Kirjassaan Puoliholtiton Suomi (Otava) Jan Vapaavuori listaa myös ministeriaikaisten kollegoidensa ansioita ja puutteita. Kovimmat haukut saa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.
Otteet Vapaavuoren kirjasta kursiivilla:
”Haukuin Antti Rinteen tulikivenkatkuisesti”
Haukuin valtiovarainministeri Antti Rinteen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa syksyllä 2014 niin tulikivenkatkuisin sanakääntein kuin osasin ja kehtasin.
Maltoin toki mieleni enkä korottanut ääntäni. Muistutin Rinteelle kaikkien kuullen, kuinka aikojen kuluessa on totuttu siihen, että sektoriministerit vaativat lisärahoja milloin mihinkin, mutta onneksi kulloinenkin valtiovarainministeri on tällaisia vaateita ryhdikkäästi vastustanut. Jatkoin meuhkaamalla, että nyt tilanne oli toisin päin. Kaikki muut ministerit yrittivät hillitä budjetin paisuttamista, mutta valtiovarainministeri itse vaatii täytettä yhteen jos toiseenkin menokohteeseen.
Rkp:n valpas puheenjohtaja Carl Haglund tuki minua avoimesti.
Pari valtiovarainministeriön virkamiestä tuli jälkeenpäin kahden kesken kiittämään. Vuodatukseni ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Rinne ei ollut moksiskaan. Se siitä.
"Ville Niinistöllä ikävä tapa nostaa itsensä muita ylemmäksi"
Varsinkin vihreiden puheenjohtajalla, Ville Niinistöllä, oli Kataisen hallituksessa ikävä tapa yrittää nostaa itsensä muita ministereitä ylemmäksi ja uhata ministerikollegoitaan asian viemisellä puheenjohtajien pöytään, jos hänen vaatimuksiinsa ei suostuta.
Koin tämän kouriintuntuvasti muutaman kerran johtamassani hallituksen energia- ja ilmastopoliittisessa ministerivaliokunnassa. Koskaan ei Niinistön vaatimuksiin suostuttu ja yleensä asiat ratkesivat, kun neuvotteluja vain jatkettiin riittävän pitkään.
"Pekkarisen kanssa riitaa syntyi silloinkin kun olimme samaa mieltä"
(Mauri) Pekkarisen kanssa riitaa tosin usein syntyi silloinkin, kun olimme asiasta kutakuinkin samaa mieltä, (Ville) Niinistön kanssa erimielisyys oli useimmiten aidompaa.
”Tulimme Jutta Urpilaisen kanssa varsin hyvin toimeen”
Tulimme Jutta Urpilaisen kanssa varsin hyvin toimeen, varsinkin vaalikauden loppupuolella. Sdp:n puheenjohtajana hän oli kuitenkin valitsemansa vakuuspolitiikan vanki.
”Lauri Ihalainen on todellinen herrasmies”
Ihalainen, SAK:n pitkäaikainen puheenjohtaja ja silloinen ministerikollegani työ- ja elinkeinoministeriössä, on ollut urani miellyttävimpiä tuttavuuksia. Hän on sivistynyt ja sympaattinen, todellinen herrasmies, jonka kanssa oli aina mukava neuvotella.