Valio-myrsky sai osan ihmisistä varautumaan kaikin keinoin myrskyn varalta, toiset taas hakeutuvat ehdoin tahdoin myrskyn riepoteltaviksi.
Trullevin kalasatamassa Kokkolan edustalla meri myrskyää kunnolla, kun Tapio Väinölä astelee huojuvaan lintutorniin.
– Kiikareilla ei kyllä tee mitään, kun koko torni tärisee niin, nauraa Väinölä.
Mies on märkä, mutta onnellinen: syksyn ensimmäinen kunnon myräkkä on käsillä.
– Tulin hyvissä ajoin jo tänne seuraamaan tilannetta. Välillä pitää käydä autossa lämmittelemässä, myöntää Väinölä.
Tänään on bongarin onnenpäivä, sillä lämpöasteita on peräti 14 ja tuuli ei tunnu kylmältä. Myös Jyrki Tiainen tulee seuraamaan myrskyn nousua.
– Meri on julma, meri on ihana, meri on rankka, runoilee Tiainen.
Hän ei osaa kauhistella myrskyä vaan katselee sitä luonnon upeana näytelmänä.
– Myrsky on elämys. Ja kun ajattelee että ihmiset on joutuneet joskus tällaisillakin ilmoilla täällä saaristossa menemään, niin ei voi muuta kuin kunnioittaa.
Kalastaja Rainer Rahikka suhtautuu myrskyyn realistin elkein: nyt ei kannata haaveilla kalareissusta, mutta vene on syytä tarkistaa.
– Että on hyvin kiinni ja olihan se, tuumaa mies veneessä kierrellessään ja tynnyreitä tyhjennellessään.
Kalaonnen kannalta myrsky on otollista aikaa – tai paremminkin myrskyn jälkeinen aika.
– Myrskyn jälkeen näin kutuaikana kala liikkuu tänne lähemmäksi, tietää Rahikka.
Eli aamulla kalaan?
– Jos myrsky laantuu, tuumii Rahikka.
Myös myrskystä nauttiva Tapio Väinölä himoitsee myrskyn tuomia kalansaaliita.
– Nyt jos lähtisi merelle, niin taimenia tulisi tuosta aivan läheltä. Mutta eipä taida kukaan lähteä, virnuilee Väinölä.