Urheiluoikeuden asiantuntijan Olli Rausteen mukaan venäläisten ja valkovenäläisten sulkeminen urheilukisoista ei ole historian valossa loogista.
Kysymys siitä, onko venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden eristäminen kansainvälisten urheilukisojen ulkopuolelle juridisesti kestävää, voidaan urheiluoikeuden asiantuntijan Olli Rausteen mukaan tulkita kumpaan suuntaan tahansa.
KOK julkaisi keskiviikkona tiedotteen, jonka mukaan ketään urheilijaa ei pitäisi syrjiä pelkän kansallisuuden perusteella. Ulostulossa ei selkeästi hyväksytty urheilijoiden paluuta kilpakentille, mutta kerrottiin sen mahdollisuudesta tietyin ehdoin. Suomen Olympiakomitea on ilmaissut eriävän näkemyksensä asiaan.
– Jos luetaan olympialaisten peruskirjaa, sieltä löytyvät tällaiset maailmaa syleilevät periaatepykälät kumpaan tahansa ratkaisuun. Venäläisten tilanne on sääntöjen mukaan mahdollista ratkaista miten päin vain, Rauste sanoo MTV Urheilulle.
Kyseessä on Rausteen mukaan samanlainen dilemma kuin perusoikeuksien kohdalla: mitä halutaan painottaa? Sananvapaus ja yksityisyydensuoja ovat perusoikeuksia, mutta mietittäessä saako jotain julkaista vai ei, kaksi perusoikeutta asettuvat vastakkain. Edessä on pohdinta, miten niitä punnitaan toisiaan vasten.
– Koska kysymys venäläisurheilijoiden paluusta voidaan juridisesti ratkaista molempiin suuntiin, kysymys on mielestäni enemmän poliittinen.
Entä miten Rauste itse ratkaisisi käsissä olevan kysymyksen?
– Minä itse tulkitsisin niin, että koska peruskirjassa kielletään syrjiminen kansallisuuden perusteella, ja jos ihan puhtaasti luetaan sääntöjä, näinhän se on: kansallisuus ei saisi olla peruste jättää ketään kisojen ulkopuolelle.
Venäjän olympiakomitean joukkue nähtiin vielä helmikuussa 2022 olympialaisissa. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vain muutamia päiviä Pekingin kisojen päättymisen jälkeen.
Pieni hengähdystauko ja Rauste laajentaa isompaan taustakuvaan: maailmassa on sodittu iät ja ajat, joka kolkassa. Venäläisten ja valkovenäläisten sulku urheilukisoista on päättymässä Euroopan ulkopuolisten valtioiden tahdosta.
– Esimerkiksi Yhdysvallat on tehnyt soitatoimenpiteitä milloin missäkin, mutta silloin ei ole kukaan vaatinut, että Yhdysvallat pitäisi sulkea ulos olympialaisista. Olympialiike on kuitenkin syntynyt Euroopassa, KOK:n päämaja on Euroopassa, joten annas olla, kun tällainen sota tulikin nyt Eurooppaan. Nyt mentiin rajan yli, jonka mukaan hyökkäyssotaa käyvän maan urheilijoita ei voitaisi ottaa mukaan, Rauste kuvailee nykyisen logiikan ongelmallisuutta muiden KOK:n jäsenvaltioiden näkökulmasta.
Yhdysvaltoja läheisempi esimerkki eurooppalaisille löytyy 1990-luvulla käydystä Jugoslavian sodasta. Pääosin serbeistä koostuneen Jugoslavian joukkueen urheilijat esiintyivät vuonna 1992 Barcelonan olympialaisissa neutraalin lipun alla.
Mikä tekee Ukrainan sodasta erityisen muihin maailman sotatantereisiin ja konflikteihin nähden? Euroopan ulkopuoliset jäsenmaat ovat esittäneet tätä kysymystä KOK:n keskusteluissa.
– Puhtaasti järjellä ajateltuna KOK:n toiminta on epäloogista. Tähän asti hyökkäyssota ei ole estänyt kenenkään osallistumista, mutta kun ensimmäistä kertaa hyökättiin eurooppalaiseen valtioon, ylitettiin raja. Tämän vuoksi enemmistö KOK:n valtioista on sitä mieltä, että nyt pitää toimia sillä tavalla kuin on kaikissa aiemmissakin sodissa toimittu.
– Näin se menee sääntöjen näkökulmasta, vaikka olen itsekin sitä mieltä, että joissakin asioissa päätös pitää tehdä poliittisesti. Niinhän sitä sanotaan, että jos asia ole liian suuri, se päätetään juridisin argumentein. Jos joku on asia todella suuri ja tärkeä, unohdetaan juridiikka ja päätetään poliittisin argumentein. Ja minäkin olen ollut sitä mieltä, että tämä on sellainen asia, jossa juridiikka varmaan väistyy, kuten se KOK:n päätöksenteossa aiemmin väistyi. Juuri kuten aiemmin sanoin: KOK:n pykälien mukaan voidaan päätös tehdään kumpaankin suuntaan – myös niin, ettei hyökkäyssotaa käyvän maan urheilijoita voida hyväksyä mukaan. Tässä on poikkeavaa nyt vain se, ettei näin ole aiemmin toimittu, Rauste sanoo.
Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtajaa Thomas Bachia on ajoittain kritisoitu Venäjän myötäilemisestä.
Rauste sanoo, ettei hänen oma kantansa tilanteeseen ole muuttunut. Putinin hyökkäyssota on hänen mukaansa niin räikeä kansainvälisen oikeuden rikkomus, että kun se yhdistetään urheilun henkilökohtaiseen merkitykseen Putinille ja laajemmin Venäjän kansalle, Rauste pitäisi venäläiset yhä ulkona kisoista hakien sen kautta vaikutusta maan sisäiseen tilanteeseen ja kansalaisten tyytymättömyyden kasvuun presidenttiä kohtaan.
– Tämä on kuitenkin poliittinen argumentti. Säännöt itsessään kieltävät syrjimisen, josta tämänhetkisessä tilanteessa on kysymys.
Venäjän ja Valko-Venäjän voi katsoa myös hyötyvän siitä, ettei KOK:ssa ole määritelty, millä perusteella sotaan tai konfliktiin syyllistynyt maa voidaan sulkea kilpailuista. Rauste ei näe asiaa kuitenkaan tällä tavalla.
– KOK on varmaan ihan tietoisesti niitä sääntöjä hyväksyessään nimenomaan valinnut sen linjan, että sodat eivät vaikuta urheilukilpailuihin. Jos KOK muuttaisi sääntöjään niin, että sotatilanteessa jollakin tavalla arvioitaisiin, minkä maan urheilijat voidaan ottaa kisoihin, sen pitäisi muodostaa oma tutkintalinjansa selvittämään jokaista sotaa erikseen. Sellainen selvitys olisi jatkuvasti käynnissä joka puolella maailmaa. Se menisi siihen, että CAS (urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin) tutkisi, kuka ampui ketä ensin. Niissä asioissa on aina kaksi totuutta.