MTV Sportin jalkapalloselostaja Tuomas Virkkunen niputtaa viikoittain tuoreeltaan Valioliiga-kierroksen mielenkiintoisimmat puheenaiheet. Mitä jäi tästä Valioliiga-kierroksesta mieleen?
Vincent Kompanyn, Sergio Agueron ja Yaya Touren puuttumiset eivät selitä sitä, miten yksi maailman kalleimmista joukkueista pystyi esiintymään täysin alta riman lauantaina Britannia Stadiumilla. Manchester Cityn pelissä ei ollut mitään muuta kuin pallonhallintaa vailla minkäänlaista ideaa ja liikettä toteuttaa sitä niin, että joukkue pääsisi edes maalipaikoille. Ottelussa, jossa vastassa oli Stoke. Stoke!
Sen sijaan kotijoukkue tarjoili yhden upeimmista ja ehjimmistä peleistä, joita tällä kaudella on tullut nähtyä. Ryan Shawcross johti puolustusta, eikä miehen pelatessa Valioliigassa ole edelleenkään tehty yhtään maalia Stoken verkkoon. Glen Johnson piti takataskussaan onnettoman Raheem Sterlingin ja vasempana pakkina pelannut Erik Pieters antoi sellaiset näytöt, että mahtuisi huomattavasti isompiinkin seuroihin.
Stoken pelaajien liike sekä pallollisena että pallottomana oli kuin eri planeetalta verrattuna Cityyn. Stoke pelasi siis juuri yhtä kaunista peliä kuin City parhaimmillaan. Se malttoi pitää palloa hallussaan, suojata ja sen jälkeen pikkuneppailulla syöttää kaverille, joka juoksi Cityn seisovan linjan taakse kerta toisensa jälkeen. Xherdan Shaqiri antoi myös sellaisia syöttöjä, joita on totuttu näkemään David Silvalta, joka poistui jo aikaisessa vaiheessa pelistä todennäköisesti katsomaan videolta Shaqirin otteita.
En tiedä olivatko Cityn pelaajat väsyneitä, Pellegrini kun ei juurikaan ole rotaatiota käyttänyt. Chileläinen on muutoinkin pahassa paikassa, huhumylly Pep Guardiolasta jauhaa jälleen, ja tuntuu, että ainoa sauma Pellegrinin jatkolle on voittaa paljon tällä kaudella. Siksi mahdollisesti hän ei uskalla rotaatiota käyttää edes liigacupin peleissä. Parhaat pelaavat ottelusta toiseen.
Lauantaina tosin yksikään Cityn pelaajista ei olisi mahtunut Stoken avauskokoonpanoon, sen pelin perusteella.
Bournemouthille buustia
Sarjanousijan yksi seurahistorian upeimmista voitoista tapahtui Stamford Bridgellä. Täysin jyrän alla ollut joukkue käytti ainoan paikkansa toisella puolikkaalla ja otti voiton, joka voi siivittää "Cherriesit" ties mihin nousuun vielä kauden aikana. Glenn Murray puski paitsioasemasta pallon maaliin, mutta ottaen huomioon, että Bournemouth on kärsinyt vääristä tuomioista (Liverpoolia vastaan kauden alussa) itsekin, taitaa vanha klassikko "pitkässä juoksussa väärät tuomiot menee tasan" pitää ehkä jopa paikkansa.
Alussa tosin Bournemouth olisi voinut johtaa parillakin maalilla, niin näppäriä ja hienoja hyökkäyksiä vierasjoukkue rakenteli. Vain maalille palannut Thibaut Courtois piti lukemat nollilla. Bournemouth toteutti sitä samaa Eddie Howen taktiikkaa, jota monissa otteluissa aikaisemminkin eli yritti luoda prässillänsä vastustajan laitapakkien olon tukalaksi, ja onnistuikin monesti saamaan Baba Rahmanin vasemmalla niin paineen alle, että ratkaisut olivat hätäisiä. Lisäksi kun edelleen Chelsealta monesti tuki puuttuu näissä tilanteissa, sai Bournemouth laidalla monta riistoa, joista moni vaarallinen hyökkäys alkoi.
