Ferrarin tallipäällikkönä vuosina 1993-2007 toiminut Jean Todt sanoo yhdessä koettujen vaikeuksien luoneen vahvan suhteen Michael Schumacherin kanssa.
Todt sai houkuteltua nuoren Schumacherin siirtymään kaudeksi 1996 Ferrarille Benetton-tallista, jossa Schumi oli voittanut maailmanmestaruudet kahdella edelliskaudella. Ferrarin edellinen kuskimestaruus oli siinä vaiheessa vuodelta 1979.
Todt oli parhaillaan viemässä läpi kovaa uudistusprosessia Ferrarin rakenteen, ihmisten ja toimitilojen suhteen.
– Kun hän saapui meille vuonna 1996, oli meillä käynnissä ammattimaisen F1-tallin rakennusprosessi. Aikomuksena oli siirtää kaikki takaisin Maranelloon, koska silloin ei ollut niin. Olimme varsin jakautuneet Englannin ja Italian välillä, moottoriosaston ja auton suunnitteluosaston välillä. Olimme vielä kaukana siitä tasosta, jolla meidän tarvitsi olla. Käytin aina kielikuvaa, että rakennamme tyhjästä 50-kerroksista taloa. Siinä vaiheessa olisimme ehkä 10 kerroksen kohdalla, Todt kertoi F1-sarjan haastattelussa.
Kaikki syyttelivät toisiaan – enää ei voisi haukkua ainakaan kuskia
Todt muistaa yhä hyvin sen, miten hän halusi Ferrarin antavan Schumacherille hyvän ensivaikutelman, kun saksalaistähti tuli ensimmäiseen testiinsä tallin autolla.
– Muistan soittaneeni testaamisestamme vastuussa olleelle henkilölle ja varoittaneeni häntä, että Michael oli tarkka asioiden organisoimisesta, logistiikasta ja ajoituksesta. Sanoin kavereillemme, että en tiedä, minkälainen automme on, mutta varmistetaan ainakin se, että osoitamme hänelle sellaisen tason, jota hän odottaa ammattimaiselta organisaatiolta, Todt kertoo.
Schumacher kohtasi Ferrarilla aluksi runsaasti haasteita eikä maailmanmestaruuttakaan tullut neljällä ensimmäisellä kaudella.
– Michaelilla oli odotuksensa, mutta hän tiesi, ettei se olisi helppoa. Hän piti siitä haasteesta. Kun hän saapui, oli hänet juuri kruunattu kausien 1995 ja 1994 mestariksi. Me emme tienneet, mihin me päätyisimme, mutta kyllä se varmasti oli vaikeampaa kuin hän ajatteli. Tiedämme hyvin, että Italiassa on paljon intohimoa ja tunteita sekä suuret odotukset. Kun Michael saapui, ihmiset ajattelivat hänen voittavan. Siinä vaiheessa tallissamme moottoriväki valitti, ettei auton runko toimi ja auton suunnittelijat valittivat, ettei moottori toimi. Sitten valitettiin myös kuljettajista. Minä ajattelin, että nyt ei ainakaan pysty valittamaan siitä, ettei meillä olisi tarpeeksi hyvää kuljettajaa, Todt kertoo Ferrarin tilanteesta Schumacherin saapuessa.
"Jos Todt lähtee, minäkin lähden"
Todt koki jo heti ensimmäisellä yhteisellä Ferrari-kaudella, minkälaista tukea Schumacherin antoi luottohenkilöilleen.
– Se taisi olla Monzassa kesäkuussa 1996 ajettujen testien yhteydessä, kun paineet olivat kovat ja ajateltiin, ettei tallipäällikkö toimi ja että hänet täytyy vaihtaa. Kyse oli siis minusta. Minulla oli silloin normaali ammattimainen suhde Michaelin kanssa, joten yllätyin, kun hän kuuli asiasta ja puhui sitten lehdistölle, joka kysyi, että pitäisikö Jean Todtin hänen mielestään lähteä? Michael vastasi: ”jos hän lähtee, niin minäkin lähden”. Se oli kova viesti, sillä Ferrarin ylimmässä johdossa kukaan ei halunnut Michaelin lähtevän, joten heidän oli pidettävä minut, Todt hymyilee.
