Ulla päätyi vuodessa unelmatyöpaikastaan telttaan asumaan – kertoo sisäilmaoireiden olleen kaiken takana: "Kun on tarpeeksi herkistynyt, ei Suomesta löydy asuntoa"

Ulla on koulutukseltaan biologian maisteri. Hän on työskennellyt tutkijana vuodesta 2005 alkaen. Hänen oikea nimensä ei ole Ulla. Hän haluaa kertoa tarinansa nimettömänä, koska ei halua vaikeuttaa uuden työn ja asunnon löytämistä.

"En ymmärtänyt oireideni johtuvan sisäilmasta"

Ullalla on ollut huonoa onnea sekä työpaikkojen että asuntojen suhteen.

– Eräässäkin työpaikassa vettä tuli katon läpi ja vuotokohtien alle vain laitettiin ämpäreitä. Minulle tuli astman kaltaisia oireita. Asunto Helsingissä oli sekin huono. Silti elin normaalia elämää: matkustelin, tapasin ystäviä, kävin elokuvissa ja konserteissa.

Ulla siirtyi töihin toiseen yritykseen, mutta sama meno jatkui.

– Sielläkin oli huono sisäilma. Vaikka 25 prosenttia työntekijöistä sai keuhkokuumeen, en ymmärtänyt yhteyttä sisäilmaan. Viimeisessä työpaikassani oli näkyvää hometta seinissä.

Ulla ei silloinkaan ymmärtänyt oireidensa liittyvän sisäilmaan.

– Koko ajan olin kipeänä, mutten tiennyt miksi. Sairastan reumaa ja monet oireet laitettiin sen piikkiin.

Viimeisenä työvuotena Ulla kertoo reuman menneen entistä pahemmaksi. Hänellä sai neurologisia oireita ja oli jatkuvia infektioita: korvatulehduksia, flunssia, toistuvia keuhkokuumeita.

– Lopulta sain veritulppia tulehduksen seurauksena. Saatoin olla viikon terveenä, mutta sitten sairastuin jälleen flunssaan.

Lue myös: Valtaosa kunnista varautunut sisäilmaongelmiin – ongelmat hyvin tyypillisiä koulurakennuksissa

"Häpesin, kun olin jatkuvasti kipeänä"

Ulla kävi myös lääkärissä.

– Lääkärit kyllä tutkivat perusteellisesti, mutta kukaan ei sanonut, että oireet voisivat johtua homeesta tai huonosta sisäilmasta.

Ulla piti työstään ja halusi hoitaa sen hyvin.

– Häpesin, että olin koko ajan kipeänä. Tein töitä vapaa-ajalla kotonakin, kun yritin kompensoida sairauspoissaoloja. Minulla ei ollut enää aikaa tavata ystäviäni ja harrastukseni jäivät.

Lopulta Ulla ymmärsi, että sairastelun syy voisi olla huono sisäilma.

– Kun omassa asunnossa vedet tulivat rakenteiden läpi, ymmärsin yhteyden kosteusvaurioiden ja sairastamisen välillä.

Ulla muutti pian uuteen terveeseen asuntoon. Hän myös löysi lääkärin, joka ehdotti kokeilemaan työpaikalla eri työhuoneita.

– Jos vaikka löytyisi sellainen huone, jossa en saisi oireita. Lopulta työskentelin kokoushuoneessa, jossa ei ollut kokolattiamattoa ja ikkunan sai auki. Esimies ei halunnut antaa mahdollisuutta etätöihin, mutta lopulta sovittiin, että olen puolet ajasta sairauslomalla ja puolet töissä.

"Työkavereillakin oli oireita"

Ulla yritti parantaa oloaan kuntoilemalla, jotta olisi voinut jatkaa työssään, josta hän piti paljon.

– Aina, kun menin työpaikalle, tulin kipeäksi. Lopulta oli pakko hyväksyä tosiasia, etten pysty olemaan siinä rakennuksessa.

Työpaikalla oli hyvä ilmapiiri ja mukavat kollegat. Ulla olisi halunnut jäädä sinne.

– Työkaverit valittivat minulle, että heilläkin on oireita, astmakohtauksia ja ihottumaa. Sanoin, että heidän pitäisi ottaa yhteyttä henkilöstöosastoon, mutta he eivät uskaltaneet, koska pelkäsivät työpaikkojensa puolesta.

Ulla jäi lopulta sairauslomalle masennuksen takia.

– Kun jäin kokonaan pois, työkaverit itkivät ja esimieskin itki. Viimeinen isku oli se, että työnantaja tarjosi kolmen kuukauden palkkaa, että jäisin kokonaan pois. Sinä aikana olisi vielä pitänyt opettaa seuraaja tekemään töitäni. Sitä en enää kestänyt henkisesti.

"Jouduin lopulta muuttamaan mökille"

Ulla on ollut nyt kuusi vuotta pois työelämästä.

– Työttömyysjakso on ollut kuormittava. Kaikki kuntoutus- ja muut hakemukset on hylätty. Se on lisännyt masennusta ja ahdistusta. Haluaisin olla töissä.

Vaikka työt loppuivat, homeongelmat jatkuivat.

