Venäjä-asiantuntijalta heikko arvosana itänaapurin sata päivää kestäneille sotatoimille: "Lähes kaikki mikä on voinut mennä pieleen, on mennyt"

Venäjä yritti alkuun hyökkäystä useilla rintamilla ja painotti voimankäyttöään esimerkiksi Kiovan seudulla. Asiantuntijamielipiteen mukaan Venäjä ei ole onnistunut tavoitteessaan nopeasta Ukrainan haltuunotosta. Sota painottunee jatkossakin Itä-Ukrainaan, ainakin lyhyellä tähtäimellä.

Perjantaina käynnistyi Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan sadas päivä. Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassilla ei anna kovinkaan mairittelevaa arviota Venäjän onnistumisista sotatoimien aikana.

– Aika lailla kaikki mikä on voinut mennä pieleen, on mennyt pieleen. 

– Se mitä lähdettiin hakemaan, eli hyvin massiivisesti voimannäytöllä jonkin tyyppinen lamauttava, jopa voitonmarrsi Kiovaan ei ole toteutunut ja tuskin tulee toteutumaankaan. Sota on pitkittynyt ja junnaa paikoillaan. Se on todennäköisesti se tilanne, joka tässä tullaan näkemään hyvinkin pitkään, Lassila toteaa.

Vaikka painopiste on siirtynyt Itä-Ukrainaan ja Venäjän aseman varmistamiseen Donbassin alueella, on Venäjän tavoitteena todennäköisesti edelleenkin Ukrainan keskusvallan lamauttaminen.

Venäjä tulkitsee historiaansa sotilasvoimalla. Haastattelussa historioitsija Teemu Keskisarja ja historian dosentti Lasse Laaksonen:

Laajempienkaan länsimaisten arvioiden perusteella Venäjä ei ole saavuttanut merkittäviä onnistumisia sotatoimien aikana. Virallisella tasolla Venäjä voi Lassilan mukaan pukea kotimaassa voitoiksi esimerkiksi alueiden haltuunottoja itäisessä Ukrainassa. 

– Lähtökohta oli Donbassin alueen, eli käytännössä Ukrainan Donetskin ja Luhanskin maakuntien haltuunotto. Se on mahdollisesti saavutettavissa. Siihen lisäksi vielä tämä eteläinen alue, joka nyt on vielä epävärmaa. Ainakin siinä määrin, että Krimin vesihuolto pystytään takaamaan. Jos Ukraina pystyy vielä pitämään hyökkäystä ja onnistuu savuttamaan jonkinlaisia vastahyökkäyksiä, ja sitä kautta parempia asemia tulevien neuvotteluiden kannalta parempia asemia, niin se eteläkin on vielä epävarma.

Kremlillä on Lassilan mukaan paljon työtä luvassa sen suhteen, miten uhraukset, varojen käyttö ja Venäjälle aiheutuneet seuraukset saadaan perusteltua omille kansalaisille ja eliitille.

”Donetskin alue on puhtaasti väline”

Alun perin Kiovaan ja muualle maahan kohdistunut hyökkäys on muuttunut Itä-Ukrainan Donbassin alueen sodaksi venäläisten vetäydyttyä pääkaupungin suunnalta.

Venäjä jatkanee tutkijan mukaan tätä linjaa tulevina kuukausina.

Vanhemman tutkijan mukaan Kiovan lamauttaminen ja sitä kautta Ukrainan poliittinen haltuunotto on kuitenkin edelleen Venäjän tavoite.

– Donetskin alue on puhtaasti väline Ukrainan poliittisessa haltuunotossa. Venäjä tyytyi siihen tavalla tai toisella jo silloin 2014, jolloin oli jo nähtävissä, että Venäjä pyrki ottamaan haltuunsa Itä-Ukrainan, mutta siinä epäonnistuttiin. Pystyttiin kuitenkin luomaan tällainen jäätyneen konfliktin alue. Siihen kohdistui tavoitteita, joiden kautta koko Ukraina pystyttäisiin ottamaan haltuun poliittisesti. Tämä ei sitten enää tyydyttänyt ja alkoi tämä hyökkäys.

– Nyt on tavallaan palattu tähän lähtöruutuun ja sen laajenemaan, mutta se on ihan arvailujen varassa. Lopputulema päätetään taistelukentällä.

Sodan venyminen voi muodostua ongelmaksi

Vaikka konfliktin pitkittyminen nähdään joidenkin arvioiden mukaan Venäjän etuna, saattaa junnaamisella olla sillekin negatiivisia vaikutuksia. Riskinä on Lassilan mukaan niin sanottu sotaväsyminen.

