Trinidadilainen purjehtija Andrew Lewis toipui vain reilussa puolessa vuodessa vakavasta onnettomuudesta kisakuntoon Rio de Janeiron olympialaisia varten.
26-vuotiaan Lewisin elämä muuttui viime joulukuussa, kun hän oli valmistautumassa olympiavuoteen samoissa kisamaisemissa. Illalliselle lähdössä ollut purjehtija huomasi jättäneensä avaimen majapaikan lukitun portin taakse ja yritti palata muurin yli hakemaan sitä. Muurin yläosa kuitenkin sortui hänen päälleen aiheuttaen vakavat vammat.
Lewisilta murtui rytäkässä kaksi kylkiluuta, vasemman jalan sääriluu ja pohjeluu, yhdeksän kasvoluuta, minkä lisäksi hänen keuhkonsa puhkesi.
– Siinä vaiheessa ei oikeastaan ajattele enää olympialaisia, vaan selviytymistä. Perusasiat, kuten käveleminen, syöminen ja hengittäminen menivät etusijalle, Lewis kertoo.
Urheilija muistaa sairaala-ajastaan hyvin vähän, mutta hänen isänsä on kertonut, että Lewis vannoi jo toisena toipumispäivänään olevansa lähtöviivalla seuraavan elokuun olympialaisissa.
Puhjennut keuhko parani viikossa siihen kuntoon, että murtuneet kasvoluut voitiin korjata leikkauksella. Hänen jalkaansa asennettiin lisäksi polvesta nilkkaan ulottuva metallinen tukinaula.
– Sanoin lääkäritiimilleni ja fysioterapeuteille, että kävelen kuukauden päästä onnettomuudesta ja juoksen kahdessa kuukaudessa.
– Ja kun pystyn kävelemään ja juoksemaan, pystyn purjehtimaan. Siirsin periaatteessa kaikki syrjään, jos he sanoivat minulle ei, Lewis sanoo.
Laser-luokassa purjehtiva Lewis on noudattanut toipumisessaan yksinkertaista neuvoa:
– Minusta pääasiassa huolehtinut lääkäri sanoi, että lopeta, jos tunnet kipua ja jos et tunne kipua, niin silloin jatkat. Olen käyttänyt tätä konseptia päivittäin.