Puolustusvoimien psykiatrian ylilääkäri kertoo, että moni varusmies kärsii palveluksen aikana sosiaalisesta fobiasta, jolla voi olla pahimmillaan lamaannuttavia vaikutuksia.
Puolustusvoimien psykiatrian ylilääkäri Kai Vilkman on mies, jota siviilisektori ja varuskuntien terveysaseman lääkärit konsultoivat, kun varusmiehen palvelus uhkaa keskeytyä.
Vilkmanilla on yli kymmenen vuoden kokemus varuskunnassa työskentelystä.
Hän tekee työssään arvioita myös lentäjien lentokelpoisuudesta sekä sotilaiden kriisitehtäviin lähdöstä ja on myös itse palvellut rauhanturvaamistehtävissä Kosovossa 2008 sekä Afganistanissa 2010.
"Selkeää on, että jos on psykoositasoinen sairaus, jossa realiteettitaju ja arviointikyky pettää, niin silloin ei inttiin lähdetä."
Vilkmanin mukaan psyykkisistä syistä johtuvien varusmiespalveluksen keskeytysten määrä on ollut selkeässä nousussa jo vuosien ajan.
Keskeytysten syitä voi olla monia, ja siihen voi ajaa muun muassa kriisi sen hetkisessä elämässä, masennus tai vakavampi psykoositasoinen sairaus.
– Trendi on ollut viime vuosina hitaasti nouseva. Tunnen monia tapauksia, jotka ovat pystyneet painamaan intin lävitse masennuksesta huolimatta. Selkeää kuitenkin on, että jos on psykoositasoinen sairaus, jossa realiteettitaju ja arviointikyky pettävät, niin se silloin ei inttiin lähdetä. Se on silloin riski, Vilkman kertoo.
Varusmieskoulutuksen saa vuosittain 21 000 suomalaista.
"Mä en vain pärjää täällä, mä en pysty olemaan täällä"
Vilkman on kuitenkin törmännyt monen varusmiehen kohdalla jokseenkin tunnistamattomaan psyykkisen oireiluun, joka ei ole suoranaisesti ole yhteydessä esimerkiksi depressioon. Muiden kanssa jutteleminen jännittää, ympäristö pelottaa ja aktiviteetit lamauttavat.
Ylilääkäri kertoo, että monella puhkeaa armeijassa niin sanottu sopeutumishäiriö, joka on yhteydessä sosiaaliseen fobiaan.
– On monia tapauksia, jotka sanovat, että "mä en vaan pärjää täällä, mä en pysty olemaan täällä". Kun tarkemmin haastatellaan, niin tulee esiin, että varusmiehellähän on sosiaalinen fobia.
Sosiaalisesta fobiasta kärsivälle armeijaympäristö voi olla tuskainen paikka, sillä siellä ollaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa miltei koko ajan. Pahoinvointi saattaa ajaa varusmiehen hulluuden partaalle, kun kasarmilta ei löydy paikkaa, missä voi ladata akkuja.
"Tällaiset henkilöt tulevat inttiin, ne on täpötäydessä tuvassa ja muodossa muiden varusmiesten kanssa koko ajan, ilman mahdollisuutta olla omassa rauhassa."
– Tällaiset henkilöt tulevat inttiin, ovat täpötäydessä tuvassa ja muodossa muiden varusmiesten kanssa koko ajan, ilman mahdollisuutta olla omassa rauhassa. Se voi olla merkittävällä tavalla invalidisoivaa ja aiheuttaa alisuoriutumista henkilöille, jotka olisivat muuten täysin päteviä hommassaan.
Vilkman kertoo, että sosiaalisesta fobiasta kärsivät ovatkin saattaneet pärjätä ongelmansa kanssa koulumaailmassa hyvin ilman sen suurempia kriisejä.
– Nämä ovat niitä kavereita, jotka ovat lintsanneet koulusta, kun on pitänyt esiintyä. He ovat saattaneet kuitenkin pärjätä koulussa hyvin. On ollut iltoina ja viikonloppuina vapaata, on ollut kesälomia, tutut kaverit ja niin edespäin.
Fobiasta kärsiviä voidaan hoitaa hyvin lääkkeillä, mutta siitä voi päässä yli myös ilman lääkehoitoa. Siinä varusmiespalveluksella voi olla jopa voimauttava vaikutus.
"Osa ei ole saanut henkeä, on tykytellyt, pärissyt, huimannut, pissattanut."
– Mä olen nähnyt kovia kundeja, joilla on ollut sosiaalisesta fobiasta ja paniikkihäiriöistä huolimatta kova motivaatio. Osa ei ole saanut henkeä, on tykytellyt, pärissyt, huimannut, pissattanut. Me kuitenkin potkimme näitä eteenpäin ja moni myöntää lopussa, että armeijahan saattoi olla peloista huolimatta vahvistavan positiivinen kokemus.
– Mielestäni jo koulujärjestelmän pitäisi merkittävästi huomioida nämä henkilöt. Asiaan tarvittaisiin yhteiskunnallisesti kannanottoa, miten tukea näitä ihmisiä koulussa? Jatkuva näyttö, viittaaminen, huomion kohteeksi joutuminen voi olla osalle ihmisistä hyvin epämiellyttävää.
Ylilääkäri Vilkman toivoo, että varusmiehet kertoisivat oireistaan matalalla kynnyksellä oman terveysaseman lääkärille.
Mielenterveysongelmien diagnosointi tärkeää ennen palvelukseen astumista
Vilkmanin mukaan olisi tärkeää, että mielenterveysongelmat pystyttäisiin diagnosoimaan jo ennen varusmiespalvelusta.
"Heidät varustetaan, vaatetetaan, lasketaan joukkokoulutettavaksi ja sitten lähtevät parin viikon kuluessa pois. Tämä ei palvele ketään."
Hän kertoo, että puolustusvoimat säästäisi paljon aikaa ja resursseja, jos tapauksiin pystyttäisiin reagoimaan oikea-aikaisesti. Muutaman viikon pikavisiitit eivät palvele ketään.
– On henkilöitä, jotka ovat saattaneet oireilla psyykkisesti viisi vuotta ennen inttiä, eivätkä ole koskaan käyneet puhumasta asiasta lääkärille. Heidät varustetaan, vaatetetaan, lasketaan joukkokoulutettavaksi ja sitten lähtevät parin viikon kuluessa pois. Tämä ei palvele ketään. Se työllistää turhaan terveyasemaa ja meidän koulutushenkilökuntaa.
Oli mielenterveysongelma sitten mikä tahansa, neuvoo Vilkman olemaan yhteydessä matalalla kynnyksellä lääkäriin ennen kutsuntojen alkamista.
– Jos sinulla on psyykkistä oireilua, hakeudu hyvissä ajoin lääkärin arvioon ja kerro oireista. Voidaan tehdä silloin helpommin päätös luokituksesta, eikä tarvitse tulla turhaan käymään palveluksessa. Ihmisiä ei kannata juoksuttaa tai roikottaa äärirajoille asti. Tämä olisi kaikkien etu.