– Riskinä on ilman muuta, kun sota on jatkunut pitkään, että tapahtuu tällainen sotaväsyminen lähinnä sen muun kansainvälisen yhteisön ja kotiyleisön taholta. Jos se tapahtuu kansainvälisen ja läntisen yhteisön silmissä, osin jopa Venäjän sisällä, ja jos se alkaa enemmän ja enemmän nakertamaan, niin tämä ilman muuta palvelee Venäjän etuja. Silloin Venäjä pystyy keräämään voimia uudelleen.

Jos merkittävä kansainvälinen huomio kuitenkin jatkuu ja Ukraina saa aseapua, niin se ei palvele yksinomaan Venäjän etuja.

– Kyllä tämä maksaa myös Venäjälle resursseja, joka ei voi loputtomiin käydä taisteluja tällaisella intensiteetillä, Lassila analysoi.

”Pientä hermostumista kotiyleisön suuntaan”

Venäjän retoriikka on koventunut ja muuttunut selkeästi kovempaan suuntaan kotimaassaan sodan edetessä.  Tosin propagandakoneisto joutunee vaihtamaan vaihdetta isompaan jo lopuvuodesta.

– Poliittisen koneiston propagandan tasoa haetaan koko ajan. Siinä näkyy sellaista tiettyä hermostuneisuutta ehkä juuri suhteessa kotiyleisön suuntaan. Tavallaan kovat ajat ovat vasta edessä. Varsinaiset talousvaikutukset esimerkiksi pakotteiden ja logististen ketjujen katkeamisen ja mahdollisten uudelleenjärjestelyiden vuoksi tulevat näkymään käytännössä vasta syksyllä. 

Lassilan mukaan Venäjän johto ei kykene luomaan samanlaista hurmosta, joka vallitsi maassa Krimin valtauksen aikaan.

Ukrainan puolella taistelevat ulkomaalaiset valmistautuvat taisteluun Severodonetskissa – aseistuksena Suomenkin käyttämiä kertasinkoja:

Kansalaisten parissa saatetaan jo hiljalleen toivo sodan pikaista päätöstä.

– On myös oletettavaa, että sotaväsymys ja turhautuminen ja tietynlainen orastava tyytymättömyys on kasvanut. Tämä vie hieman siltä keskustelulta pohjaa, jota propaganda yrittää tyynnyttää. 

– Mobilisaatio voisi onnistua, jos poliittinen johto onnistuu uskottavalla tavalla eskaloimaan konfliktia. Minun on vaikea nähdä, että sitä pystyttäisiin Ukrainan kohdalla tekemään. Siinä vaiheessa myös varotaan sitä, että kansallisessa mielipiteessä tapahtuu muutoksia. Jo nyt on nähtävissä, että se alun hurmos ja laaja välinpitämättömyys on pikkuisen taittumassa. Sellaista nostetta, jota nähtiin Krimin valtauksen yhteydessä 2014, niin ei tulla näkemään. Sanoisin, että tällainen piilevä latentti toivo siitä, että tämä sota loppuisi mahdollisimman nopeasti tavallisten venäläisten näkökulmasta on hyvin laajalle levinnyttä.

Isänmaallisin sohvakansa ei ryntää rintamalle

Venäjällä on vielä käyttämättä osittainen tai täysi liikekannallepano. Sen poliittista hintaa on kuitenkin pidetty Venäjälle liian suurena.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija suhtautuu liikekannalepanoon joka tapauksessa skeptisesti. Lassila ei usko, että  päätöksestä olisi tässä vaiheessa juurikaan hyötyä Venäjälle.

– Venäjän armeijan yksi suurimpia akilleen kantapäitä on ison mobilisaation alkuun saattaminen. Se pystyisi ehkä avaamaan jonkinlaisia varjorintamia, jonnekin toisaalle ikään kuin luomaan samanlaista tilannetta, jota näimme hyökkäyksen alussa. Se voisi Venäjän harkinnassa entisestään lisätä lännen kiinnostusta ja panostusta Ukrainan auttamiseen.

– Laadullisesti tämänlaista voiman lisäystä liikekannallepanolla edes sotilaallisesti ei ole. Sen vaikutus on hyvin epämääräinen. Tiedämme myös, että Venäjän kaikista isänmaallisin joukko on näitä niin sanottuja kotisohvan joukkoja, joka on tullut ihan kyselyissä esille. Eli henkilöt, jotka hyvin kirkasotsaisesti tukevat tätä erikoisoperaatiota, eivät ole todellakaan halukkaita lähtemään minnekään sotimaan.

