Valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) ehdollinen uhkaus kaataa hallitus osoittaa, että pääministeri Sanna Marinin (sd.) ja valtiovarainministeri Saarikon elintärkeä yhteispeli ei toimi, toteaa politiikan toimittaja Vesa Kallionpää kommentissaan. Kyse on Kallionpään mukaan nyt paitsi hallituksen talouslinjan pitävyydestä, niin myös hallituksen kohtalosta.
Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko tuntuu saaneen tarpeekseen SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton puheista, joiden mukaan valtion menokehykset eli yhdessä sovittu menokatto voitaisiin milloin milläkin verukkeella ylittää.
Saarikko sanoi Rovaniemellä keskustan puoluevaltuuston kokouksessa niin suoraan kuin mahdollista, että keskusta lähtee hallituksesta, jos sovitusta menokatosta ei ensi kevään kehysriihessä pidetä kiinni.
Se tarkoittaisi käytännössä hallituksen kaatumista ja ennenaikaisia vaaleja. Lujempaa toinen päähallituspuolue ei voi pääministeriä lyödä.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) vastasi SDP:n puoluevaltuuston yhteydessä Oulussa, että yhdessä sovitusta pidetään kiinni ja kaikesta voidaan haluttaessa sopia.
Niinköhän? Miksi Marin itse sitten on puhunut kehyksen ulkopuolisista "tulevaisuusinvestoinneista" ja maalaillut ohituskaistaa valtion menokehyksille, jotka pakottavat hallituksen valitsemaan, mihin rajalliset rahat suunnataan? Hyvänä apuna Marinilla on ollut SDP:n kansanedustaja Matias Mäkynen (sd.), jonka uusi talousoppi lähtee siitä, että valtion lainanotto ei ole ongelma vaan investointi.
Lue myös: Näin Marin vastasi Saarikon talousvaatimuksiin: "Yhdessä sovitusta pidetään kiinni"
Hallituksen mahtiakseli ei toimi
Saarikon avoin uhkaus osoittaa, että pääministerin ja valtiovarainministerin elintärkeä yhteistyö hallituksessa ei toimi. Muuten tätä Saarikon mukaan tosissaan tehtyä uhkausta ei olisi tänään Rovaniemellä kuultu.
Pääministeri Sanna Marin ei ole selvästikään ymmärtänyt, kuinka tärkeää hallituksen kahden avainministerin yhteistyö on. Pääministeri-valtiovarainministeri -taisteluparit ovat johtaneet Suomea läpi myrskyjen ja tyventen Esko Ahon ja Iiro Viinasen ajoista 90-luvun alusta lähtien. Paavo Lipponen (sd.) ja Sauli Niinistö (kok.) olivat kahden jääräpään esimerkki samaisesta yhteistyöstä.
Aina, kun tuo parivaljakko ajautuu eri puolille aitaa, tulee ongelmia. Onko vika nyt siis pääministeri Sanna Marinissa vai valtiovarainministeri Annika Saarikossa?
Se ainakin on selvää, että Saarikko yrittää nyt kaikkien hyväksymän korona-törsäilyn jälkeen pitää kiinni perinteisistä menokehyksistä, jotka jokainen hallitus aina aloittaessaan itselleen määrittää. Marin puolestaan tuntee tarvetta olla rahankäytössä hövelimpi, kun mitä alun perin on sovittu. Jos pääministeri on valmis ottamaan lisää velkaa, niin totta kai myös pienemmät hallituspuolueet lähtevät samalle haaskalle.
Taustalla on tietysti poliitikkojen ikuinen haave, eli suosion kalastelu. On helpompaa ja palkitsevampaa jakaa lisää lainarahaa joka paikkaan kuin tehdä arvovalintoja sillä rahalla, joka alun perin oli määritelty käytettäväksi.
Lue myös: Keskustan Saarikko väläyttää hallituksesta lähtöä: "En jää odottamaan jäiden lähtöä Kemijoesta"
Yksi, kaksi risti – pennit miljooniksi
Pääministeri Sanna Marinin sovinnolliset lausunnot tänään eivät merkitse sitä, että hallituksessa elo jatkuisi tasaisena kuin marraskuun harmaus. Budjettikehyksissä pysyminen on nimittäin helpommin sanottu, kun tehty.
Otetaanpa esimerkiksi veikkauksen hupenevat voittovarat. Hiipuvista voittovaroista maksettavat avustukset lukemattomille järjestöille ja tahoille tieteestä kulttuuriin päätettiin pääministeri Sanna Marinin halusta- korvata ensi vuonna kokonaan valtion varoista.
Alun perin oli tarkoitus vähentää avustuksia asteittain, jotta järjestöt voisivat sopeuttaa kymmeniä vuosia kasvaneilla veikkausvoittovaroilla paisutettua toimintaansa.
Ensi vuoden jälkeisenä vuonna – joka sattuu olemaan eduskuntavaalivuosi – hupenevia veikkausvoittovaroja pitäisi kompensoida vieläkin enemmän. Ensi vuodeksi kompensaatiorahat löydettiin budjetin ”jakamattomasta varauksesta”, josta muuten näyttää vielä löytyvän rahaa myös eduskunnan joulutoiveisiin, mutta loputtomiin ei moista budjettikikkailua voi jatkaa.
Muun muassa noiden veikkaus-avustusten korvaamisesta joudutaan sopimaan ensi kevään kehysriihessä. Lisäksi tiedossa on lukematon määrä nykyisiä ja uusia rahanreikiä ilmastotoimista sote-uudistukseen.
Hallituksella on edessään kovia valintoja. Kuinkahan tuo korona-ajan löysään rahaan tottunut ministerikaarti siitä selviää? Vai selviääkö? Se on hallituksen kohtalonkysymys.