Suomalainen sisu, surutyö ja sukelluksien sukellus. Siinä yhdistelmä, jolla haettiin kuolleet kaverit yli sadan metrin syvyisestä luolasta Norjassa. – Eihän kavereita voitu sinne jättää. Samalla näytettiin briteille mistä kana pissii, sanoo sukeltaja Patrik Grönqvist MTV:lle.
Pari vuotta sitten suomalainen luolasukellusryhmä kohtasi pahimman painajaisensa, kun kaksi ryhmän jäsentä kuoli syvälle luolaan Norjassa. Nyt tästä tapahtumasta ja erityisesti salaisesta nosto-operaatiosta on tehty elokuva.
1:40
Takaisin pintaan kertoo neljästä suomalaisesta sukeltajasta ja heidän tovereistaan, jotka viranomaisia uhmaten hakevat menehtyneet ystävänsä, kaksi Jaria, vedenalaisesta luolasta kotiin.
– Oliko vaihtoehtoja? Ei ollut viivalla muita. Britit kun eivät saaneet niitä pois, se jäi meille, sanoo Patrik "Patte" Grönqvist.
Perkelettä ja sisua
Kohtalokas sukellus tapahtui 6. helmikuuta 2014. Helsingin pelastuslaitoksella työskentelevä Patrik Grönqvist todisti silmästä silmään toisen sukeltajatoverinsa menehtymisen.
Onnettomuus ei antanut rauhaa, niin kauan kun kaverit olivat luolan väliaikaisessa haudassa. Se saikin jäädä väliaikaiseksi, sillä suomalaiset päättivät tehdä salaisen nosto-operaation. Palkatut norjalaiset ja brittiläiset huippuammattilaiset isoine kalustoineen sanoivat, että nosto on liian vaarallinen.
– Olin aika varma, että he onnistuvat. He soittelivat melkein joka päivä ja kyselivät kaikkea. Ajateltiin, että nyt tämä on loppuun käsitelty. Sitten tuli soitto, että ne jättää kaverit sinne. Sukellus on liian vaarallista. Olivatko he sitten käyneet äkkiä katsomassa, viettäneet minuutin pohjalla ja todenneet, että ei onnistu. Ne olivat kuitenkin ammattilaisia ja sukeltaneet enemmän kuin me. Ehkä vesi oli liian kylmää heille.
Tässä vaiheessa nousi pintaan suomalainen sisu. Perkele, me haetaan ne ylös.
1:54
Me pystytään siihen
Plurdalen luolaan sukeltaminen kiellettiin, mutta mitään kylttejä ei paikan päällä ollut. Olosuhteet olivat karut, lunta paljon ja kylmä vesi.
– Kiellossahan se oli, mutta otimme riskin. Tilan omistaja Torsten, joka oli meidän hyvä ystävä, oli myöskin sitä mieltä, että ne pitää saada pois sieltä. Hän tiesi, että me pystytään siihen, auttoi meitä kaikin tavoin. Lumikelkat ja autotallit ja kaikki oli käytössä ja hänen vaimonsa teki meille ruokaa. Täysylläpito.
Nosto-operaatioon osallistunut ryhmä koostui 12 sukeltajasta ja 13 muusta operaatiossa avustaneesta työryhmän jäsenestä.
Elokuvassa seurataan tapahtumia kolmen onnettomuudesta selvinneen sukeltajan (Patrik Grönqvist, Kai Känkänen, Vesa Rantanen) sekä sukeltaja Sami Paakkarisen kautta.
Sukelluskouluttajana niin Suomessa kuin ulkomaillakin työskentelevä Sami Paakkarinen menetti onnettomuudessa kaksi kouluttamaansa sukeltajaa. Sami ei itse ollut onnettomuudessa mukana, mutta vastasi koko laajamittaisen nosto-operaation valmisteluista ja koordinoinnista paikan päällä.
