Ilmaisen viljan jakaminen Afrikan maihin on Putinin tapa vastata kritiikkiin, jota viljakuljetusten estäminen on poikinut, arvioi Pohjoismaisen Afrikka-instituutin professori.
Venäjän presidentti Vladimir Putin isännöi parhaillaan Afrikan johtajia kaksipäiväisessä huippukokouksessa Pietarissa.
Kokoukseen osallistuu tällä kertaa vain 17 Afrikan maiden valtionpäämiestä, kun neljä vuotta sitten samaisessa kokouksessa osallistujia oli yli kaksinkertainen määrä.
Professori Liisa Laakso Pohjoismaisesta Afrikka-instituutista arvioi, että osallistujamäärän romahdus on varmasti arvovaltatappio Putinille.
– Silloin 2019 toki oli odotuksia, että Venäjä lähtisi investoimaan Afrikkaan ja että yhteistyö tuottaisi muutenkin molemminpuolisia etuja, Laakso sanoo Huomenta Suomen haastattelussa.
Vuoden 2019 odotukset ja lupaukset eivät ole Laakson mukaan täyttyneet.
– Venäjän ja Afrikan välinen kauppa on polkenut paikallaan ja tuonti Afrikasta Venäjälle ei ole kasvanut odotusten mukaisesti.
Putin lupasi huippukokouksen ensimmäisenä päivänä kuudelle Afrikan maalle ilmaista viljaa. Laakso näkee Putinin lupauksena ennen kaikkea vastauksena Afrikan maiden kritiikkiin, jota Venäjä on saanut viljakuljetusten estämisen vuoksi.
Laakso ei usko viljan jakelun tyydyttävän Afrikan maita.
– Humanitaarisen avunantajan rooli on Venäjälle uusi. Saa nähdä, miten se onnistuu täyttämään lupauksensa. Myös näiden kuuden maan valinta kaikkien maiden joukosta ei välttämästä edusta niitä maita, jotka olisivat nyt kaikkein eniten vilja-avun tarpeessa.
Lue lisää: Putin lupaa ilmaista viljaa kuudelle Afrikan maalle
Kokiko Putin arvovaltatappion huippukokouksessa? Kymmenet Afrikan maiden johtajat tekivät oharit
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Vladimir Putin (oik.) lupasi huippukokouksen ensimmäisenä päivänä viljaa Burkina Fasoon, Zimbabween, Maliin, Somaliaan, Keski-Afrikan tasavaltaan ja Eritreaan. Burkina Fason presidentti Ibrahim Traore kätteli Putinia huippukokouksen avauspäivänä.
Venäjän propaganda uppoaa afrikkalaisiin
Lisäksi Ukrainan sodan vuoksi erityisesti ruokaturva on uhattuna Afrikassa. Afrikkalaiset johtajat ovat kritisoineet Venäjää tästä.
Liisa Laakson mukaan Afrikan maiden suhde Venäjään on silti säilynyt neutraalina.
– Puhutaan aidallaistujista: he eivät ole halunneet ottaa vahvasti kantaa Ukrainan tai Venäjän puolesta, Laakso sanoo.
Sodan pitkittyessä Afrikan johtajat ovat kuitenkin enenevissä määrin esittäneet toiveita sodan päättämisestä mahdollisimman pian.
– Afrikassa ja Afrikan unionilla on halua pitää tietynlaista neutraalia asemaa suhteessa sotaan myös sitä silmällä pitäen, että afrikkalaiset voisivat tarjota jotain mahdollisuuksia rauhanvälitykseen tai -neuvotteluihin. Mutta Afrikan maat ovat jakautuneet suhtautumisessa sotaan. Afrikka ei ole yhtenäinen.
Afrikka on tärkeä Venäjälle, koska mantereella on 54 maata, jotka tarjoavat vaihtoehdon Yhdysvaltojen ja lännen johtamalle maailmanjärjestykselle, Laakso arvioi.
– Siihen liittyy lännenvastainen retoriikka uuskolonialismista. Venäjä aktiivisesti pyrkii luomaan suhteita globaaliin etelään horjuttaakseen lännen hegemonista asemaa.
Tätä propagandaa Venäjä on saanut Afrikassa hyvin läpi. Esimerkiksi Ukrainan sota on saatu Afrikassa näyttämään siltä, että kyse on lännen haastamisesta.
– Venäjän retoriikka on löytänyt kaikupohjaa ja liittolaisuuksia Afrikassa. Toisaalta Afrikan maat suhtautuvat myös kriittisesti Venäjään, erityisesti Wagner-palkka-armeijan toimintaan ja siihen, että näyttää siltä, että Venäjä on ollut tukemassa sotilasvallankaappauksia.
Venäjän presidentti Vladimir Putin puhui torstaina 27. heinäkuuta Venäjän ja Afrikan maiden huippukokouksessa.