Haastoimme toimittajamme kuukauden sokerilakkoon juuri pikkujoulukauden kynnyksellä! Miten sujui sokerista kieltäytyminen? Mikä yllätti? Putosiko paino? Lue testaajien kokemukset!
Testaaja: Hanna, 47
Olen taistellut painoni kanssa niin kauan kuin muistan. Käytän sokeria siis maltillisesti. Olen jättänyt selkeät sokeripommit, kuten jogurtit, murot, maustekastikkeet mehut ja muut, jo kauan aikaa sitten ruokavaliostani.
Miksi suostuit lakkoon?
Suostuin lakkoon, koska olen aina valmis testaamaan itseäni. Olen ollut lukemattomia kertoja erilaisilla dieeteillä ja tipattomilla, joten tässä ei ole mitään uutta. Haluan haastaa ja testata itseäni, nähdä miten oloni muuttuu, vaikka en syökään sokeria päivittäin.
Viikko 1
Koska en ole niin addiktoitunut sokeriin, ei minulla ole ollut myöskään vaikeuksia olla ilman. Houkutuksiakin oli kuitenkin pitkin viikkoa, mutta pysyin tiukkana.
Työpaikkaruokalassa en ole ollut niin tarkka, että selvittäisin missä ruoassa on käytetty sokeria. Sokeria käytetään kuitenkin aika monessa pääruoassakin, jälkiruokiin en sentään ole sortunut.
Maanantai ja tiistai meni hokiessa: en saa syödä tota, enkä tota, enkä juoda tuota. Ainoa pelkoni oli, että unohdan sokerilakon ja syön sokeria vahingossa. Keskiviikkona iski kauppareissulla makeanhimo, ostin kuivattuja aprikooseja.
Torstaina olin avajaisissa, joissa tarjoiltiin kuohuviiniä, pysyin lujana ja kieltäydyin tarjoilusta. Perjantaina haaveilin perjantailasillisesta, mutta se jäi vain haaveeksi.
"Karkkihimoa hoidin kuivatuilla aprikooseilla ja viinirypäleillä..."
Lauantain ja sunnuntain karkkihimoa hoidin kuivatuilla aprikooseilla ja viinirypäleillä.
Kohtasin viikon 2 aikana ainakin seuraavia kiusauksia:
- Mokkapaloja
- Brownieseja
- Suklaakakkua
- Kakkuja
- Suklaakonvehteja
- Suklaata
- Konvehteja
- Marinoituja marjoja
- Lounasjälkkäreitä
- Pipareita
- Glögiä
- Skumppaa
- Viiniä
Viikko 2
Sokerilakkoa on takana nyt jo kaksi viikkoa. Houkutuksia on sattunut matkan varrelle yllin kyllin, mutta olen pysynyt lujana. Vaikka en mielestäni syö arkisin sokeria edes päivittäin, vaatteet sujahtavat selkeästi helpommin päälle ja pömppömaha on pienentynyt. Saan myös kuulla ystävieni kehuja kaventuneesta ulkomuodostani.
Keskiviikkona huomasin, että en enää ajattelekaan sokerilakkoa jatkuvasti, unohdin sen jopa hetkeksi ja pelästyin, olinko syönyt sokeria vahingossa. En ollut.
Torstaina lounasruokalan kaalisalaatti jäi syömättä, koska se maistui epäilyttävän makealta. Salaatti ei jäänyt siksi syömättä, että olin lupautunut sokerilakkoon, vaan siksi, että se maistui aivan liian makealta. Luulen, että makuaistini on palautunut ja maistan makean herkemmin.
Kävin viikon aikana useassa tilaisuudessa, joissa kieltäydyn kohteliaasti monesta herkusta ja drinkistä.
Viikko 3
Viime viikolla sokerilakko alkoi jo unohtua. Ei niin, että olisin syönyt sokeria, vaan niin, että en ajatellut sitä enää koko aikaa. Lisäksi tajusin vasta, että viinissähän ei ole lisättyä sokeria ja olin kuitenkin kieltäytynyt viinistä koko sokerilakon ajan. Mutta en sortunut, vaan päätin viedä alkoholilakonkin kunnialla loppuun.
