Tekemättä jättämisellä voi syyllistyä tahalliseen henkirikokseen, mutta se on erittäin harvinaista. Näin sanoo Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen.
– Joissakin tilanteissa voidaan katsoa, että henkilö on jättänyt tekemättä hänelle kuuluvat velvollisuudet kuten jättänyt antamatta lapselle ruokaa. Jos hänelle on selvää, että lapsi voi kuolla tähän, teko voidaan katsoa laiminlyöntiin perustuvaksi henkirikokseksi, Hyttinen selvittää.
Helsingin poliisi kertoi tiistaina saaneensa valmiiksi esitutkinnan, jossa 40-vuotiasta naista epäillään kahdeksankuisen poikavauvansa murhasta. Poliisi on tutkinut Vuosaaressa tapahtunutta vauvasurmaa alusta lähtien murhana raakuuden, julmuuden ja vakaan harkinnan perusteella.
Poliisi on vakuuttunut rikosnimikkeen oikeellisuudesta, sillä äiti oli koko ajan samassa asunnossa, kun hänen vauvansa nääntyi nälkään hänen silmiensä edessä. Kärsivän vauvan itku sai naapurit soittamaan hätäkeskukseen, mutta äiti jätti lapsensa itkusta huolimatta vauvan täysin ravinnotta.
Hyttinen painottaa kommentoivansa tapahtumien juridista punnintaa ainoastaan yleisellä tasolla, sillä hänellä ei ole tietoa Vuosaaren järkyttävän henkirikoksen yksityiskohdista.
– Jos pystytään näyttämään, että äidin tarkoitus oli tappaa lapsi näännyttämällä, kyseessä on samanlainen murha kuin mihin voisi syyllistyä veitsellä iskemällä, Hyttinen sanoo.
– Jos tätä ei pystytä näyttämään, juridisesti kyse on passiivisesta toiminnasta, jolloin murhan tunnusmerkistön täyttyminen on korkeammalla kuin aktiivisessa teossa.
Lue myös: Miksi Vuosaaren vauvakuolema tutkittiin murhana eikä lapsensurmana? – poliisilla vankka näkemys
Erityinen velvollisuus muuttaa tilanteen
Ihmisen riuduttaminen nälkään kuulostaa monesta paljon julmemmalta teolta kuin nopean kuoleman aiheuttaminen vaikkapa tukehduttamalla.
Tahallisissa henkirikoksissa rikosoikeudellinen vastuu perustuu kuitenkin pääasiassa aktiivisiin tekoihin ja vain aniharvoin siihen, että henkilö jättää jotakin tekemättä. Tapon ja murhan tunnusmerkistöön sisältyy, että tekijä nimenomaisesti "tappaa toisen".
– Jos katsoo laiturilta, kun joku hukkuu, eikä auta millään tavalla, voi saada tuomion kuolemantuottamuksesta, Hyttinen selvittää.
Tekemättä jättäminen voidaan kuitenkin katsoa tahalliseksi henkirikokseksi, jos henkilöllä olisi ollut erityinen velvollisuus estää toisen kuolema. Tällainen velvollisuus voi perustua esimerkiksi tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen, tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan tai muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn.
– Turun hovioikeus on antanut tuomion tapauksesta, jossa pariskunta lähti kännissä soutelemaan. Heillä oli erinäisistä syistä huolenpitovelvollisuus toisistaan. Kesken venematkan toinen hyppäsi veteen, eikä toinen tehnyt mitään, kun tämä veteen hypännyt hukkui, Hyttinen kertoo.
– Hovioikeus katsoi, että kyseessä oli laiminlyöntiin perustuva tappo, mikä on erittäin harvinainen tuomio.
Hankalampi termi vastaavalle teolle on epävarsinainen laiminlyöntirikos.
Lue myös: Kukaan ei aavistanut järkyttävää murhenäytelmää vuosaarelaiskodissa: Vauva näännytettiin kuoliaaksi parissa viikossa
Lapsensurma poistumassa rikoslaista
Rikoslaissa tahallisia henkirikoksia ovat murha, tappo, surma ja lapsensurma. Kolme ensimmäistä ovat tahallisen henkirikoksen eri asteita vakavimmista lievimpään.
Murha, tappo ja surma edellyttävät tahallisuutta. Tahallisuuden muotoja on kolme: varmuustahallisuus, todennäköisyystahallisuus ja tarkoitustahallisuus.
Varmuustahallisuus täyttyy, kun henkilön voi olettaa pitävän tekonsa seurausta varmana, vaikkei hän tarkoittaisi sitä. Todennäköisyystahallisuudessa tekijän on täytynyt pitää tekonsa seurausta varsin todennäköisenä. Tarkoitustahallisuudessa henkilön teosta on seurannut se, mitä hän tarkoittikin.
Lapsensurma taas koskee aivan erityistä henkirikosta, jossa henkilö surmaa pikkulapsensa tai vauvansa synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa.
Hallitus on poistamassa lapsensurmaa rikoslaista turhana rikosnimikkeenä. Hallituksen esityksen mukaan vuosien 2014–2023 lapsensurmasta on annettu tuomio Suomessa vain kaksi kertaa.
– Onhan se lähtökohtaisesti vanhentunut pykälä, joka saa kysymään, että onko pienen lapsen henki vähemmän arvoinen kuin muiden ihmisten henki, Hyttinen toteaa.
Lapsensurmasta vähimmäisrangaistus on neljä kuukautta vankeutta ja maksimi neljä vuotta vankeutta.
Surmasta vankeutta saa vähintään neljä ja enintään kymmenen vuotta. Taposta minimirangaistus on kahdeksan vuotta vankeutta ja murhasta ainoa rangaistus on elinkautinen vankeutta.