Pian 40 vuotta norppien kintereillä olleen Juha Taskisen kiikareihin osui toukokuun lopulla vanha tuttu. Haukivedellä, Saimaan selällä seisovan vesikiven päällä loikoili Viljo, aikamiesikäinen norppa, jonka elopaino on todennäköisesti maailmanennätysluokkaa.
Vuosien ajan norppia seurannut, kuvannut ja tutkimusapulaisena Itä-Suomen yliopiston norppatutkimuksissa toiminut Taskinen kertoo seuraavansa Viljon elämää aina silloin tällöin.
– Se on monen vuoden takainen tuttavanorppa. On aina mukava käydä katsomassa, onko se paikalla vai ei.
Edellisen kerran mies päätti lähteä etsimään norppaa Haukivedeltä toukokuun lopulla.
– Olin reissussa yön yli. Aikaisin aamulla kiikaroin rantoja ja näin, että hylje makaa vesikivellä. Huomasin jo kaukaa, että se on Viljo, sillä se oli niin iso.
124-kiloinen Viljo-norppa on helppo tunnistaa massiivisen ulkomuotonsa ansiosta. Kuva: Juha Taskinen
Viljo on kooltaan maailmanennätysluokkaa
Viljo on helppo tunnistaa. Arviolta noin 20-30 vuoden ikään ennättänyt hylje punnittiin edellisen kerran seitsemän vuotta sitten. Silloin puntari kertoi eläimen painoksi ällistyttävät 124 kiloa.
Jopa yli kaksi kertaa keskivertonorppaa painavampi Viljo on Taskisen mukaan kooltaan maailmanennätysluokkaa.
Itä-Suomen yliopiston saimaannorppatutkimus suoritettiin kuitenkin kevätaikaan, jolloin norpat ovat erityisen hoikassa kunnossa.
– Silloin norpan paino on pienimmillään. Syksyllä kun se lihoo ja kerää rasvavarantoja talvea varten, sen paino nousee hyvinkin vielä noin 20-30 prosenttia. Siitä voi laskea sen talvipainon. Silloin se on todellinen jättiläinen.
"Muut ovat höyhensarjalaisia"
Keskimäärin norpat painavat Taskisen mukaan noin 50-65 kiloa. Viljon kaltaisia poikkeusyksilöitäkin kuitenkin on.
– Suurin naaras on 97 kiloa keväällä painanut iso-Ritva ja 110 kiloa painanut Teemu. Muut ovat olleet aivan höyhensarjalaisia näihin verrattuna.
Taskinen arvioi, että Viljo on kasvanut kunnioitettaviin mittoihin suotuisten elinolosuhteiden, hyvän ravinnon ja kohdilleen osuneen geeniperimän ansiosta.
Onnekkaiden tähtien alla kasvanut norppa näytti Taskisen mukaan toukokuussa erityisen hyvinvoivalta.
– Se näytti voivan paremmin kuin pari vuotta sitten, kun sitä viimeksi seurailin. Nyt sen turkki oli erityisen hyväkuntoinen ja se vaikuttikin hyväntuuliselta, mies nauraa.