Leivoin jopa sunnuntaina suklaakakun tulevia juhlia varten, mutta en nuollut edes sormilleni roiskunutta taikinaa. Hyvä minä!
"Leivoin jopa sunnuntaina suklaakakun..."
Olen esimerkilläni saanut ainakin neljä kaveriani aloittamaan sokerilakon. Liekö syynä piristynyt ulkomuotoni, vai ihan vaan heidän omat terveysintoilunsa?
Viikko 4
Sokerilakon viimeisenä viikkona leivoin tyttäreni lakkiaisiin neljä kakkua yhtään niitä maistelematta! Tunsin itseni yli-ihmiseksi.
Lakon aikana kohtasin monia makeita ja alkoholipitoisia houkutuksia, mutta en repsahtanut kertaakaan.
Sokerilakko huipentui tyttäreni lakkiaisiin. Olin valmistautunut henkisesti sokeriövereillä, mutta maistelin juhlan aikana vain muutamaa kakkua. Kun vieraat olivat lähteneet korkkasin lahjaksi tuleen konvehtirasian ja ajattelin, että nyt syön niitä kaksin käsin.
Mutta ei. Jaksoin maistaa paria konvehtia ja sitten laitoin kannen kiinni. Ei maistunut.
"Jaksoin maistaa paria konvehtia ja sitten laitoin kannen kiinni. Ei maistunut."
Lakko oli kokemuksena ehdottomasti positiivinen. Vaikka en tunnusta olevani sokeriaddikti, huomaan, että nyt riittää karkkeja ja herkkuja määrällisesti vähemmän kuin ennen. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka ottavat vain yhden tai kaksi suklaapalaa kerrallaan, kun minun on pitänyt syödä puolet levystä.
Nyt olen itse samanlainen. Jotta saan tämän tavan pidettyä aion jatkossa pitää karkkipäivistä kiinni ja herkutella vain esimerkiksi lauantaisin.
Tulokset: Kuukauden lakon aikana kiloja putosi muutama ja vyöräröltä lähti 2–3 senttiä.
Testaaja: Maria, 30
Syön sokerini suklaana ja kekseinä, siis herkkuina. Syön luultavasti enemmän sokeria kuin tajuankaan. Syön herkkuja usein. Siis usein. Todella usein.
Viikko 1
Ennen lakkoa teen työtoverin innoittamana sokeritestin. Saan huonon tuloksen: syöt liikaa sokeria, hyi! En ole yllättynyt. Siksihän tähän lakkoon lähdettiin: liiallisen herkuttelun vuoksi.
Sokerittomana elämä on melko haasteellista, sillä kaikessa on sokeria. Siis kaikessa. Olen saanut selville seuraavat asiat: kaupan tiskin sämpylöistä yksi (1) on sokeriton. Käyttämäni marketin ketsupeista yksi (1) on sokeriton. Tummista ruisleivistä melkein kaikki sisältävät sokeria, siis siirappia.
Valmisdippikastikkeista suurin osa on enimmäkseen sokeria. Sipsit, nuo suolan ja rasvan airueet, ovat sokerisia! Järkytys! Ja kuitenkin, samalla: ei mikään yllätys.
"Teen dippikastikkeen itse. Odotan, että se olisi mautonta..."
Teen dippikastikkeen itse. Odotan, että se olisi mautonta, mutta maku onkin ihan ok. En siis tarvitse sokeria ja maltodekstriiniä nauttiakseni!
Aloitin lakon perjantaina ja mokasin sen lauantaina. Istuin kahvipöydässä muffinssi puoliksi suussani, kun muistin etäisesti jotain puhetta jostain lakosta… Kyllä huomaa, ettei koskaan ole tarvinnut esimerkiksi allergian takia kieltäytyä mistään, vaan on saanut syödä vapaasti.
