Kitta Kohonen
kitta.kohonen@mtv.fi
"Teknologiaa hyödyntäen olemme aivan uusissa ulottuvuuksissa”, sanoo Pauli Sarsama Erilaisten oppijoiden liitosta. Tietous tarjolla olevista mahdollisuuksista on kuitenkin vielä vähäistä.
2:02
Erilaisen oppimisen keskuksessa Helsingin Kaisaniemessä on alkamassa apuvälineilta. Paikalla on nuoria, joilla on oppimisvaikeuksia, heidän vanhempiaan ja opettajia. Apuvälineasiantuntijat Pauli Sarsama ja Jukka Liimatainen esittelevät keinoja elämän helpottamiseksi.
– Apuvälinemaailma on muuttunut siinä suhteessa, että teknologia on tuonut uusia mahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää oppilaitoksissa, kotona ja työpaikoilla, sanoo Pauli Sarsama.
Kaksikko esittelee, kuinka tietokoneella tai tabletilla puheen voi muuttaa tekstiksi tai toisinpäin.
– Apuvälineistä itsestään ei ole tarpeeksi tietoa, saatikka ihan perustietokoneen ominaisuuksista, että tiedettäisiin sisäänrakennettuja ohjelmistoja tai asetuksia, joita voi hyödyntää. Niiden tietous on todella heikkoa esimerkiksi tekstistä puheeksi tuottaminen.
Työpaikoilla tiedon puute on vielä suurempi kuin kouluissa.
- Siellä vielä enemmän korostuu tietämättömyys apuvälineistä ja niiden käytettävyydestä. Monesti tekstintuottaminen voi olla hankalaa, mutta tähänkin löytyy yksinkertaisia ratkaisuja, jotka voivat olla ihan maksuttomiakin. Samalla työntekijän itsetunto paranisi, uskoo Sarsama.
Hän kehottaakin etsimään tietoa, sillä uusista apuvälineistä ja ohjelmista on huomattavaa apua.
– Jos ei osaa itse käyttää konetta tai ei ole niin hyvä siinä, niin voi ottaa yhteyttä alueellisiin järjestöihin tai sitten soittaa tänne Erilaisten oppijoiden keskukseen.
Mitä vanhempi ihminen on, sitä todennäköisemmin hänen oppimisvaikeuttaan ei ole kouluaikoina diagnosoitu. Asiantuntijoiden mukaan parantamisen varaa on edelleen.
– Siinä voisi olla yleisestikin skarppaamista, että miten niitä huomioidaan ja miten niihin reagoidaan. Alakoulun puolella olisi ehkä hyvä testauksia lisätäkin, mikä voisi ennaltaehkäistä yläkoulun puolella tai toisen asteen opinnoissa kriisiytyviä tilanteita, Pauli Sarsama sanoo.
– Lukihäiriön tai dysleksian määrä on 5-10%, mutta tämä on seulottu määrä. Jos ajattelemme seulomatonta määrää, niin luvut ovat varmasti suurempia. Jos sitten ajatellaan päällekkäisongelmien määrää eli matemaattisen hahmottamisen vaikeuksia tai laajoja kielellisiä ongelmia, niin puhuisin suurista luvuista jo.
Pauli Sarsaman mukaan vanhemmat ovat aktivoituneet ja tietoa saadaan eteenpäin myös sitä kautta. Pelkät apuohjelmat ja ohjelmistot eivät kuitenkaan yksistään auta.
– Puhutaan ihmisyyden asteesta. Pitää muistaa vertaistuen merkitys. Jos ajatellaan tällaisia ryhmiä, niin näissä saadaan muilta käyttäjäkokemuksia.
Päihdehoitotyön uutuuskirjassa on koottuna tutkimustietoa esimerkiksi oppimisvaikeuksien ja nuorten päihdeongelmien yhteyksistä.
Suomessa 21-34-vuotiaista nuorista aikuisista, joilla oman ilmoituksensa mukaan oli oppimisvaikeuksia peruskoulussa, joka neljännellä on ollut päihdeongelma elämänsä aikana. Luku on neljä kertaa enemmän kuin muulla väestöllä.
– Oppimisvaikeus voi johtaa myöhemmin mielenterveysongelmiin ja erityisesti päihdeongelmat ovat yleisiä. Tiedetään esimerkiksi, että Suomessa valtaosalla vangeista on vakavia oppimisongelmia, sanoo Päihdehoitotyö-kirjan tekijäjoukkoon kuuluva Marjo Kurki, joka toimii kehitysjohtajana Helsingin seudun erilaisissa oppijoissa.
Tutkimusten mukaan on selvää, että oppimisvaikeudet, mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä rikostaustaisuus nivoutuvat yhteen.
- Siinä on kyse monen ongelman kasaantumisesta ja sen takia painopiste pitäisi saada ennaltaehkäisevään puoleen. Se tarkoittaa, että koulussa havaitaan oppimisvaikeuksia ja voidaan tukea mahdollisimman yksilöllisesti jo mahdollisimman varhain, Marjo Kurki sanoo.
