Uransa päättävän Riitta-Liisa Roposen ääni murtui – "Miten hienoa oli, kun isä ja äiti veivät minut ladulle 40 vuotta sitten"

Siksi SM-hiihtojen naisten viiden kilometrin vapaan kilpailussa oli jäähyväisten maku. Lauantaina hän on vielä mukana Visa Ski Team Kemin viestijoukkueessa.

– Ihan hiton hienoa oli päästä kilpailemaan, vaikka (hiihto) tuntuikin hitsin pahalta. Silti kyllä nautin. Oli paljon katsojia, ja sain laittaa itseni vielä koville, kahdeksanneksi sijoittunut Roponen jutteli.

Kuinka paljon tunnelatausta oli mukana?

– Oli sitä varmasti mukana ja oli makea hiihtää, mutta välillä ajatukset lähtivät rullaamaan väärille urille. Tällaiseen oli kiva lopettaa, 43-vuotias Roponen vastasi STT:n kysymykseen.

Hiihtoretket ja perhe kaiken takana

Ounasvaaran laduilla Roponen niputti uraansa jo matkan aikana ja purki kokemuksiaan toimittajille kilpailun jälkeen.

– Kisan aikana tuli mieleen kisareissuja ja se, miten hienoa oli, kun isä ja äiti veivät minut ladulle 40 vuotta sitten, Roponen sanoi ennen kuin hänen äänensä sortui ja pyyhki silmäkulmiaan.

– Kävimme hiihtoretkillä, jotka kestivät kauan. Eväät olivat mukana. Äiti meinasi paleltua, kun katsoimme kaikki oravat ja linnut. Laduilla pysyttiin kauan jo silloin.

Roponen ei ole vieläkään kyllästynyt hiihtämiseen vaan matkustamiseen ja reissuun lähtemiseen. Tukijoukoistaan hän kiitteli myös aviomiestään Toni Roposta ja pariskunnan tytärtä Idaa, joka on myös kilpahiihtäjä.

– Nyt olen enemmän kotona ja jatkossa tuen jo aikuisikään ehtinyttä tytärtä. Ja vanhempani ovat jo sen ikäisiä, että minun paikkani on kotona, hiihtovalmentajan töitä jo aloitellut "Ritu" tuumi.

Uuden ajan menestyjä

Roponen, tuolloin vielä tyttönimeltään Lassila, debytoi arvokilpailuissa Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002. Suomen hiihdon kannalta aikakausi oli ankea Lahden 2001 MM-hiihtojen dopingkäryjen jälkeen, mutta Roponen nousi yhdeksi uuden ajan valopilkuista.

Viimeisiksi arvokilpailuiksi jäivät Oberstdorfin MM-hiihdot 2021. Siellä hän hiihti hienon kolmososuuden naisten 4x5 kilometrin viestissä ja piti Suomen mitalitaistelussa. Krista Pärmäkoski ankkuroi Suomelle pronssin.

Uran huippukohdista kysyttäessä Roposella oli muutama valinta.

– 2010 olympiapronssi viestissä ja viime talven MM-kilpailujen viestipronssi, joka oli yllätysmitali. Olen saanut tältä lajilta hirveästi, kahdeksan arvokilpailumitalin nainen sanoi.

Hän tähtäsi vielä Pekingin olympialaisiin, mutta jatkuva epäonni vaivasi kauden aikana. Sairasteluja riitti, ja näyttöpaikat jäivät vähiin myös koronapandemian harventaessa kilpailukalenteria.

– Viime kausi oli niin hyvä, että siitä oli helppo jatkaa kohti olympiakautta. Tällä kaudella kun toipui yhdestä vaivasta, niin sitten tuli jokin muu, esimerkiksi angiinasta kärsinyt hiihtäjä sanoi.

– Ville (naisten maajoukkuevalmentaja Ville Oksanen) soitti, että olen varanainen. Piti skarpata loppuun asti ja olla valmiina, mutta ei sinne Pekingiin olisi ollut kiva lähteä kenenkään epäonnen takia. Oli huikea seurata niitä kisoja, Roponen iloitsi suomalaishiihtäjien kuuden mitalin saalista.

Vieremän Koiton Kerttu Niskanen voitti SM-kultaa 5,2 sekunnin erolla Ikaalisten Urheilijoiden Krista Pärmäkoskeen. Enon Kisa-Poikien Mari Eder oli kolmas ja hävisi voittajalle 16,2 sekuntia. Roponen jäi kärjestä 44,9 sekuntia viimeisessä henkilökohtaisessa kilpailussaan.