Schumacher ja Todt kokivat yhdessä suuren pettymyksen kauden 1997 päätöskisassa Espanjan Jerezissä. Kilpailuun lähdettiin tilanteessa, jossa Schumacher johti MM-sarjaa yhdellä pisteellä ennen Jacques Villeneuvea. Jerezissä Schumacher ajoi kärjessä, mutta sortui sitten kolaroimaan ohitusta yrittäneen Villeneuven kanssa. Schumacherin kolarointi katsottiin tahalliseksi ja hänet hylättiin kauden MM-sarjasta. Mestaruus meni Villeneuvelle.
– Kun kautta 1997 oli 15 minuuttia jäljellä, oli Michael kiinni mestaruudessa. Tiedämme, mitä sitten tapahtui, Todt sanoo.
– Jerez oli suuri pettymys tallille, Michaelille ja minulle. Meille kaikille. Me annoimme Michaelille erittäin paljon tukea, koska hän oli hyvin pettynyt. Hän tiesi tehneensä virheen. Hän maksoi siitä virheestä ison hinnan - sen sijaan että hän olisi tuonut odotetun mestaruuden. Edellisestä Ferrarin kuskimestaruudesta oli silloin kulunut 18 vuotta. Se loi vahvan siteen Michaelin ja minun välille. Nämä vaikeudet, joita kävimme läpi, loivat enemmänkin sen vahvan suhteen kuin saavuttamamme menestykset, Todt toteaa.
Kaudella 1998 Schumacher hävisi mestaruuden Mika Häkkiselle 14 pisteen erolla. Mestaruus ratkesi lopulta kauden päätöskisassa Japanin Suzukassa, kun Schumacherin rengas puhkesi. Todtin mielestä mestaruuden maksoi kuitenkin Belgian GP:n kaatosateessa koettu kolari, jossa kärjessä ajanut Schumacher törmäsi kierroksella jääneen McLaren-kuljettaja David Coulthardin perään.
– Kaudella 1998 mestaruus meni luotettavuusongelmiin sekä onnettomuuteen Coulthardin kanssa Spassa, jossa Michael olisi ottanut helpon voiton.
Kaudella 1999 Schumacher menetti mestaruusmahdollisuutensa murrettuaan jalkansa ulosajossa. Näin Schumacher joutui lopulta kakkoskuskin asemaan loppukauden ajaksi.
– Kaudella 1999 Michaelille sattui onnettomuus Silverstonessa ja Eddie Irvine otti johtoaseman tallissa. Kun Michael palasi loppukaudesta, niin Michaelin oli sisimmässään varmasti vaikeaa tulla tukemaan Eddie Irvineä, koska hän oli tullut Ferrarille voittamaan mestaruuden. Sitten kaudella 1999 hänen pitikin tukea Eddie Irvineä voittamaan mestaruus Ferrarille. Se melkein onnistuikin. Irvine hävisi 2 pisteellä, mutta hän olisi voinut päätyä samaan pistemäärään kuin Mika Häkkinen, jos viimeisessä kisassa Michael olisi päästänyt hänet edelleen, kuten teki myös Malesiassa, jossa otimme kaksoisvoiton. Mikalla oli kuitenkin enemmän voittoja kauden ajalta, joten Eddie hävisi sen takia, Todt muistelee.
Kausilla 2000-2004 Schumacher ja Todt juhlivatkin sitten viittä peräkkäistä mestaruutta Ferrarilla.
– Suzukassa 2000 Michael lopulta kruunattiin mestariksi Ferrarilla. Se oli Ferrarin ensimmäinen kuskimestaruus sitten vuoden 1979. Muistan, kun kiipesimme Michaelin kanssa portaita palkintopallille. Minä sanoin hänelle: ”Ammattiuramme eivät ole enää entisellään tämän jälkeen.” Siitä alkoi todella mahtavan menestyksellinen ajanjakso, Todt sanoo.
