Opaskoirilla ja niiden käyttäjillä on monia erioikeuksia, mutta pitääkö sokean kerätä koiransa kakat?
Oululainen Jenna Miinala koki viikko sitten ikävän tilanteen ollessaan aamulenkillä opaskoiransa Sirin kanssa.
Kaksivuotias labradorinnoutaja Siri on Miinalan ensimmäinen opaskoira. Perinnöllistä näkösairautta, verkkokalvon rappeumaa, syntymästä asti sairastanut Miinala sai Sirin pari kuukautta sitten marraskuun lopulla.
Miinala kertoo sosiaalisen median tileillään, että Sirillä on aamuisin "pikainen suoli", eli se kakkii nopeasti ulos päästyään. Miinala on siksi etsinyt Sirille hyvän vessapaikan mahdollisimman läheltä kotoa.
Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen täältä.
Vähän matkan päästä tutusta kakkapaikasta Miinala ja Siri kohtasivat torstaina äkeän rouvan. Oman koiransa kanssa liikkeellä ollut rouva alkoi Miinalan mukaan huutaa Miinalalle siitä, että tämä ei ollut kerännyt koiransa jätöksiä maasta.
Miinala kertoo yrittäneensä kertoa naiselle ystävällisesti, että opaskoirilla ja niiden käyttäjillä ovat tavallista laajemmat oikeudet. Tähän nainen oli Miinalan mukaan todennut, että ”ei varmaan ole”.
Lue myös: Sokea Claire näyttää, miten meikkaa
"Te vammaiset ette herätä minussa sympatiaa"
Miinala siirtyi hämmentävän välikohtauksen jälkeen läheiseen puistoon, jossa hän päästi Sirin hetkeksi jaloittelemaan. Nainen tuli Miinalan mukaan koiransa kanssa vielä sinnekin ja päätti kertoa Miinalalle oman mielipiteensä vammaisista.
– Te vammaiset ihmiset ette herätä minussa mitään sympatiaa, hän sanoi Miinalan mukaan.
Nainen ei lopettanut pauhaamistaan tähänkään.
– Hän alkoi kaiken lisäksi raivota jollekulle ohikulkijalle, että: "Tuo nainen jätti koiranpa**at ihan väärään paikkaan. Eihän se varmasti ole oikein."
Miinala ei jäänyt nyt itsekään enää sanattomaksi.
– Tokaisin hänelle, että jos rouvaa oikein kovasti harmittaa, käy keräämässä [kakat] itse, koska minähän itse en näe niitä kerätä, koska olen lähes sokea.
Miinala arvelee, että naisella oli huono päivä ja hän purki pahaa oloaan Miinalaan.
– Ja aiheutti sitten minulle pahan olon, Miinala toteaa.
Hän näkee tilanteessa silti hyvääkin.
– Tuollainen käytös kertoo sen, että ihmisillä ei ole tietoa opaskoirista. Eli ehkä ihan hyvä, että puhumme asiasta enemmän.
Opaskoirat auttoivat maratonissa. Juttu jatkuu videon alla.
0:33
Opaskoira mahdollistaa liikkumisen
Opaskoira ei ole lemmikki, vaan apukeino, joka mahdollistaa vammaisen ihmisen yhdenvertaisen aseman muihin nähden, kerrotaan Näkövammaisten liiton ja Opaskoirayhdistyksen nettisivuilla.
Opaskoiran tietää olevansa töissä, kun sillä on valjaat päällä.
Opaskoiran käyttäjällä on lakien turvaama lähtökohtainen oikeus liikkua kaikkialle.
Opaskoiran käyttäjä voi mennä henkilökohtaisen hyötykoiransa kanssa esimerkiksi ruokaostoksille, ravintolaan, elokuviin, teatteriin ja harrastustiloihin, ja hän voi matkustaa sen kanssa julkisissa liikennevälineissä sekä takseissa.
Ravintoloita velvoittavassa elintarvikehygieniaa koskevassa asetuksessa on säädetty opaskoiria koskeva poikkeus.
Opaskoiran käyttäjällä on oltava pääsy myös omalle työpaikalleen ja kouluun tai oppilaitokseen.
Opaskoiran käyttöä ei saa estää myöskään vetoamalla allergisiin ihmisiin.
Sisäänpääsyn estämisestä tai muusta syrjivästä käytännöstä voidaan tuomita rikosoikeudellinen rangaistus käräjäoikeudessa.
Näkövammaisten liiton mukaan opaskoiran jätöksistä ei ole yleispätevää ohjetta.
– Tiedämme, että monet yrittävät kerätä niitä, vaikka se on todella haastavaa, kun ei näe, liiton viestinnän asiantuntija Marika Mäkinen kertoo MTV Uutisille.
– On kuitenkin ok, että opaskoiran käyttäjä on vapautettu keräämästä kakkaa. Opaskoiria on niin vähän, että ongelma ei ole suuren suuri.
Lue myös: Sokea Kristy kuuli sivullisten puhuvan itsestään, laati kipakan vastineen
"Ystävällinen käytös on tervetullutta"
Jenna Miinala kertoo MTV:lle viestitse antamassaan haastattelussa saaneensa itse kahden viikon koulutuksen opaskoiran kanssa toimimiseen.
Opaskoirakoulun yhteistoimintakurssilla Helsingissä kerrottiin muun muassa koiran perusterveydenhuollosta ja opastuksesta kaupungilla ja maaseudulla sekä opaskoiran oikeuksista.
– Teimme harjoituslenkkejä Sirin kouluttajan kanssa ja samalla opettelin hihnan ja aisan käyttöä sekä käskyjä, joita opaskoiralle annetaan. Teimme myös tottelevaisuusharjoituksia, Miinala listaa.
Kurssin jälkeen Miinala kertoo opetelleensa Sirin kouluttajan kanssa reitit, joita he käyttävät Miinalan kotiseudulla Oulussa.
Ikäviin kommentteihin koulutuksessa ei opetettu vastaamaan, mutta Miinala sanoo Sirin kouluttajan varoitelleen niistäkin.
– Kun katsoimme Sirin kouluttajan kanssa sopivat paikat, joissa koiran voi päästää tekemään tarpeensa, hän sanoi, että joku saattaa tulla valittamaan koiran kakkaamisesta. Ja nyt se päivä tuli, Miinala kertoo viitaten torstain tapahtumiin.
– Varmaan siksi, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain jotain ikävää kommenttia liikkuessani opaskoirani kanssa, järkytyin niin paljon. Mutta minulla on sellainen käsitys, että tällaista on käynyt muillekin opaskoiran käyttäjille.
Miinala toivoo, että opaskoiralle annettaisiin työrauha ja että ne saisivat kulkea käyttäjänsä kanssa rauhassa ilman ylimääräistä häirintää.
– Ystävällinen käytös on tervetullutta ja aina saa tulla kysymään, tarvitaanko me apua, jos tilanne vaikuttaa siltä, Miinala sanoo.