Li Anderssonia (vas.) on haastateltu vuosien varrella useaan otteeseen, eikä ainoastaan politiikkaan liittyvistä asioista. MTV kysyi Vasemmistoliiton tulevan puheenjohtajan tunnelmia juuri ennen politiikan superviikonloppua.
– Se on tällainen... positiivinen, asioista ja ihmisistä kiinnostunut, näin vastaa Li Andersson, kun häneltä kysytään kuka hän on.
Lillä on tällä hetkellä omien sanojensa mukaan hyvä fiilis, eikä ihme, sillä muutaman päivän päästä hänestä tulee vasemmistoliiton puheenjohtaja.
– Vastuun kasvaminen myös jännittää, koska tehtävää on paljon, Andersson pohtii tulevaa.
Hän aikoo antaa puheenjohtajuudelle kaikkensa, joten muut asiat saavat jäädä taka-alalle.
– Tulevaisuudessa päätavoitteeni on tehdä mahdollisimman hyvä työ puheenjohtajana, saada puolueen kannatus nousemaan ja että saamme vaalivoiton seuraavissa vaaleissa.
Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaat ja kansanedustajat Jari Myllykoski (vas.), Li Andersson ja Aino-Kaisa Pekonen puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä 19. maaliskuuta 2016.
Andersson toimi vasemmistonuorten puheenjohtaja neljä vuotta. Kyseinen pesti valmensi häntä tulevaa varten. Andersson tietää, millaista on olla julkisuudessa puheenjohtajan roolissa – silloin hän puhuu koko puolueen, ei vain itsensä puolesta.
Viime itsenäisyyspäivänä useat mediat kirjoittivat hänen päätöksestään jättäytyä Linnan juhlista ja viettää ilta läheistensä kanssa. Hän kertoi päätöksen olleen henkilökohtainen, eikä halunnut sitä tulkittavan protestina – valokeilassa ulkonäöllisten seikkojen vuoksi oleminen ei vain ollut hänen paikkansa.
– Linnan juhlat eivät kiinnostaneet, koska se on enemmän edustustilaisuus, jossa eliitti juhlii. Siellä ei niinkään käydä poliittista keskustelua, Andersson toteaa.
Puheenjohtajan roolissa hänen on kuitenkin pohdittava asiaa uudelleen.
– En ole tehnyt linjaratkaisuja vielä, mutta tiedostan, että puoluejohtajan roolissa edustan koko puoluetta, joten saattaa olla, että joudun harkitsemaan tätä uudelleen, Andersson sanoo.
Politiikka on pitkäjänteistä työtä
Li Andersson on paljasjalkainen turkulainen. Kotona puhuttiin ruotsia, mutta sitä ei juuri naisen puheesta kuule. Hän on sanavalmis ja puhelias.
Monet ovat kuvailleet Anderssonin nousua politiikassa räjähdysmäiseksi. Häntä itseään termi ärsyttää.
– Tein paljon töitä nousun eteen. Yksi ongelma nuorista politiikassa puhuttaessa on se, että käytetään sanoja tähti, räjähtävä nousu, komeetta ja tämän tyyppisiä sanoja. Kyllähän mekin olemme yleensä pohjustaneet paikkaa pitkäjänteisellä työllä.
Andersson painottaakin kouluissa käydessään ensimmäisenä sitä, kuinka monissa vaaleissa on jäänyt tulematta valituksi. Ihmisille täytyy osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen.
Andersson oli ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa vuonna 2008, mutta häntä ei valittu. Seuraavan kerran hän oli ehdolla eduskuntavaaleissa vuonna 2011, mutta myöskään tuolla kerralla hän ei tullut valituksi.
Toisin kävi vuonna 2012, jolloin hän pääsi Turun kaupunginvaltuustoon. Vuonna 2014 hän ei saanut paikkaa europarlamentissa. Kuten tiedetään, vuonna 2015 hän pääsi eduskuntaan.
Li Andersson (vas.) eduskunnan täysistunnossa Helsingissä 13. lokakuuta 2015.
Koskaan ei ole ollut sellaista oloa, että nyt riittää.
– Olisi hassua odottaa, että minut täytyy valita heti, tai että olisi niin kovat odotukset itsensä suhteen. Pitkäjänteisellä työllä saa parhaat tulokset.
Isältä perintönä luova hulluus
Anderssonin mukaan hänen lapsuutensa oli tavallinen. Isä ja äiti erosivat, joten asuinpaikka oli vuorotellen joko isän tai äidin kaksiossa. Välit olivat hyvät molempien vanhempien kanssa.
Andersson harrasti teatteria, ja ystävät olivat hänelle tärkein asia maailmassa. Lapsena hän haaveili näyttelijän ja kirjailijan ammateista. Hänen äitinsä on toimittaja ja isänsä taiteilija, joten hän kasvoi kulttuurin keskellä.
– Taiteilijaksi en kuitenkaan koskaan halunnut, Andersson nauraa.
Hän muutti vanhempiensa kanssa Lontooseen, kun hän oli 3,5-vuotias. Noista ajoista hänelle jäi vain pieniä mielikuvia.
– Olin niin pieni, että muistan vain jonkun lihakaupan ja jäätelon, josta tykkäsin, hän hymähtää.
0:52
Isältään hän sanoo perineensä luovan hulluuden.
