Viisaudenhampaan poisto aiheuttaa aina jonkinlaisia jälkivaivoja. Kymmenesosalla potilaista ne ovat tavallista vakavampia. Koska toimenpiteeseen tiedetään sisältyvän riskejä, pysyväkään hermovaurio, jollainen jää noin prosentille potilaista, ei ole välttämättä hoitovirhe.
Muutaman päivän kestävät kivut, turvotus ja suun avaamisen vaikeudet kuuluvat kaikilla viisaudenhampaan poistosta toipuvilla potilailla tavanomaiseen paranemiseen. Niistä selviää tulehduskipulääkityksellä, jäähauteella ja varomalla haavaa.
Vajaalle kymmenelle prosentille potilaista tulee hammaslääkärin hoitoa vaativia jälkivaivoja.
– Tavallisin on kolmen päivän kuluttua poistokuopassa alkava ankara kipu, joka johtuu verihyytymän katoamisesta, dosentti, suukirurgian erikoishammaslääkäri ja viisaudenhampaan Käypä hoito -suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja Irja Ventä sanoo.
Hoitamattomana kipu kestää kaksi viikkoa. Hammaslääkäri voi kuitenkin laittaa poistokuoppaan lääketamponin, joka poistaa kivun hetkessä ja edistää kuopan normaalia paranemista. Tamponia pidetään kolme–viisi päivää jälkitarkastukseen asti.
Ohimenevä hermovaurio koskettaa niin ikään vajaata kymmentä prosenttia potilaista.
– Jos alaviisaudenhampaan lähistöllä kulkevat tuntohermot eli kielihermo ja alempi hammaskuoppahermo sijaitsevat hyvin lähellä hampaita, ne saattavat vahingoittua poistossa.
Käytännössä hermovaurio näkyy niin, että tuntoaisti on poissa alahuulen toisesta reunasta tai kielen syrjästä.
– Alahuulen tuntoaistin häiriö voi muuttaa esimerkiksi kylmän tai kuuman juoman tai ruoan havaitsemista tai suutelemisen tunteen erottamista, tai sitten tuulenpuuska voi aiheuttaa erikoisia tuntemuksia huulessa. Kielihermon vaurio muuttaa tavallisesti kielen reunan tuntoaistia joko poistaen sen kokonaan tai osittain tai muuttaen aistimuksen luonnetta. Makuaistimusta välittävä säie vaurioituu kielessä harvemmin. Makuaisteja on viittä erilaista, ja on epätodennäköistä, että kaikki viisi menevät epäkuntoon.
– Ulkonäköön tai leuan tai kasvojen liikkeisiin vaurio ei vaikuta, koska kyseiset hermot ovat nimenomaan tuntoaistia välittäviä hermoja, eivät liikehermoja, Ventä sanoo.
Varautuminen ei aina pelasta
Alemman hammaskuoppahermon sijainti nähdään röntgenkuvassa, joka tulee ottaa aina ennen viisaudenhampaan poistoa. Jos sijainti on vaativa, hampaan poistaa erikoishammaslääkäri. Siitä huolimatta hermovaurio joskus syntyy.
Riittääkö röntgenkuva?
Joskus ennen viisaudenhampaan poistoa tarvitaan röntgenkuvan lisäksi vielä tarkentavia lisäkuvia, joista yleisin on kartiokeilatietokonetomografia.
– Se voi olla tarpeellinen esimerkiksi silloin, jos hermokanavan ja alaviisaudenhampaan juuren välinen suhde on haasteellinen eli kaartunut, tummunut tai ääriviivat kadonneet. Hoitava hammaslääkäri tietää, milloin lisäinformaatio on tarpeen.
– Tämän lisäkuvan ottaminen ei uusimpien tutkimusten perusteella kuitenkaan estä hermovauriota, Ventä huomauttaa.
– Siinä ei aina ole kyse hoitovirheestä. Potilasvakuutuskeskuksen päätösten perusteella vaikeasti sijaitsevan alaviisaudenhampaan poistossa – silloin kun poistolle on olemassa hyvä syy – on kyse harkitusta riskinotosta eikä kokeneen ammattihenkilön tekemässä poistossa ilmennyt hermovaurio ole hoitovirhe, Ventä sanoo.
– Kokeneella ammattihenkilöllä tarkoitetaan usein erikoishammaslääkäriä, mutta sellainen voi olla myös hammaslääkäri, jolla on pitkä kokemus poistoista.
Useimmiten hermovaurio on ohimenevä. Joillakin se kestää pari päivää, toisilla puoli vuotta.
– Vajaalla prosentilla potilaista tuntohäiriö jää pysyväksi. Useimmat heistä sopeutuvat tilanteeseen ja oppivat varomaan epämiellyttäviä aistimuksia, Ventä toteaa.
Oireetonkin suun tulehdus voi olla vaarallinen
Hammaslääkäri Karri Åberg puhui hammaslääkäripelosta ja suun terveyden vaikutuksesta yleisterveyteen Hyvää Elämää -ohjelmassa huhtikuussa 2017. Lue, miksi hammaslääkäriä ei ole syytä pelätä ja miten oireetonkin suun tulehdus voi johtaa vaarallisiin seurauksiin.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.