Ravintolassa joudun tarkistamaan annoksen sisällön. Tuntuu oudolta tentata, onko dipeissä sokeria. Tarjoilija ei tiedä. Kokin mukaan salsapohjaisissa kastikkeissa on sokeria, joten vaihdan salsan pois. Kun hampurilaiseni tuodaan pöytään, havaitsen, että senkin välissä on salsaa. Sitä et sitten vaihtanut pois, totean itselleni pettyneenä.
En osaa kiinnittää tarpeeksi huomiota ruokaani: se on vain täytettä, yleensä nopeasti nautittua, ei elämäni keskipiste. En joudu kyttäämään ruokiani esimerkiksi sairauden vuoksi. Mikä siunaus se onkaan!
Viikon sisään pää on ollut kipeä neljä kertaa. Tämä on huomattavasti useammin kuin tavallisesti. Taidan siis olla koukussa sokeriin. Tästä huolimatta sokerihimoa ei esiinny.
Tuntuu hyvältä osata erottaa, että nälkä on vain päässäni, ei vatsassani.
Viikko 2
Se on kaverit sillä lailla, että ravintolat eivät tiedä annostensa sokereista oikein mitään.
Menemme ravintolaan, jossa pyydän annokseen sokeritonta kastiketta. Myyjä ei tiedä, missä kastikkeista ei olisi sokeria, mutta hän neuvoo minua katsomaan tiedot raaka-ainekirjasta, joka on esillä ravintolassa. Siinä on noin sata sivua, eikä sisältöä ole jaoteltu mitenkään.
Kerrytän jonoa selatessani kirjaa. Lopulta päädyn juustokastikkeeseen, joka on sokeriton. Se ei oikeastaan kuulu valikoimaan, mutta myyjä lupaa, että voin saada sen.
Työpaikkalounas.
Mutta, mutta: seuraavana päivänä käymme hakemassa ruokaa samasta paikasta. Pyydän taas juustokastiketta, koska en jaksa selata sadan sivun vihkoa uudelleen. Myyjä on eri tyyppi kuin eilen, ja hän sanoo, ettei tätä juustokastiketta missään nimessä saa syödä raakana, siis kuumentamattomana. Jaa, no, se on vähän myöhäistä nyt.
Kysyn, mitä ottaisin juuston tilalle. Myyjä, joka muuten kertoi olleensa alalla jo yli 20 vuotta, ei osaa sanoa, missä tuotteessa on sokeria. Kuulemma kukaan ei koskaan ole kysynyt. Siis yli 20 vuoteen.
Alistuneena selaan taas sadan sivun teosta samalla, kun myyjä lukee kastikepurkkeja. Sokeriton vaihtoehto on kuin onkin olemassa. Myyjä myös pahoittelee tilannetta, ja selkeästi haluaa palvella. Oloni on silti kurja. Olen yllättäen se vaikea asiakas.
Sama saaga toistuu kahvilassa. Onko tässä piiraassa sokeria? En tiedä, sanoo kassa. Missä diabeetikot syövät? MITÄ he syövät? Tunnen joka kerta kassalla oloni ylivaativaksi nirppanokaksi. Piirakassa ei ole sokeria.
Toisella viikolla mielialani kuitenkin yllättäen paranee huomattavasti. Yhtäkkiä olen energisempi ja iloisempi. En osaa sanoa, johtuuko tämä sokerittomuudesta.
Makuuhuoneessa ei mene yhtä hyvin. Aamuisin väsyttää jumalattomasti. Herään syvästä unesta kellon soittoon, kun normaalisti kehoni herättää minut noin kymmenen minuuttia ennen kelloa. En osaa sanoa, johtuuko tämäkään sokerittomuudesta. Mikään muu elämässäni ei tosin ole muuttunut.
Tiistaina ja torstaina tekee mieli sokeria. Paljon. Haluan keksin. Suklaan. Mitä vain. En edes tiedä, miksi haluan. Haluanpahan vain. Anna.