– Isä on opettanut, miten tärkeää on uskoa itseensä silloinkin, kun saa kritiikkiä tai ympäröivä maailma ei ymmärrä. Uskaltaa tehdä sellaisia juttuja, joihin uskoo, vaikka olisikin ainoa, joka siihen uskoo alkuvaiheessa.
Isältä luova hulluus, äidiltä jotain muuta.
– Äidiltä sain kaiken muun elämänviisauden, Andersson nauraa.
Ikä ja sukupuoli nostetaan esille
Murrosiän Andersson vietti teatterissa, nuorisotilalla ja hengaillen kavereiden kanssa. Hän vihaa karkeaa lokerointia, mutta jos hänen täytyisi määritellä, millainen hän oli teini-ikäisenä, sanoisi hän olleensa "pissis".
– Aika paljon ostarilla ja nuorisotalon discossa aikaa vietettiin, hän naurahtaa.
Usein Anderssonin haastatteluissa tai hänestä puhuttaessa nostetaan esille hänen sukupuolensa ja nuoruutensa.
– Toivoisin, että näiden muidenkin poliitikkojen kanssa käsiteltäisiin sitä, että miltä tuntuu olla keski-ikäinen mies politiikassa.
Hän uskoo, että asia nousee niin usein esille, koska sitä pidetään poikkeavana.
– Se kertoo ennen kaikkea siitä, miltä valtavirta näyttää, jos nuori nainen eduskunnassa tai puolueen johdossa on sellainen asia, mihin pitää koko ajan kiinnittää huomiota.
Andersson on kohdannut uransa aikana tytöttelyä, eikä se ole loppunut vieläkään.
– Se on ongelmallisinta tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi tasavertaisia päättäjiä, ja kaikilla tulisi olla tasavertainen asema suhteessa toisiinsa, eli jos tytötellään tai käytetään muita vähättelevään tarkotukseen käytettäviä sanoja kuvaillakseen toista, niin se on vallankäyttöä ja tapa vaikuttaa ihmisten väliseen dynamiikkaan.
0:59
On sanottu, että Anderssonin linja ei vetoaisi vasemmiston vanhempaan väkeen. Hän ei itse allekirjoita tätä – eivätkä allekirjoita monet vasemmiston vanhemmat jäsenetkään.
– Sain eduskuntavaalien jälkeen sähköpostia eläkeläisiltä, jotka sanoivat, että muista nyt sitten Li kertoa toimittajille, että sua on äänestäneet muutkin kuin nuoret, meitä on iso joukko eläkeläisiä, jotka ovat olleet sun kannalla.
Mitä ovat "oikeat työt"
Anderssonia koskevissa nettikeskusteluissa törmää aika ajoittain kommentteihin, joissa toivottaisiin hänen kokeilevan "oikeita töitä" edes päivän ajan.
– Oikeaa työtä ei kukaan pysty määrittelemään. Joillakin se rajoittuu siihen, että on yksityisellä sektorilla jossain firmassa töissä. Sellaisiakin töitä olen tehnyt, olen ollut hotellin respassa, kassatätinä, liukuhihnan edessä laittamassa hedelmiä eli perinteistä teollisuustyötäkin on tullut tehtyä.
1:17
Andersson on ehtinyt tehdä myös muita uraansa liittyviä. Hän on ollut vuoden ajan opiskelijajärjestön sihteerinä, puoli vuotta ihmisoikeusjärjestössä töissä Ruotsissa ja neljä vuotta vasemmistonuorilla.
– Se ajattelu, että järjestö- tai julkisella puolella tehty työ ei olisi oikeaa työtä, on minusta erikoista.
Nettissä aggressiivisestikin huutelevat kommentoijat eivät kuitenkaan ole koskaan lähestyneet häntä kasvotusten.
Eräs uhkaava tilanne tapahtui vuonna 2013, jolloin hän oli Jyväskylän kirjastossa keskustelutilaisuudessa koskien hänen, Mikael Brunilan ja Dan Koivulaakson tietokirjaa "Äärioikeisto Suomessa". Joukko äärioikeistolaisia pyrki tilaisuuteen, ja lopulta yhtä järjestysmiestä puukotettiin.
Anderssonia ei ole kuitenkaan koskaan pelottanut kulkea missään.
– Kadulla ei ole koskaan pelottanut, mulla on todella vähän kokemuksia siitä, että joku olisi tullut päin naamaa sanomaan mitään, mitä netin keskustelupalstoilta voi lukea.
Li Andersson ja Dan Koivulaakso Keski-Suomen käräjäoikeudessa Jyväskylässä 13.1.2015.
Välillä täytyy nollata politiikan suhteen
Andersson kertoo, että hänellä on monta läheistä ystävää. Osa on liittynyt hänen elämäänsä jo lapsuusaikoina, kun taas osaan hän on tutustunut politiikan kautta.
– Eniten tasapainottaa politiikkaan liittymätön tekeminen, jota voi tehdä kavereiden kanssa. Saunaillat, luontoretket, ja grillailut pihalla, hän listaa.
Andersson ei ole poikkeus julkisuuden henkilöiden joukossa, sillä myös hänen rakkauselämästään on udeltu. Se on asia, jonka hän pitää täysin itsellään.
– Koen, että mullakin on oikeus omaan henkilökohtaiseen elämään.