Venäjän tuntija pelkää itärajan politiikan kääntyvän Suomea vastaan: "Kovaa ja kylmää"

Suomessa on lähdetty siitä, että säännöt ovat meidän etumme. Nyt on nähty uudenlainen linjaveto, arvioi Markku Kangaspuro.

Suomi astelee todella kaltevalla pinnalla, sanoo Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtaja, Venäjä-tuntija Markku Kangaspuro puhelimitse MTV Uutisille.

– Nyt näyttää siltä, että Suomen ja lännen peräänkuuluttama sitoutuminen kansainvälisiin, ihmisten suojelemiseksi solmittuihin lakeihin ja periaatteisiin joustaa jälleen kerran tarpeen mukaanKangaspuro katsoo.

Suomi on ollut julkisesti sääntöpohjaisen ja kansainvälisiin lakeihin perustuvan maailmanjärjestyksen kannattaja. Syykin on ollut selvä. On katsottu, että se on Suomen etu.

Itärajalle syksyllä ilmestyneet turvapaikanhakijat kuitenkin muuttivat Suomen virallisen äänensävyn nopeasti.

Hallituksen tulkinta itärajan kasvaneesta liikenteestä oli alusta alkaen selvä: Suomeen masinoidaan ihmisiä, eskalaation vaara on ilmeinen ja Venäjän rajaviranomaisten toiminta on muuttunut.

Lääkkeeksi määrättiin ensin raja-asemien sulkemista. Pian koko itäraja pantiin kiinni. 

Pari viikkoa sitten pääministeri Petteri Orpo (kok.) ja sisäministeri Mari Rantanen (ps.) astelivat jälleen kerran kasvot vakavina kameroiden eteen puhumaan itärajasta.

Hallitus oli päättänyt esittää poikkeuslakia, jonka nojalla turvapaikanhaku voitaisiin keskeyttää ja estää turvapaikanhakijoiden tulo Suomeen.

Lakiesitys ei ole ongelmaton läpihuutojuttu. Sisäministeriön rajavartio-osaston hallitusneuvos Sanna Palo kuvaili sitä perus- ja ihmisoikeuksien kannalta "haastavaksi ja jännitteiseksi".

– Punnintaa joudutaan tekemään kansallisen turvallisuuden, rajaturvallisuuden, kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeuksienkin välillä, muotoili pääministeri Orpo.

Lakiesitys joutui nopeasti oikeusoppineiden ja ihmisoikeusjärjestöjen kovasanaisen kritiikin kohteeksi. Eduskunnastakin kuului soraääniä.

Kangaspuro tyytyy toteamaan, ettei "periaatteita ja lähtökohtia ole juuri kunnioitettu".

Kovaa ja kylmää

Maaliskuun 1. päivä tasavallan presidenttinä aloitti Alexander Stubb. Presidentinvaalitenteissä hän puhui mielellään arvopohjaisesta realismista. Sanapari ei ollut unohtunut virkaanastujaisissakaan.

– Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu arvopohjaiseen realismiin, Stubb lausui.

Linjauksella on väliä, sillä presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa.

Onko Suomen syksystä lähtien toteuttama ja ainakin lakiesitystasolla yhä koventuva itärajapolitiikka malliesimerkki arvopohjaisesta realismista? Kangaspuron mukaan asiaa olisi hyvä kysyä termin lanseeraajalta.

– Mutta realismia tämä ainakin on kovan ja kylmän reaalipolitiikan merkityksessä, hän arvioi.

Sellainen realismi kääntyy helposti Suomea ja muita pieniä valtioita vastaan, Kangaspuro arvioi.

– Jos hyväksytään se, että sopimukset ja periaatteet ovat suhteellisia ja suhdannesidonnaisia, ei se ole Suomen kannalta oikein hyvää realismia.

– Ei ole Suomen etu, että anarkistinen voimapolitiikka ja valtioiden keskinäinen kilpailu määrittävät sen, miten toimitaan ja mitä tapahtuu.

Hallitus esittää poikkeuslakia itärajan tilanteen turvaamiseksi – tätä se tarkoittaa.

Venäjä on hylännyt Euroopan

Vielä syksyllä Kangaspuro uskoi, että Venäjä saattoi rajatoimillaan pyrkiä samaan kuin vuonna 2015 eli keskusteluyhteyden avaamiseen. Tuolloin Suomen Venäjän-vastaisille raja-asemille alkoi yllättäen löytää tiensä sellaista väkeä, jota siellä ei normaalisti näkynyt.

Aiemmin Suomi oli ilmoittanut lähtevänsä mukaan Venäjän vastaisiin sanktioihin, jotka johtuivat Venäjän laittomasta Krimin niemimaan miehityksestä. Samalla Suomen hallitus oli ilmoittanut, että korkean tason yhteydenpito Venäjään loppuu.

Lopulta presidentit Sauli Niinistö ja Vladimir Putin tapasivat ja vanhat rajakäytännöt palautettiin. Venäläisviranomaiset tarkistivat taas, ovatko Suomeen pyrkijöiden paperit kunnossa.

Nyt keskusteluyhteyttä ei ole avattu.

– Sekä Suomen että Venäjän puolella linjaa on kovennettu. Venäjä on selkeästi hylännyt ajatuksen, että Euroopan kanssa syntyisi yhtään mitään yhteistyötä. Kulissien takaiset keskustelut ovat eri asia. Sellaista julkista keskustelumahdollisuutta ei tällä hetkellä ole, Kangaspuro toteaa.

"Antaa tilaa Venäjän tulkinnoille"

Nykyisellä rajapolitiikallaan Suomi on Kangaspuron mukaan osaltaan todistanut Kremlin väitteet länsimaiden tekopyhyydestä paikkansa pitäviksi: Juhlapuheiden korulauseista pidetään kiinni tasan niin kauan kuin on kivaa.

– Venäläiset suhtautuvat kyynisen tarkoituksenhakuisesti politiikkaan ja kansainvälisiin sopimuksiin. He ovat pitkään katsoneet, että suurvallat toimivat aina näin. Sopimuksiin sitoudutaan niin pitkään kuin ne koetaan tarpeellisiksi, Kangaspuro.

Lännen suurvallat ovat toki tarpeen mukaan rikkoneet sopimuksia, Kangaspuro muistuttaa, mutta pienvallat ovat pyrkineet pitämään yllä kansainvälisiä lakeja ja sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä. 

– On lähdetty siitä, että säännöt ovat Suomen etu. Nyt on nähty uudenlainen linjanveto hallituksen esityksen myötä. Se antaa tilaa Venäjän tulkinnoille siitä, etteivät he ole ainoita roistoja.

Tehtiinkö presidentti Tarja Halosesta Suomen Venäjä-myötäilyn syntipukki?

Lue myös:

    Uusimmat