Lapin tuntureilla pesivän vesipääskyn kanta on viime vuosina romahtanut huolestuttavasti. Lintututkijat yrittävät nyt selvittää, mistä vesipääskyn ahdinko johtuu. Linnuille on asennettu pikkiriikkisiä paikantimia, joiden avulla on selvitetty niiden muuttoreittejä.
Vesipääsky on pieni kahlaajalintu, joka pesii Lapin tuntureilla pienissä lammissa ja syö vesihyönteisiä. Suomessa se viihtyy vain kaksi kuukautta, toukokuun lopusta heinäkuun loppupuolelle.
– Sillä on tämmöinen mielenkiintoinen piirre, että sillä on tämmöiset käänteiset sukupuoliroolit eli korea naaras munii munat ja sitten lähtee muuttomatkalle. Koiras huolehtii niistä poikasista ja hautoo munat, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkija Kaisa Välimäki.
Vesipääskynaaras, kuva: Petteri Lehikoinen
Suomessa huonosti tunnettu laji
15 vuotta sitten laji arvioitiin vielä elinvoimaiseksi, mutta sitten tapahtui jotain ja kanta romahti. Vuonna 2010 laji luokiteltiin vaarantuneeksi. Pesimäkannan koko on nyt noin 8 000 paria. Tutkijat kiinnostuivat lajista laskentamatkalla Kilpisjärvellä.
– Meitä on 12 tutkijan ryhmä ja olemme jo 10 vuoden ajan käyneet joka kesä Kilpisjärven tunturissa laskemassa lintuja ja rengastamassa niitä. Vesipääsky on siellä hyvin yleinen laji, mutta Suomessa todella huonosti tunnettu. Ajattelimme, että tämä sympaattinen laji sopisi hyvin tutkimuskohteeksi - varsinkin, kun kanta on niin nopeasti romahtanut eikä syytä siihen tunnettu, perustelee Välimäki.
Vesipääskyn poikasia, kuva: Heikki Eriksson
Syy ahdinkoon muuttoreitin varrella
Tutkijat yrittävät siis nyt selvittää, mistä lajin ahdinko johtuu.
– Lähdettiin selvittämään, mitkä nämä syyt voisivat mahdollisesti olla. Kun se viihtyy täällä Suomessa niin vähän aikaa, niin ajateltiin, että muuttomatkan varrella ja talvehtimisalueella tapahtuneet muutokset saattaisivat olla syy kannan huolestuttavaan romahtamiseen, arvioi Välimäki.
Vesipääskyille on asennettu alle gramman painoisia valopaikantimia. Kuva: Kaisa Välimäki
Muuttoreitti selvisi paikantimen avulla
Tutkijat asensivat 11 linnulle alle gramman painoiset valopaikantimet selvittääkseen niiden muuttoreitin, joka oli ennestään tuntematon.
– Meillä tapahtui onnellinen käänne viime kesänä eli saatiin ensimmäinen valopaikantimella varustettu lintu takaisin. Ja saatiin selville, että se on muuttanut Kaspianmeren kautta sinne Arabianmerelle. Toivotaan, että jatkossa saataisiin lisää paikantimia takaisin linnuilta, joita olemme merkanneet, että saisimme enemmän tietoa, sanoo Välimäki.
Tutkijat selvittivät vesipääskyjen muuttoreitin. Kuva: Petteri Lehikoinen
Kuukauden tauko Kaspianmerellä
Paikannin ei pysty lähettämään aktiivisesti tietoa vaan sama lintu pitää saada kiinni seuraavana kesänä, jotta paikantimen tallentama tieto saadaan purettua. Valopaikannin on niin pieni, ettei se haittaa linnun elämää.
Muuttomatkalla linnut pysähtyvät noin kuukaudeksi Kaspianmerelle.
Kun muuttoreitti ja talvehtimisalue nyt tunnetaan, voivat tutkijat ryhtyä selvittämään, millaisia muutoksia näillä alueilla on tapahtunut ja selittävätkö ne vesipääskyjen ahdinkoa.