Tuijotan kaupan karkkihyllyä. Mitään karkeista ei mainosteta sokerittomaksi. Miten yllättävää, se ei liene myyntivaltti… Ostan leipää. Huoh.
Viikko 3
Kolmannella viikolla vietän viikonlopun muiden vieraana. Lisättyä sokeria vastustava vieras on varmaan melko rasittava: ruoat suunnitellaan käytännössä minun ympärilleni, koska en myöskään syö lihaa. Kestän rauhallisesti kuittailut siitä, miten jälkkäriksi on sitten kakkua, ai niin, et sinä saakaan sitä. Onneksi ei tee edes mieli, niin olo ei ole kovin kamala. Haluaisin tosin ottaa aterialla pienen viinin, mutten voi. Tyydyn kivennäisveteen.
"Puolet purilaisen ilosta on muuten kastikkeissa..."
Viikolla ostan hampurilaisen ilman majoneesia, koska niissä on sokeria. Kun purilainen tuodaan pöytään, havaitsen, että sämpylää koristaa ketsuppi. En muistanut kieltäytyä siitä. Kun on aina saanut syödä mitä vain, uusia tapoja ei opi hetkessä.
Puolet purilaisen ilosta on muuten kastikkeissa. Mautonta, mautonta. Ja kuivaa!
Ohimoitani jo kauan koristaneet finnit alkavat tällä viikolla kadota. Näen yksi ilta itseni vahingossa peilistä ja havaitsen silmämääräisesti myös selluliitin vähentyneen. En voi uskoa sitä. Yritän miettiä, mistä muusta tämä voisi johtua, mutten keksi mitään. Olo on muutenkin vähemmän turpea ja pöhöttynyt. En ole lihaksikas, mutta silti olo on jotenkin tiukempi. Käyn vaa'alla, ja paino on tullut alas yli kilon. Syön kyllä vähemmän, kun kaikenlainen napostelu on jäänyt pois.
Ilman sokeria oleminen ei oikeastaan ole kovin hankalaa, jos vain tekee kaiken ruokansa itse tai käy jatkuvasti ravintolassa. Himoja tulee, mutta kun ei anna periksi, ne myös menevät ohi.
Seuraavana viikonloppuna olen menossa juhliin, joissa aion sortua. Odotan mielenkiinnolla, miten hirveä olo kakkupalasta voi tulla – olen kuullut muilta sokeria vältelleitä, että olo saattaa olla jopa krapulainen.
Viikko 4
Viikonloppuna olen juhlissa. Saan ottaa kakkua, koska olen jo sopinut itseni kanssa, että tänään repsahdan.
Otan kakkua. Se on maukasta. Mitään tajunnanräjäyttävää valo-taivaasta-tätä-olen-kaivannut -tunnetta ei synny. Syön palan, ja tadaa: en halua lisää. Tätä ei ole koskaan tapahtunut. Miten outoa! Otan myöhemmin toisen palan, koska voin. Syön pikkuisen suklaata. Himoa ei synny.
Illalla vatsani on sekaisin ja pelkään, että olen saanut oksennustaudin. En ole. Äitini syyttää sokerin yllättävää hyökkäystä. Taidan olla samaa mieltä.
Viikonlopun kakkuorgiat kostautuvat viikolla, sillä sokerinhimo alkaa tosissaan. Olin ilmeisesti jo onnistunut nitistämään sen, mutta yllättävä herkkuhetki selkeästi hajotti keskittymiskyvyn. Torstaina olen noin millimetrin päässä murtumisesta. Keksin syitä, joiden pohjalta ansaitsen herkun: siellä on niitä juhlista jääneitä keksejä, syö yksi keksi, olet aikuinen, hitot tästä, olet jo kärsinyt tarpeeksi. Se tuntuu naurettavalta: en saa keksiä, siispä kärsin? Voi voi, toughen the f*ck up.
Lopulta hengitän syvään ja päätän, etten todellakaan pilaa lakkoa, kun olen jo päivän päässä "maalista". Syön myrtyneenä leipää, ja se sammuttaa sokerinhimon. Muistakaa ihmiset syödä oikeaa ruokaa, niin ei tee mieli keksiä.
