Maailmanmestarikävelijä Valentin Kononen oli 1990-luvulla armoton itsensä rääkkääjä. IT-alan yritystä pyörittävä kolmen lapsen isä saattaa edelleen kävelylenkillään ”vetää itsensä ihan kuoliaaksi”.
Valentin Konosen kilpauralla on kaksi hetkeä, jotka ovat piirtyneet ikuisesti suomalaisten urheilunystävien mieliin. Helsingin EM-kisoissa 1994 ”Vallu” joutui sormet kurkkuun työntämällä tyhjentämään vatsalaukkunsa sisällön asvaltille kolmen tunnin kohdalla, kun vatsa ei toiminut kuten piti. Sisupussi sinnitteli silti seitsemänneksi.
Uupunut ja vatsatautinen Kononen sai apua toimitsijalta Helsingin EM-kisojen maaliintulon jälkeen.
Vuotta myöhemmin MM-kisoissa Göteborgissa maha ei reistaillut, ja Konosen tuijotuksesta 35 km kohdalla kisaa johtaneen kiinalaisen Zhao Younshengin rinnalla tuli legenda. Kaikki luulivat sitä henkiseksi peliksi, mutta myöhemmin mestari kertoi vain kuunnelleensa kilpakumppaninsa hengitystä ja päätelleensä siitä, että kohta ei Kiinan poika enää jaksa. Eikä jaksanutkaan, vaan Kononen siirtyi johtoon ja paineli 50 km:n MM-kultaan.
- Mulle itselleni ehkä kaikkein ikimuistoisin hetki oli ensimmäiset aikuisten EM-kisat vuonna 1990. Vedin ihan ufo-suorituksen ja olin kuudes. Sitä ei kukaan ehkä niin muistakaan, mutta se oli silloin kova tulos, Kononen tuumii maaliskuisena iltapäivänä nykyisellä työpaikallaan Vantaalla.
Vanha tappajanvaisto tallella
Lauantaina 7.3. 46-vuotta täyttävä Kononen perusti yhtiökumppaninsa kanssa vuonna 2004 koulutuksenhallinnan web-sovelluksia tarjoavan yrityksen eTaika, jolla on nykyään palkkalistoillaan 15 työntekijää. Vantaalla asuvan kaikkein aikojen suomalaiskävelijän perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme lasta (4-, 8- ja 10-vuotiaat). Vanhimmat lapset ovat kovia yleisurheilijoita ja osallistuneet jo kävelykisoihinkin.
Maestro itse on yhä loistavassa fyysisessä kunnossa. Katsojille ajoittain brutaalilta näyttävä laji ei tuonut Konoselle lonkka- tai muita jalkavaivoja.
- Mulla ei ole oikeastaan mitään ongelmia. Pystyn lähtemään milloin vaan kilpakävelylenkille tai juoksemaan, sanoo Kononen puista pöydänpintaa koputtaen.
Valentin Kononen maaliskuussa 2015.
Nykyään yksinäisellä kävelylenkillään Vallu ei lähde enää kilpailemaan kenenkään muun kanssa, mutta välillä mieli lyö vanhan tappajanvaiston päälle.
- Itsekseni voin edelleen vetää itseni ihan kuoliaaksi! Eikä siihen voi jäädä passailemaan vauhtia (jos joku juoksee edellä). Siitä vaan kävellen ohi.
Maraton kolmessa tunnissa, kävellen!
Niin, Konosen vauhti oli aikoinaan maailman parasta, käsittämättömän hurjaa. Parhaimmillaan 50 km kilpailu taittui aikaan 3.39. Monesti 42,195 km kohdalla aikaa oli kulunut muutaman minuutin päälle kolmen tunnin. Ihan kelpo maratonaika! Ilman yhtään juoksuaskelta, ja matkaa jäljellä vielä tuon jälkeenkin kahdeksan kilometriä.
- Töihin liittyvissä neuvotteluissa joskus saatetaan jutella, kuinka jonkun firman kaveri on tosi kova maratoonari kun juoksi urakan neljässä tunnissa. Yleensä olen silloin ihan hiljakseen, Kononen hymähtää iltapäiväkahvin äärellä.
Konosen taivalluksesta ei kannata määritellä kävelyvauhtia. Sen sijaan miehen saavutusten kautta on löytynyt pari muuta termiä ainakin puoliyleiseen kielenkäyttöön.
- Hei, millä mennään keskustaan? Konosella.
- Kuulitko lauantai-illan juhlista? Joo, Jakke veti boolista konoset .
Näistä sanonnoista kuullessaan Kononen myhäilee ja nostaa esiin vielä kolmannenkin hupaisan huomion.
- Naureskelin juuri ”saavutukselleni”, kun aikoinaan pääsin Aku Ankkaan, jossa taisin olla Vellu Kanonen tai joku vastaava.
Takaisin lajin pariin, omaksi iloksi 250 km lenkkejä
Kononen on valmentanut huippukävelijä Aku Partasta jo muutaman vuoden, ja tätä nykyä mestarin opeista saavat nauttia myös Eemeli Kiiski ja Parviaisen siskokset Erika ja Henrika.
- Jarkko Kinnunen, Aleksi Ojala ja omat valmennettavat Partanen ja Kiiski. Siitä porukasta löytyy seuraava suomalainen arvokisamitalisti, uskoo toimitusjohtaja Kononen, jonka työasu on muuttunut shortseista ja hihattomasta paidasta pukuun ja kauluspaitaan.
- Täyspäiväisesti en voi valmentaa, sillä työn ja perheen edut pitää priorisoida, mutta kerran viikossa käyn heitä katsomassa treeneissä, käyn ohjelmat läpi ja niin edelleen.
Toisin kuin yllättävän monen omasta elämästään vuosia täydellisesti lajilleen uhranneen urheilijan tapauksessa, Konoselle ei kuulemma jäänyt mitään jossiteltavaa eikä hän ehtinyt kyllästyä yksitoikkoisena pidettyyn kävelyyn.
- Ei mulla sillä lailla tullut mitta täyteen. 11 vuotta olin mukana jokaisessa arvokisassa ja tein päätöksen 1998, että lopetan Sydneyssä, mieluiten olympiakultaan. Enkä hetkeäkään miettinyt sen jälkeen minkäänlaista paluuta kisoihin.
Kononen hylättiin 2000 Sydneyssä viitisen kilometriä ennen maalia hieman kyseenalaisin perustein kolmen varoituksen jälkeen hänen ollessaan mitalinsyrjässä kiinni. Valitusta ei Vantaalta ole tuomiosta kuulunut, herran henkinen kantti oli aina kohdallaan.
- Mielestäni jokaisen, joka on aikuisten arvokisoissa, pitäisi käyttää henkistä valmentajaa. Ei se kerro ongelmista vaan siitä, että haluaa vielä ne viimeisetkin tehot käyttöön kilpailussa ja harjoittelussa.
Jos muuten törmää Valentin Konoseen ja kavereihin kesäisellä polkupyörälenkillä, ihan kaikkien ei kannattane lähteä mittaamaan kestävyyttään. Lenkkien pituudesta kysyttäessä mies hieman vaivaantuu.
- En mä nyt haluaisi kehuskella, mutta… kyllä ne pitkät lenkit on 200-250 km haarukassa, Vallu tokaisee ja luo ehkä hieman samanlaisen vilkaisun kuin 1995 Göteborgissa.
MTV.fin Missä he ovat nyt? -juttusarjassa julkaistaan viikoittain kiinnostavien urheilun, uutisten ja viihteen alalta tunnettujen ihmisten henkilöhaastatteluja.