Pakotteilla toistaiseksi vähän vaikutusta

Venäjälle ja sen yksittäisille kansalaisille on asetettu lukuisia pakotteita sodan alkamisen jälkeen. 

Tutkijan mielestä oli väärin olettaa – ja osin se oli myös tiedossa – että pakotteilla olisi välittömiä vaikutuksia Venäjän edesottamuksiin. Vaikutukset tullaan näkemään vasta pitkällä aikavälillä.

–  Venäjä on markkinana niin valtava alue, että ennen kuin siellä alkaa näkyä pakotteiden suoria vaikutuksia, niin se ottaa aikansa. Se on vähittäistä, ikään kuin sen elintason ja arjen tason hiipumista, mihin venäläiset ovat tottuneet. Hinnat tulevat myös todennäköisesti nousemaan. Länsimaista tavaraa tullaan oletettavasti toimittamaan Venäjälle kiertoteitse. Ne tulevat paljolti johtamaan piirteisiin, joita oli nähtävissä neuvostoaikana. Elintaso heikkenee.

– Iso kysymys kansalaistyytyväisyyden näkökulmasta on se, kuinka sopeutuvia venäläiset tässä suhteessa ovat.

Vaikka venäläisten on uskottu sopeutuvan tilanteeseen, jossa esimerkiksi hiemankaan vauraampi väestö ei enää kykene kuluttamaan samalla tavalla kuin ennen sotaa ja pakotteita, niin Lassila ei halua väheksyä pakotteiden merkitystä.

– Arjen varmuuden tekijöillä on merkitystä. Jos se alkaa murtumaan ja muuttuu jatkuvasti sellaiseksi, että hallinto ei pysty tuomaan minkäänlaisia porkkanoita tilalle, niin kyllä se kasvattaa tyytymättömyyttä. Ei siihen pidä suhtautua väheksyvästi. Sillä, että tietynlaiset palvelut katoavat joihin [Vladimir] Putinin aikana keskiluokkaistunut väestö on tottunut, on ilman muuta merkitystä tyytyväisyyteen, Lassila huomauttaa.

Venäjän tulevat liikkeet

Sisäpoliittisten tavoitteiden osalta Venäjällä halutaan varmistaa Vladimir Putinin vallassa pysyminen. Toistaiseksi laajempaa halua vaihtaa Venäjän nykyinen presidentti ei ole havaittavissa.

– Kuten julkisessa keskustelussa on paljon spekuloitu tätä syvää tyytymättömyyttä tämän operaation epäonnistumisesta tai sitten toisaalta niistäkin piireistä, jotka ovat nähneet tämän katastrofaalisena virheenä. Sellaista ei valtavassa laajuudessa ilmeisesti ole.

Sota painottunee Ulkopoliittisen instituutin asiantuntijan mukaan jatkossakin Itä-Ukrainaan. 

– Luulen, että päällimmäinen tavoite sisäpoliittisesti on, että saavutetaan ainakin Donbassin alueen, Donetskin ja Luhanskin haltuunotto ainakin pyritään toteuttamaan. Sitä ainakin toistaiseksi jatketaan.

– Hyvin mielenkiintoinen asia on, että minkälaisella halulla Venäjän on valmis puolustamaan tai ylläpitämään Etelä-Ukrainan aluetta. Miltä osalta Ukraina on valmis tulemaan vastaan. Se voi olla jonkinlainen neuvottelukysymys, jos siihen edetään. 

Toisin sanoen Venäjällä ei vaikuttaisi olevan kovinkaan pitkälle meneviä suunnitelmia Ukrainan "rauhanoperaation" osalta. Lassilan mukaan tämänlainen lyhytnäköisyys on ominaista Venäjälle.

– Venäjän yksi politiikan erityispiirre on äärimmäisen lyhyt toimintahorisontti. Se on tavallaan todella tällaisiin taktisiin siirtoihin keskittyvää, joka imee siltä sen poliittisen energian. Aina selvitään esimerkiksi yksi vaalikausi tai jokin rajapyykki. Sen pidemmälle ei osata ajatella. Nyt ajatellaan, että pitää saavuttaa jokin tietty minitavoite ja katsotaan sitten. Tässä mielessä tämä on hyvin lyhytnäköistä, Lassila päättää analyysinsä Venäjän tulevista peliliikkeistä.