Ratsastaessa selkänsä satuttanut Janina Roininen joutui leikkaukseen, eikä hänen liikkumiskykynsä ole vieläkään palautunut täysin normaaliksi.
Kerroimme syyskuussa Kankaanpäässä asuvasta Janina Roinisesta, joka joutui traktorikuskin aiheuttaman vaaratilanteen takia sairaalaan. Janina oli ratsastamassa ystävänsä kanssa, kun kovaa ajava traktori säikäytti hevoset tienvarressa. Ystävykset pysyivät ratsujen selässä, mutta Janina iskeytyi satulaan suoralla selkärangalla.
LUE MYÖS: Janina makaa sairaalassa piittaamattoman traktorikuskin vuoksi – "Huudan, itken ja tärisen kivusta"
Nyt Janina kertaa blogissaan syksyn tapahtumia. 24. syyskuuta 2017 sattuneen onnettomuuden jälkeen nainen joutui välittömästi sairaalaan tutkimuksiin ja lääkitykseen. Vuorokauden kuluttua oltiin jo matkalla leikkaussaliin.
– Koitan liikuttaa varpaitani, mutta ne eivät tottele. Seuraavaksi koitan ojentaa polviani koukkuun, mutta koko ruotoni lantiosta alaspäin on sanonut sopimuksensa irti eikä suostu tottelemaan, Janina kirjoittaa.
– Leikkaussaliin päästyäni mietin vain, että annan vaikka oikean käteni, kunhan pääsisin vielä nousemaan omille jaloilleni. Kunhan saisin edes yhden käskyn aivoista jalkoihin niin, etteivät ne laita hanttiin.
Janina kertoo, että syy tunnottomuudelle oli neljännen ja viidennen nikamavälin välilevyn työntyminen selkäytimeen.
Leikkauksen jälkeen iski paniikki
Leikkauksen jälkeen Janina heräsi koviin kipuihin. Hänen ensimmäiset ajatuksensa olivat heti jaloissa. Varpaat eivät liikkuneet, eivätkä jalatkaan, paniikki alkoi jo vallata mielen.
Kolmantena päivänä Janina kuitenkin nousi jo seisomaan kahden hoitajan ja seisomatelineen avulla.
– Tuona päivänä myös päätin, että mikään ei estä minua palaamasta takaisin hevosen selkään. Se ei ehkä tapahtuisi nyt eikä viikon tai vuodenkaan päästä, mutta tulisin kiipeämään takaisin satulaan. Niin on tarkoitettu, koska seisoin siinä hetkessä omilla jaloillani. Olin ylipäätään siinä. Toisinkin voisi olla, hän kirjoittaa.
Janinaa huoletti lähestyvä kotiinpaluu, sillä jalat kantoivat vain apuvälineiden voimalla eikä hän pystynyt seisomaan kuin kymmenen minuuttia kerrallaan. Kahden lapsen äiti asui kolmisin ekaluokkalaisen ja kolmevuotiaan kanssa ja monimuoto-opinnot, johon lukeutui vielä paljon harjoitteluja ja tutkintosuorituksia työpaikalla, olivat kesken.
Kotiinpaluun mahtui tunteiden vuoristorataa
Torstaina sairaalaan joutunut Janina pääsi lopulta sairaalasta kotiin jo sunnuntaina. Ensin liikkuminen tapahtui rollaattorilla ja apuvälineitä riitti. Yksinolo sai naisen maahan. Kylään saapuneet ystävät saivat kuitenkin mielialan kohoamaan pikkuhiljaa ja lopulta lapsetkin tulivat takaisin kotiin.
– Päätin, että nyt riittää. En ole luovuttaja, enkä anna yhden onnettomuuden viedä kaikkea, mikä on minulle tärkeää. Olin ollut erittäin aktiivinen ja optimistisen iloinen nuori nainen, Janina selittää.
Janina otti yhteyttä koulunsa ryhmänohjaajaan ja sopi suorittavansa opintonsa sängystä käsin. Samalla aikaa kului vakuutusyhtiön, kuntoutusten, lasten ja kodinasioiden pyörittämiseen. Oikea jalka ei toiminut vieläkään kunnolla ja jatkuvat hermosäryt vaivasivat naista yötä päivää.
– Kummasti sitä selviää puolijalattomana, kun tarpeeksi löytyy tahdonvoimaa, hän toteaa.
Palaan takaisin satulaan vielä jonain aurinkoisena syyspäivänä, edelleen onnettomuudesta toipuva Janina sanoo.
Moni asia elämässä on muuttunut
Nyt helmikuussa 2018 Janina kertoo valmistuneensa koulusta, aloittaneensa uuden parisuhteen ja uudessa työpaikassa kaksi viikkoa sitten.
– Kävelen ja liikun jo suhteellisen normaalisti, mutta puutumista, tunnottomuutta ja kipua esiintyy vaihtelevasti. Juoksemaan en vielä pysty ja kumartuminen on myös haastavaa. Pystyn kuitenkin elämään, Janina kertoo MTV Lifestylelle.
Kuntoutus jatkuu, mutta Janinan mukaan jalat eivät tule koskaan enää olemaan ihan täysin kunnossa.
– Se ei ole vienyt minulta elämänhalua ja tahdonvoimaani, hän kertoo.
Vielä Janina ei ole päässyt palaamaan takaisin hevosen selkään, mutta hän uskoo senkin päivän koittavan. Uudeksi idoliksi on muodostunut entinen freestylehiihtäjä Pekka Hyysalo ja tämän Fight Back -asenne.
– Olen oppinut ehdottomasti sen, että asenteella ja kovalla työllä voi saavuttaa isoja asioita. En enää pidä terveyttäni ja liikuntakykyäni itsestäänselvyytenä. Ne voivat olla poissa silmänräpäyksessä, Janina sanoo.
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.