Jo F1-kauden 1998 alkumetrit kertoivat McLarenin tulleen vuoteen selvästi muita valmiimmalla autolla. Mika Häkkisen mukaan orastavasta mestaruussaumasta ei silti puhuttu tiimin sisällä ennakkosuosikin asemana. Työtä jatkettiin määrätietoisesti.
McLaren oli päättänyt rikkonaisen kauden 1997 kaksoisvoittoon Espanjan Jerezissä. Luotettavuusongelmat olivat kuitenkin pudottaneet tallin MM-sarjassa neljänneksi Williamsin, Ferrarin ja Benettonin taakse.
Seuraavana talvena merkit paremmasta alkoivat näkyä, ja viimeistään kauden 1998 avanneessa Australian GP:n aika-ajossa kävi ilmi, että McLaren on tullut kauteen rytinällä.
Mika Häkkinen muistelee ensimmäistä mestaruuskauttaan 50-vuotishaastattelussaan.
– Kauteen 1998 valmistautuminen onnistui meiltä teknisesti todella hyvin. Paddy Lowen johtama insinööritiimi oli kehittänyt autoa vahvemmaksi ja tuonut uusia ratkaisuja, jotka auttoivat meitä pysymään kilpailijoita edellä koko alkukauden, Häkkinen kertoo MTV Sportille.
– Saimme hyvän alun kauteen, auto oli hyvä ja nopea, ja tallin sisällä oli todella positiivinen ja kannustava ilmapiiri.
– Emme puhuneet ennakkosuosikin asemasta, vaan keskityimme jokaiseen testiin, kehitimme uusia osia ja valmistauduimme kilpailuihin kuten ennenkin – kisa kisalta, Häkkinen sanoo.
Kauden alun kisat tyrmäävän ylivoimaisia
Melbournen aika-ajot olivat McLarenin tyrmäävää näytöstä. Häkkinen kiri paalulle neljän sadasosan marginaalisella erolla tallikaveriinsa David Coulthardiin, mutta tämän takana Michael Schumacher jäi Ferrarilla liki 0,8 sekuntia ja Jacques Villeneuve Williamsilla kymmenyksen enemmän.
Kisassa McLarenilla sattui kuitenkin erikoinen tilanne, kun Häkkinen tuli kärkipaikalta varikolle kuultuaan radioviestin väärin. Hän palasi radalle Coulthardin taakse, mutta kiri tämän kiinni ja pääsi lopulta tiimin sääntöjenvastaisen päätöksen takia uudelleen kärkeen.
Coulthard jäi lopussa jopa odottamaan Häkkistä päästääkseen tämän ohi. Ja siihenhän McLarenilla oli varaa.
Häkkinen ja Coulthard ajoivat Australiassa jokaisen vastustajansa kierroksella kiinni. Jos katurata ei kelvannut todisteeksi ylivoimasta, niin Häkkinen oli tehdä saman kolmanneksi sijoittuneelle Schumacherille myös seuraavassa kisassa Brasilian Interlagosissa.
Mestaruuden mahdollisuus kaiken aikaa mielessä
Kahden ensimmäisen kisan jälkeen asetelma olikin selvä. McLaren ei selvästi ennakkosuosikin asemastaan huolimatta pystynyt karistamaan Ferraria kintereiltään ennen kauden viimeistä kisaa, jossa Häkkisen ensimmäinen mestaruus ratkesi lopullisesti vasta Schumin rengasrikkoon Suzukassa.
LUE MYÖS: Kimi Räikkönen muistelee Mika Häkkisen vaikutusta F1-uraansa: ”Onnea, vanha mies!”
Häkkisen mukaan alkukauden vahva vire keskitti kaiken hänen huomionsa maksimituloksen hakemiseen. Mestaruussauma oli koittanut.
– Kyllä rehellisesti sanottuna ne asiat olivat mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Se oli työ, jonka halusi tehdä niin hyvin kuin mahdollista ja kyllä se oli koko elämä, Häkkinen kertoo.
– Olenko jättänyt mitään huomioimatta? Testaaminen ja valmistautuminen seuraavaan kisaan vei kaiken ajan kisojen välillä.
Tallikaveri lyötävä aina ensin
Häkkinen lunasti Australian ja Brasilian voitoillaan selvän etulyöntiaseman McLarenilla. Jää arvoitukseksi, miten talli olisi kuskejaan kohdellut, jos Coulthard olisi onnistunut lyömään tallikaverinsa Melbournen aika-ajossa. Olisiko sadasosien takia asetelma ollut tämän jälkeen päälaellaan?
Kisassa skotti uhrasi avauskisan ykköspaikkansa päästäessään lapsuksen tehneen Häkkisen takaisin edelleen. Suomalaiskuski osasi arvostaa elettä kisan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.
– Se, mitä David teki, oli aivan suurenmoista. Monikaan kuski historiassa ei ole tehnyt tällaista, joten minun täytyy kiittää häntä suuresti, Häkkinen lausui lehdistötilaisuudessa sen jälkeen, kun oli puhjennut kyyneliin palkintopallilla.
Häkkistä ja Coulthardia pidetään yhtenä F1-historian sopuisimmista kuskipareista, kun puhutaan kärkitalleissa ajaneista tiimikavereista. Keskinäinen kunnioitus loisti ulospäin, vaikka taistelu oli Häkkisen mukaan radalla aina tulista.
– On selvää, että ensin sinun pitää voittaa tallikaveri ennen kuin voit voittaa kisan. Davidin kanssa halusimme tietysti molemmat voittaa, ja vaikka kaikki toimi sovitusti ja tyynesti ulospäin, niin kyllä radalle mentiin aina hammasta purren ja yritettiin toisen edelle, hän kertoo 20 vuotta myöhemmin.