Vaarallista ja vaarallista
Kavereiden haku oli rankasta kokemuksesta selviytymistä ja surutyötä.
– Olihan se. Aikamoinen stressi oli päällä koko ajan. Varsinkin kun tuli se päätös, et heitä ei haeta sieltä. En voinut muuta ajatella kuin, että millon kaverit haetaan. Tiesin, että voimme sen tehdä. Tietysti ajattelin, että mitä siellä on vastassa. Sitten kun se oli tehty, helpotus oli erittäin suuri.
1:12
Kysymykseen sukelluksen vaarallisuudesta Grönqvist antaa poliitikon vastauksen.
– Vaikea kysymys, en kokenut sitä vaaralliseksi. Toisaalta jokainen sukellus voi olla vaarallinen. Mutta mehän löydettiin se koko läpitunneli muutama kuukausi aiemmin. Laitettiin oikein Jävla finne -kyltti sinne norjalaisten kiusaksi. Kaitsun ja Samin kanssa sukellettiin se läpi. Vaarallinen se on, jos ei ole kokemusta tai jos vaikka puku repeää. Jos nyt vähän jää kiinni, ei se ole vaarallista.
Kuollut näyttää nukelta
Sukeltaminen vaatii lehmän hermoja. Hengitys on pidettävä kurissa ja liikkeet rauhallisina. Hermojen hallinta tiukassa paikassa, kylmässä vedessä ja yli sadan metrin syvyydessä. Ja vielä kun edessä on kaksi kuollutta ystävää. Kova paikka myös ammatikseen kuolleita sukeltaneelle palomiehelle.
– Kyllä vähän pelkäsin, että reagoiko siinä jollain tavalla kun kohtaa ne kaverit siellä, mutta ei ollut kyllä mitään ongelmia. Sitä vain psyykkaa itsensä siihen. Oltiin kuukausi mietitty ja suunniteltu tarkasti. Ehkä en ajatellut, että siinä on ihminen, en tiedä. Kuollut näyttää ihan nukelta. Siinä tilanteessa täytyy vain toimia, ajatella ehtii myöhemmin, pohtii kolmen kouluikäisen lapsen isä Patrik Grönqvist.
Vihdoin sisäinen rauha
Tasavallan presidentti myönsi Grönqvistille nosto-operaatiossa tekemästään työstä Suomen Valkoisen Ruusun ensimmäisen luokan mitalin.
Grönqvist ei kuitenkaan halua kantaa mitään sankarin viittaa.
– Toivon, että ihmiset ymmärtävät, että koko operaatio tehtiin yhdessä, tiiminä. En ole yksin mikään sankari, kaikki olivat tärkeitä. Kaikista tärkeintä oli saada kaverit kotiin.
Nosto-operaatiosta ja luolasukelluksesta on juuri valmistunut Takaisin pintaan -dokumentti, joka saa maailman ensi-iltansa 27.1. DocPointissa ja tulee helmikuussa elokuvalevitykseen.
– Alussa olimme vähän sitä kuvausta vastaan. En oikein välitä kameroista tai nähdä itseäni televisiossa. Mutta toisaalta aika harvoin – tai ehkä ei koskaan – on tällaista tehty. Ja toivottavasti ei koskaan tarvitse tehdä uudestaan. Silloin mietin, että ehkä on hyvä dokumentoida. Kymmenen vuoden päästä voi katsoa uudelleen.
Uniin itse onnettomuus enää ei juuri tule. Kiitos onnistuneen nosto-operaation. Ystävät on saatu haudan lepoon oman maan multiin.
– Ennen nostoa, onnettomuus tuli uniin melkein joka yö. Nyt enää silloin tällöin. Jos nosto-operaatio olisi jäänyt tekemättä, olisi tilanne toinen. Siitä sai tavallaan rauhan.
Katso myös uutisjuttu aiheesta tänään Kymmenen Uutisissa MTV3 kanavalla.