Lakko oli silmiä avaava, osin myös turhauttava: kaikessa on sokeria, ja ilman sokeria eläminen vaatisi, että teen itse ruokaa koko ajan. Mitään ei voi napostella nopeasti, koska einekset ovat kiellettyjen listalla. Jos aloitat lakon, sinne menee niin sanottu helppo elämäsi. Samalla muuten vähenee kaikki turha napostelu!
Ei tämä kuitenkaan niin kamalaa ollut. Himot eivät olleet ylitsepääsemättömiä, kunhan pysyi tiukkana eikä antanut periksi oudoille tekosyille mässätä.
Jatkossa haluaisin ottaa käyttöön karkkipäivän, mutta tunnen itseni. Sorrun sokeriin viimeistään ylihuomenna. Aion kuitenkin lukea tuoteselosteita ja välttää turhaa sokeria. Edut olivat selkeät, joten miksei? Kuten jo sanoin – ei se niin kamalaa ollut.
Tulokset: Kuvasin naamani haasteen alussa ja lopussa. Leuan ja ohimon finnit ovat vähentyneet. Vyötäröllä piilee suurin yllätys: sieltä on kadonnut 2–3 senttiä. Mittaan itseni monesti, jotta olisin varma. Totta se on! Jotakin on tapahtunut!
Kuvat
Testaaja: Jasmin, 23
En pidä itseäni varsinaisena sokerihiirenä, vaikka karkkia tuleekin silloin tällöin ostettua. Enemmän syyllistyn piilosokereiden syömiseen esimerkiksi mehuissa, muroissa ja einesruuissa. Niin, ja viineissä ja siidereissä.
Viikko 1
Viikko takana sokeritonta. Olen jopa yllättynyt siitä, miten hyvin lakkoilu on sujunut. Mielialassa tai olossa en ole huomannut muutoksia, mutta sokerinhimo nakertaa välillä aterian jälkeen. Vaikeinta on ollut miettiä ruokavaliota uudestaan, kun niin monet valmisruoat sisältävät sokeria. Tämä on ajanut valmistamaan enemmän ruokaa itse, mikä toisaalta on vain positiivinen muutos.
Nämäkin saattavat sisältää sokeria.
Pakastepizzan sijaan tein itse pizzaa, mutta ongelmaksi meinasi muodostua pohjataikinan teko. Hiivan käyttöhän vaatii sokeria! Nopealla googletuksella löytyi kuitenkin leivinjauhepohjainen ohje, joka osoittautuikin käytössä jopa hiivataikinaa paremmaksi. Jatkossa teen pizzataikinani aina hiivattomana. Kaupasta löytyi toisen lakkoilijan, Marian, vinkin mukaisesti yksi sokeriton ketsuppi, jota käytin osana tomaattikastiketta.
Ostan usein myös evääksi paistopisteiden pasteijoita ja karjalanpiirakoita, mutta nyt nekin piti jättää hyllyyn. Ainesosaluettelossa oli molemmissa sokerin kiertoilmaisu dekstriini. Tulipahan sitten kokeiltuja retroherkku peltilihiksen tekoa, ja hyvää tuli. Viikonloppuna olin pikkujoulujuhlissa autolla, koska viinit ja siideri ovat pannassa. Kuskille tarjottiin juotavaksi limua, ja ehdin jo ottaa tölkin vastaan ennen kuin muistin – ai niin. Vesilinjalla mentiin.
Viikon 1 oivallukset, eli nämäkin sisältävät sokeria:
- Monet tummat leivät (esim. Vaasan tumma ruispala)
- Paistopisteen karjalanpiirakat, lihapasteijat ja leivät
- Valmis karjalanpiirakat (esim. Fazer Imatran riisipiirakka)
- Monet pakastepizzat
- Maksamakkara
Viikko 2
Tällä viikolla iski väsymys ja loppuviikosta sokerinhimo. Iltapäivällä iskevässä väsymyksessä ajatus ei tunnu kulkevan millään, ja kahvin sijaan mieli himoitsisi sokeria. Viikonloppuna ruokakaupassa olisi niin paljon tehnyt mieli suklaata, mutta herkkuhimon tyydyttämiseksi valitsin nachot ja juustodipin. Mutta ai että kun karkkia tekisi mieli.