Ottaen huomioon kuinka paljon Bournemouthilla on ollut loukkaantumisia, ei voi kuin ylistää nuorta manageri Eddie Howea. Koko kauden hänen suojattinsa ovat pyrkineet pelaamaan hyökkäysvoittoista jalkapalloa, ainoa mikä monesti on jäänyt puuttumaan on viimeistely. Paikoista joukkue ei ole osannut tehdä, ja Callum Wilsonin (viisi maalia seitsemään otteluun) loukkaannuttua, ei riittävän laadukasta korvaajaa kärkeen ole löytynyt. Sen sijaan loukkaantumissuma on tarjonnut jo "hylätyille" pelaajille mahdollisuuden ja Junior Stanislas on yksi heistä. Pari maalia edellisellä kierroksella Evertonin verkkoon ja hieno esitys myös Chelseaa vastaan.
Tosin nämä viimeisimmät seurat kuuluvat sarjataulukon heikompaan päähän, joten nyt pitäisi loistaa myös sarjan kärkipään joukkueita vastaan. Siihen mahdollisuus tarjoutuu heti seuraavalla kierroksella, kun ManU asettuu vastaan.
McClaren vs Klopp 6-0
Englantilaismediassa puhuttiin jo Steve McClarenin viimeisestä kädestä pokeripöydässä. Hänen uskottiin kokeilevan ja yrittävän jotain uutta, paineiden yltyessä tukeutuvansa työpaikkaansa pistäen kaiken likoon - all-in.
Toisaalta näin kävi, toisaalta ei. Ei tosin ehkä sillä tavalla, jota spekuloitiin, vaan hyvinkin pragmaattisella tavalla. McClaren otti käyttöönsä Sam Allardycen metodit ja yksinkertaisti Newcastlen pelaamisen - organisoi puolustamisen äärimmilleen ja luopui pallonhallinnasta omalla kenttäpuoliskolla.
Ennen tätä kierrosta Newcastle oli antanut kaikkein eniten harhasyöttöjä omalla kenttäpuoliskollaan. Eli juuri sillä alueella, johon Jürgen Kloppin "gegenpressing" yrittää iskeä. Riskit olisivat olleet todella suuret, jos yksi Valioliigan epävarmimmista puolustuksista olisi yrittänyt pitää palloa ja syötellä normaaliin tapaansa kenttäpuoliskollaan liigan kenties aggressiivisimpaa ja intensiivisimpää prässäystä vastaan.
Sen sijaan jokaisen maalipotkun tai avauksen käsistään Rob Elliott pisti pitkänä Liverpoolin kenttäpuoliskolla. Topparit Coloccini ja Mbemba eivät juurikaan syötelleet toisilleen, ei ainakaan samaan tahtiin kuin yleensä. Newcastle luopui suosiolla pallonhallinnastaan omalla kenttäpuoliskolla ja antoi Liverpoolin pitää palloa. Ja se pitikin, varsinkin ekalla puoliajalla. Ja täysin tehottomasti. Täysin näennäistä hallintaa. Coutinhon puuttuessa ei "Kloppon" miehistöllä ollut mitään ideaa ja osaamista murtautua tekopaikkoihin. Ensimmäinen veto maalia kohti nähtiin 89. minuutilla.
Samaan aikaan Newcastle onnistui harvoista paikoistaan. McClaren vei Kloppoa kuusnolla. Ja palautti uskon Koillis-Englantiin. Järjettömän iso voitto Newcastlelle, mikä voi siivittää joukkueen ties mihin lentoon. Tosin kun Newcastlesta on kyse, se lento voi katketa jo ensi viikonloppuna.