"Kettujen" lento vain jatkuu ja jatkuu. Toivottavasti vielä pitkään; pirteimpiä sensaatioita vuosikausiin Valioliigassa.
Leicester City on upea joukkue upealla valmentajalla. Varsinkin Claudio Ranierille tällaista hypetystä kyllä suo. Ikuiseksi kakkoseksi (Ranskan, Italian ja Englannin liigoissa luotsannut seuransa toiseksi) tituleerattu on pyyhkinyt epäonnistujan leiman itsestään ja saanut lyhyessä ajassa Leicesterin pelaamaan omilla vahvuuksillaan ja maksimoimaan pelaajapotentiaalinsa.
Erittäin tiukka, kurinalainen puolustuspeli ja suoraviivaiset, nopeat vastahyökkäykset ovat toimineet. Leicester on koko kauden ajan kuulunut Valioliigassa vähiten syöttäneisiin joukkueisiin, heikolla syöttöprosentilla ja vähäisellä pallonhallinnalla. Silti peli vain toimii.
Joukkue tekee eniten Valioliigassa syötönkatkoja, vain Spurs ja Liverpool taklaavat enemmän, ja Leicester saa laukauksia vastustajan maalia kohti kolmanneksi eniten. N´Kolo Kante kuuluu sarjan ahkerimpiin syötönkatkojiin, Riayd Mahrez on sarjan onnistunein riplailija/harhauttelija ja Jamie Vardy tekee näköjään jokaisessa ottelussa maalin, jos vaan haluaa. Ensi viikonlopun kärkikamppailussa ManU:a vastaan Vardylla on mahdollisuus jo tehdä Valioliigahistoriaa olemalla sarjan ensimmäinen pelaaja, joka onnistuu maalinteossa yhdessätoista peräkkäisessä ottelussa.
Ranieri on vuoden valmentaja tällä hetkellä. Todelliset testit ovat silti vielä tuloillaan. Sarjan isoista Leicester on kohdannut toistaiseksi vasta Spursin (1-1) ja Arsenalin (2-5-tappio). Seuraavan reilun kuukauden jälkeen tiedämme vielä paremmin Leicesterin tason, koska vastaan asettuvat ManU, Chelsea, Liverpool ja City.
Silti menestys on saanut monet varmasti miettimään takinkääntöä. Ehkä "Kettu-legenda" Gary Linekerkin miettii heinäkuussa Ranierin tulon julkistushetkellä twiittaamaansa viestiä "Really???" uudelleen.
Klopptimism
Spurs-ottelun ensimmäinen vartti jo näytti Jürgen Kloppin ideologian. Se oli hänen ensimmäinen pelinsä Liverpool-koutsina vain kolmien vedettyjen harjoitusten jälkeen. Väliin on mahtunut vähintäänkin sekavia esityksiä, mutta lauantai-ilta Etihadilla oli sellainen näytös, joka pisti pessimistisimmätkin Pool-fanit kurkottelemaan taivasta kohden. Parhaimmillaan suorastaan maagista peliä, vaikkakin umpisurkea City helpotti Poolin pelaamista, mutta silti.
Cityä vastaan jopa Skrtel-Lovren-duo näytti "match made in heaven" -parilta puolustuksessa. Firminon ja Coutinhon yhteispeli oli taidetta parhaimmillaan. Emre Can vippaili kantapäällään läpisyöttöjä kuin kettuillakseen vastustajalle, ja Lucas dominoi puolustuksellisesti keskikenttää. Yksikään ei pelannut alle tasonsa, vaan kloppmaisesti, jokainen suoritti maksimaalisella tasollaan, jopa ylikin.
Vieraspelit varsinkin isoja vastaan ovat olleet menestyksekkäitä tällä kaudella, nyt vaan sama draivi pitäisi saada peleihin Anfieldille ennakkoon heikompia vastustajia vastaan.
Hawthornsin hukatut pisteet
Muutamia viikkoja takaperin Jamie Carragher kirjoitti kolumnissaan, että tämä kausi on paras sauma Arsenalille voittaa mestaruus. Jokaisella isolla joukkueella on ongelmia Englannissa tai ne ovat rakennus/muutosvaiheessa, ja Wengerin vuosia rakennetun ryhmän pitäisi saavuttaa huippunsa nyt, kun muut hakevat itseään.
WBA:n tyyliset vierasottelut pitäisi kyetä hoitamaan, ilman mitään selityksiä. Muutama kausi takaperin Arsenal näytti ottaneen askeleen eteenpäin juuri tämän tyyppisissä otteluissa, jolloin se puristi (alkukaudesta) väkisin voitot itselleen. Tälläkin kaudella enimmäkseen on kulkenut hyvin, mutta näitä nukahduksia ei saa montaa tulla, jos realistisesti haluaa ajatella mestaruutta.
Eikä se varmaan yllätä ketään, että loukkaantumissuma Tykkimiehillä vain pahenee. Eniten pelätyn miehen loukkaantuminen tapahtui eilen Hawthornsilla... eli Coquelinin. Wengerillä ei edelleenkään ole laatuluokan paikkaajaa ranskalaiselle, ja jos hän on pitempään sivussa, saa mestaruudelle heittää hyvästit. Artetoilla/flamineilla ja kumppaneilla ei mestaruuksia voiteta. Jos näin käy, saa jääräpäinen Wenger syyttää vain itseään, ettei vahvistanut kauden alla sitä osastoa, joka eniten korvaajia/paikkauksia tarvitsi.