, että Putinin sodanjohtamista kuitenkin vastustetaan Venäjällä, kuka mistäkin syystä.
– Kyllä Kremilissä on varmasti tyytymättömyyttä siihen, miten tämä sota on mennyt. Osa haluaisi rajumpia toimia Ukrainaa vastaan ja osa haluaisi päästä eroon sodasta.
Luodit viuhuvat kehokameralla kuvatussa videossa sotilaan vierestä Severodonetskissa:
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.