Suomalaista syöpätutkimusta rahoitetaan nykyään merkittävissä määrin yksityisellä rahalla. Valtion tutkimusrahoituksen leikkausten vaikutukset näkyvät jopa yliopistosairaaloiden potilaille saakka, Helsingin ja Turun yliopistojen tutkijat kertoivat MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassa keskiviikkona.
Valtion myöntämä rahoitus yliopistosairaaloiden tekemälle lääketieteelliselle tutkimukselle on pudonnut 2000-luvun jälkeen 70 miljoonasta alle 20 miljoonaan euroon.
Tutkimusjohtaja Juha Klefström Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta totesi tänään MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassa, että mikäli suomalaiselle tutkimukselle ei myönnetä tarpeeksi rahoitusta, tutkimustulokset jäävät helposti keskinkertaisiksi.
– Pitää olla varaa tehdä onnistumisia, mutta myös epäonnistua. Usein juuri epäonnistuneet kokeet ja ideat nostavat tutkimuksen hintalappua. Jos rahoitusta hirveästi vähennetään, ihmiset alkavat vähentää riskinottoa.
Tutkijoiden varovaisuus on Klefströmin mukaan riski itse tutkimukselle.
– Jos rahoitusta vähennetään, sitä saa mitä tilaa. Silloin tutkimus ei välttämättä ole sitä huippua, mihin tässä ollaan pyritty, Klefström jatkaa.
Tutkimusrahoituksen puute näkyy myös potilaille
Turun yliopiston syöpäinstituutin tutkijaprofessori Jukka Westermarck kertoi Huomenta Suomen lähetyksessä, että valtion yliopistosairaaloille myöntämän rahoituksen pieneneminen ei kosketa pelkästään tutkijoita. Vaikutukset näkyvät konkreettisesti myös potilaiden saamassa hoidossa.
– Ei tuollaisia rahoja voi ottaa pois ilman, että se vaikuttaisi tieteen sekä potilashoidon ja varsinkin uusien lääkkeiden tuomiseen potilaille.
– Potilastutkimuksia ja uusien lääkkeiden tutkimusta tekevät lääkärit, tutkimushoitajat ja tutkijat. Jos heille ei ole palkkarahoja, tutkimuksia ei tehdä. Lääkäri ei voi irrottautua kliinisestä työstään tutkimaan lääkkeitä, jos hänelle ei pystytä maksamaan tutkimuksen kuluja.
9:16
Suurin osa rahoituksesta yksityisiltä yrityksiltä
Westermarck kertoo, että hänen tutkimusryhmänsä rahoituksesta vain noin viidesosa tulee tätä nykyä valtiolta. Suurimman osuuden rahoittavat erilaiset yksityiset säätiöt.
– Kun aloitin vetää tutkimusryhmää 15 vuotta sitten, Suomen Akatemian rahoitus oli vielä merkittävää. Nykyään sieltä saatava rahoitus on noin 20 prosenttia meidän tutkimusrahoituksestamme. Yli 60 prosenttia tulee yksityisiltä säätiöiltä. Ilman niitä, tutkimusta ei olisi.
– Valtion osuus on tippunut niin pieneksi, että käytännössä tutkimus pyörii säätiöiden rahoituksella.
Juha Klefström Helsingin yliopistosta kertoo, että tutkimusryhmien yhteistyösopimukset esimerkiksi lääkeyhtiöiden kanssa ovat arkipäivää.
– Syy on siinä, että tavoitteemme ovat aika samanlaiset. Se mitä siinä tapahtuu on, että tehdään tutkimussopimus ja tutkimussuunnitelma ja yliopiston sekä yrityksen lakimiehet käyvät ne läpi. Sitä kautta on aina selvää, mihin tutkimuksessa pyritään.
Yhteistyö hyödyttää kaikkia osapuolia
Westermarckin mukaan esimerkiksi juuri lääkeyritysten kanssa yhteistyössä tehdyt tutkimukset hyödyttävät parhaimmillaan myös yliopistosairaaloiden potilaita.
– Ehkä potilaita kiinnostaa se puoli, että sitä kautta saamme suomalaisiin yliopistosairaaloihin lääkkeitä, jotka eivät ole vielä normaalissa käytössä. Potilaat voivat myös päästä mukaan kliinisiin kokeisiin ja saattavat olla maailmassa ensimmäisiä, jotka saavat sairauteensa uutta lääkettä, joka osoittautuukin parantavaksi.
Tutkijoiden mukaan yksityinen rahoitus ei uhkaa suomalaisen tutkimuksen riippumattomuutta.
Westermarckin mukaan tutkimuksia ja niiden rahoitusta säätelevät säännökset ovat nykyään tiukkoja. Esimerkiksi yksittäisen tutkijan ja lääkefirman väliset sopimukset eivät ole käytännössä edes mahdollisia.
– Totta kai sen täytyy silti olla erittäin tarkkaa ja läpinäkyvää. Kyllä se on kuitenkin nykyään niin tarkkaan säädeltyä, että tilanne on täysin toinen kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten.