Vammaisten seksuaalioikeudet eivät Suomessa toteudu, sanovat seksuaalikasvattaja Raila Riikonen ja Kynnys ry:n erityistason seksuaaliterapeutti Tanja Roth.
Asian parantamiseksi esimerkiksi Kynnys ry ja Sexpo ovat järjestäneet koulutusta seksissä avustamisesta.
Vammaiset ovat muutenkin usein muiden avun varassa, joten he saattavat tarvita apua myös seksuaalisuuden toteuttamisessa. Seksissä avustaminen voi olla esimerkiksi riisumista, välineiden antamista ja niiden puhdistamista tai sänkyyn nostamista ja asentoihin auttamista.
Oma kysymyksensä on, kenelle tai mille ammattiryhmälle seksissä avustaminen kuuluu. Ratkaisuja voisivat olla seksityöntekijöiden kouluttaminen vammaisasioissa tai hoitohenkilökunnan kouluttaminen vammaisten seksuaaliasioihin. Moni haluaisi, että seksissä avustaja olisi eri ihminen kuin henkilökohtainen avustaja.
Tähän toki liittyy käytännön kysymyksiä.
– Mitä, jos ei panetakaan silloin, kun avusteiseen seksiin koulutettu ihminen on paikalla, Riikonen kysyy.
Riikonen on itse ollut koko elämänsä lihassairauden vuoksi pyörätuolissa. Nyt hän toimii seksuaalikasvattajana Ilon Kipinä -yrityksensä kautta.
Osaavaa seksityöläistä ei helppo löytää
Osaavien seksityöläisten tavoittaminen saattaisi silti jäädä pulmalliseksi, sillä Suomessa seksiä ei saa markkinoida.
– Jos haluaisin löytää avusteiseen seksiin koulutetun ihmisen, en löytäisi häntä mistään, Riikonen sanoo.
Avustamista seksissä on tapahtunut esimerkiksi hoitokodeissa kautta historian, Riikonen ja Roth arvioivat. Jotkut hoitajat ovat esimerkiksi riittävän hienovaraisia antaakseen asiakkaalle omaa rauhaa vaikka suihkussa. Seksissä avustamisesta pitäisi kuitenkin poistaa ennakkoluulot ja kaikinpuolisen hyväksikäytön mahdollisuus. Tähän oikea tie on tiedon ja avoimuuden lisääminen. Myös vammaisen henkilön omaisten täytyy olla asiassa tiedostavia, Roth muistuttaa.
Luonteva suhtautuminen auttaisi myös vammaista
Kasvatustyössä seksistä on pitkään puhuttu lähinnä raskauden ja sukupuolitautien ehkäisyn näkökulmasta. Vammaisille siitä ei ehkä puhuta lainkaan. Jos suhtautuminen seksiin olisi kautta linjan luontevaa ja seksuaalisuuden valtavan laaja kirjo yhteiskunnallisessa tajunnassa, asenneilmapiiri olisi nykyistä otollisempi myös vammaisten seksuaalioikeuksien edistämiselle. Roth ja Riikonen huomauttavat, että kyse on myös turvallisuudesta.
Oli vammaryhmä mikä tahansa, vammaisille pitää puhua seksistä samalla lailla kuin muillekin. Tarvittaessa selkokielellä, kuvia ja esineitä hyväksi käyttäen, sanoo Tanja Roth.
– Muuten seksi on ulkopuolelta ohjattua.