Avomies ei ilahtunut, kun sokeriton dieetti pakotti valitsemaan marinoitujen pihvien sijaan maustamattomia. Ranskanperunoista edullisimmissa oli sokeria, hieman hintavimmissa "merkkituotteissa" ei. Sokeriton ketsuppi maistuu hieman oudolta, mutta menee paremman puutteessa.
Viikko 3
Kolmen viikon sokerittomuuden jälkeen tilanteeseen alkaa olla jo melko tottunut. Kauppalistaa mietin sen mukaan, mihin ruokiin ei tarvita sokeria ja kaupassa tsekkaan jo tottuneesti tuotteiden ainesosaluettelot. Makeaa tekisi edelleen välillä mieli, mutta ei niin pahasti kuin edellisellä viikolla. Myöskään väsymys ei paina enää. Keho lienee siis tottunut sokerittomaan kauteen.
"Ranskanperunoista edullisimmissa oli sokeria, hieman hintavimmissa "merkkituotteissa" ei."
Yksi moka kävi, kun salaattibaarissa annostelija laittoi vuohenjuuston päälle hunajaa ennen kuin muistin asiaa kieltää. Ja viikonloppuna join yhden (1) oluen. Synkkinä iltoina ja joulufiiliksessä tekisi mieli glögiä ja pipareita, mutta lohduttaudun ajatuksella, että kohta niitä saakin sitten kyllästymiseen asti.
Viikko 4
Viimeisellä viikolla oli jo varsin tottunut sokerilakkoiluun: tiesi, mitä voi syödä ja mitä ei. Makeaa teki edelleen välillä mieli, mutta ei niin pahasti kuin aiemmin. Viikonlopun juhlissa sovin itseni kanssa, että sain ottaa glögiä ja joulutorttuja. Kun myönsin itselleni luvan ottaa myös herkkuja, ei niitä tehnytkään enää mieli. Jotain muutosta lienee siis neljän viikon aikana tapahtuneen.
Lakon aikana huomasin, että söin sokerini lähinnä piilosokereina elintarvikkeista, mutta määrät jäivät varmasti kokonaisuutena varsin vähäisiksi. Oli hetkiä, kun makeaa teki kovastikin mieli, mutta muuten lakkoilu sujui yllättävänkin helposti. Makeanhimossa tuli tartuttua karkkipussin sijasta omenaan.
Lakko pakotti tekemään ruokaa itse, mikä oli hyvä asia. Toisaalta taas ruokavalio ehkä vähän yksipuolistui, kun päädyin valmistamaan aina samoja kotiruokia.
Koska lakon hyödyt jäivät vähäisiksi, en aio jatkossa kieltää itseltäni sokerilla herkuttelua, mutta kiinnitän enemmän huomiota tuotteiden ainesosaluetteloon. Esimerkiksi monissa terveellisenä pitämissäni ruisleivissä olikin käytetty siirappia, mitä en ollut koskaan aikaisemmin hoksannut katsoa. Jatkossa ostan vain sokerittomia leipiä ja tarkkailen varmasti muutenkin enemmän sokerinkulutustani.
Lakko oli loistava tapa avata silmät sille, mitä syömäni ruoka oikeastaan sisältääkään.
Tulokset: Muuten lakko ei vaikuttanut juuri mitenkään toisella viikolla iskenyttä väsymystä lukuun ottamatta. Myöskään paino tai vyötärön ympärys eivät muuttuneet lakon aikana. Uskon, että muutosten vähyys johtui siitä, että en ennen lakkoakaan ollut mikään sokerihiiri.
Lisää sokeriuutisia videolta:
11:23
