Maan hallitus voi lyhytaikaisesti luoda työtä elvyttämällä julkisia investointeja. Velkaantumalla lisää. Oikeasti hallitus voi luoda työtä vain, kun se uskoo ja luo edellytykset sille, että työ luo työtä talouden yksityissektorilla. Aito elvytys on mahdollista silloin, kun samalla parannetaan työn edellytyksiä talouden yksityissektorilla.
Kannatan siis elvytystä, jos ja ennen kaikkea kun muut yrittämisen edellytykset samalla saadaan kuntoon. Ja näin talouden oikea kasvu liikkeelle. On turha puhua ja vaatia 1970-luvun tyyliin vientivetoista kasvua, elleivät yritystoiminnan perusasiat ole kunnossa. Nyt ne eivät ole.
Yhteisövero on tällä hetkellä kohdallaan. Alhaisempi yhteisövero voisi ehkä houkutella ulkomaisia investointeja, mutta samalla se kannustaisi jakamaan yhä enemmän tulosta ulos yrityksestä osinkojen muodossa. Korkeampi yhteisövero olisi vähemmän houkutteleva ulkomaisille investoijille, mutta vastaavasti se kannustaisi pitämään voittovarat yrityksessä ja investoimaan niillä.
Monimutkainen ja eri yritysmuotoja eri tavalla kohteleva yritysverotus sen sijaan ei houkuttele yrittämään. Eikä myöskään kiristetty ja progressiiviseksi tehty pääomaverotus houkuttele meitä yksityisiä kansalaisia sijoittamaan yrityksiin.
Henkilöyritysten yrittäjäriskiä ei nyt huomioida heidän verotuksessaan. Tämän hetkinen verotus toteutetaan pääomatuloverotuksena ja/tai progressiivisena tuloverotuksena. Järjestelmä on periaatteessa hyvä, mutta yrittäjäriskin huomioimiseksi pitää toteuttaa yrittäjävähennys.
Listaamattomien yritysten verotusjärjestelmä on erittäin sekava. Se pitää selkiyttää kokonaan pääomatuloverotuksen piiriin, nostaa nettopääoman laskennallista tuottovaatimusta ja yksinkertaisen verotuksen osinkorajaa.
Yritysverotuksessa pitää ottaa käyttöön varausjärjestelmä. Näin tuloksen kautta voidaan varautua tulevaisuuden investointeihin. Tällöin lähestytään järkevällä tavalla Viron mallia.
Aloittavilla ja erityisesti pienillä kasvuyrityksillä on vaikeuksia rahoituksen saatavuudessa. Yritykseltä ei löydy tarvittavia vakuuksia pankkien uusien Basel 3 riskipainotteisen vakavaraisuusjärjestelmän oloissa. Valtiolle on kehitettävä vakuusjärjestelmä tukemaan pienten kasvuyritysten rahoituksen saatavuutta.
Eikä ole kahta sanaa siitä, etteikö maailman jyrkimmäksi viritetty tuloverotuksen progressio ja ainakin eu-maiden korkein tuloverotus jo keski- ja varsinkin ylemmissä tuloluokissa ole este työnteolle, kuluttamiselle, kotimaiselle kysynnälle, yrittämiselle ja talouden kasvulle.
Talouden suurin ongelma on se, että yksityinen sektori on hiipunut liian pieneksi. Kansantalous voi kasvaa vain yksityisen sektorin myötä. Työn määrä kertaa tuottavuus on yhtä kuin kansantalouden kasvu, hyvinvoinnin perusta. Suomi ei pärjää kansainvälisesti vertailussa tehtyjen työtuntien määrästä. Emmekä näin ollen myöskään kansainvälisessä kilpailussa investoinneista, vaikka meillä kaikkien selvitysten mukaan on erittäin hyvä kilpailukykypotentiaali. Hyvä koulutus, hyvä työmoraali, toimiva hallinto, ei korruptiota.
Suomessa ei ole liian korkea palkkataso. Sen sijaan palkkakustannusten nousu on ollut liian nopeaa, samaan aikaan kun nousua ”sulattava” tuottavuuden kasvu on hiipunut. On korkea aika parantaa työhyvinvointia työpaikoilla ja vähentää näin sairauspoissaoloja. Olisiko aika jo kypsä poistamaan pekkaspäivät ja ylimääräiset tuplapalkat eräiden palvelualojen sunnuntaityöltä? Varsinkin, kun sunnuntaityölisät useimmiten johtavat siihen, että sunnuntaina työtä ei ole lainkaan tarjolla. Eikä myöskään palvelua, vaikkapa ravintola-alalla. Näillä toimilla työpanos lisääntyisi kakkua kasvattamaan.
Kun yksityinen sektori hiipuu, yhteiskunnan suurimmaksi ongelmaksi on muodostumassa nuorisotyöttömyys, jopa hyvin koulutettujen nuorten osalta. Kannattaisiko kokeilla hieman pitempiä koeaikoja ja ehkä selvästikin alempia aloituspalkkoja tietyn ajan? Silläkin riskillä, että koeaika voi johtaa työsuhteen lakkaamiseen? Tuleehan nuorelle joka tapauksessa arvokasta työkokemusta.
Työmarkkinapolitiikka kilpailukykyä vahvistavine palkkaratkaisuineen on tärkeä osa kokonaisuutta mutta ei kaikki. Lupabyrokratiaa valitusmenettelyineen on aivan liian paljon. Ei yritys voi odottaa vuosikausia byrokratian toteuttamista, semminkin kun asiat muissa maissa hoituvat nopeammin.
Vain työ luo työtä. Ellei tätä oivalleta, on seuraavankin hallituksen taival aika tuskallinen. Tarvitaan tiukkoja päätöksiä julkisen sektorin saneeraamiseksi ja työn edellytysten parantamiseksi.
Arto Ojala, Kaupunginhallituksen 1. vpj., Kemijärvi