– Uudessa asunnossani ilmanvaihtokone oli jatkuvasti rikki ja kun olin herkistynyt ennestään, sisäilma muuttui minulle huonoksi. Jouduin lopulta muuttamaan perheen hirsimökille. En voinut olla sielläkään, koska puu otti aluksi keuhkoihin, joten muutin telttaan.

Ulla asui puoli vuotta teltassa ja siinä ajassa elimistö toipui. Hän kertoo puutumisten ja migreenin kadoneen teltassa asumisen aikana. Myös reumaoireet lievenivät.

– Pystyin siirtymään mökkiin asumaan, kun puu ei oireiluttanut enää.

Yhdessä vuodessa Ullan elämä mullistui täysin. Unelmatyöstä hän päätyi telttaan asumaan.

"Olen käynyt läpi satoja asuntoja"

Nyt Ulla iloitsee siitä, että terveys on palannut.

– Vointi voi parantua, kun on pois altistuksesta. Kuuden vuoden aikana olen sairastanut vain kaksi flunssaa ja reumaoireet ovat lieventyneet.

Nyt ongelma on se, ettei Ulla ole löytänyt sopivaa asuntoa. Hän haluaisi löytää ensin terveen asunnon ja sitten työpaikan.

– Kun on tarpeeksi herkistynyt, Suomen asuntokannasta on vaikea löytää sopivaa asuntoa. Toki voin asua täällä mökillä, mutta tämä ei ole minun eikä täällä ole helppoa pestä esimerkiksi pyykkiä. Haluaisin oman asunnon. Olen käynyt varmaan satoja asuntoja läpi. Joissakin huomaa heti oudon hajun tai oireita tulee heti. Jossakin muualla oireet voivat ilmaantua vasta viikon päästä. On hankalaa, kun pitäisi solmia heti pitkä vuokrasopimus, vaikkei tiedä, tuleeko asunnosta oireita.

"Sisäilman mainitseminen ei aina kannata lääkärissä"

Ullan lääkärikokemukset ovat olleet vaihtelevia.

– Lääkärit ottivat vakavasti niin kauan kuin ei tiedetty, että kyseessä on homealtistus. Oireita hoidettiin asiallisesti. Myöhemmin jos sisäilma-asia on huomattu tietokannasta, jotkut lääkärit ovat voineet sanoa, että ongelma on se, että olen nainen tai hysteerinen tai että olen itse aiheuttanut terveysongelmat kuten reuman. Silloin olen vaihtanut lääkäriä. Onneksi löytyy myös lääkäreitä, jotka hoitavat hoitokäynnin syytä leimaamatta minua sisäilmahistoriani takia.

Lääkärit voivat myös tulkita seurauksen syyksi.

– Jos masentuu jatkuvan sairastamisen seurauksena, siitä tuleekin syy oireisiin. Masentuminen on aika normaali reaktio, jos menettää sekä työnsä että kotinsa, huomauttaa Ulla.

Lue myös: Miksi suomalaiset liioittelevat sisäilmaongelmien riskejä? Professori huolissaan väärästä tiedosta: "Tämä on iso ongelma"​​​​​​​

"THL:n tutkimus tuntuu pahalta ja vähättelevältä"

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) keskiviikkona julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaiset pitävät kosteusvaurioita suurempana terveysriskinä kuin ne tosiasiassa ovat.

– Se tuntuu pahalta ja vähättelevältä sairastuneita kohtaan. Moni ei edes tiedä sairastuneensa huonosta sisäilmasta. En minäkään aluksi tiennyt. Kuitenkin tiedetään, että home laskee vastustuskykyä ja aiheuttaa infektioita, ihmettelee Ulla THL:n tutkimusta.

Ullan mielestä Suomessa tarvittaisiin asennemuutosta suhtautumisessa homeongelmiin.

– Voitaisiin vaikka hakea oppia ulkomailta. Siellä lähtökohta ei ole se, että huonosta sisäilmasta sairastuneella ainoa vika on päässä. Esimerkiksi Amerikassa on hoitoprotokolla sairastuneille. Toivon, että lääkärit tunnistaisivat aikaisemmin oireiden ja sisäilman yhteyden. Nopeampi diagnoosi voisi estää sen, ettei ihminen sairastuisi pahasti. Jos ongelmiin puututaan ajoissa, ihmisten terveys ei romahda ja he voivat jatkaa työelämässä.

"En halua, että tämä kokemus toistuisi"

Ulla ihmettelee myös rakentamisen laatua.

– Rakentamisen laatuun ja ylläpitoon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Jos tilojen käyttäjät saavat terveysoireita, niiden syyt pitäisi selvittää.

Kaikesta kokemastaan huolimatta Ulla toivoo, että löytäisi vielä sopivan asunnon ja työpaikan.

– Jatkan asunnon etsintää, että voin etsiä töitä. Haluan töihin. Joko oman alan töihin tai muihin töihin. Nyt olen onneksi terveempi ja voin taas tavata ystäviä ja kummilasten kanssa pystyy tekemään asioita yhdessä. On selvää, että en pysty olemaan pitkiä aikoja rakennuksessa, jossa on hometta enkä halua vaarantaa terveyttäni uudelleen. En halua, että tämä kuuden vuoden kokemus toistuisi.

Lue myös: Sisäilmaongelmat puhuttivat kansanedustajia: "Sairastuneet kiertävät lääkäriltä lääkärille – pahimmillaan heitä väitetään luulosairaiksi"