Vuoden poliisin "mummosuodatin" - näin hän neuvoo nuoria
2:20
Julkaistu 15.10.2015 16:48
Carlos Sunila
carlos.sunila@mtv.fi
Kolmetoista vuotta sitten lehmiä työkseen lypsänyt konstaapeli Toni Reinikainen päätti vaihtaa ammattia, mutta ei päätynytkään perinteiseksi poliisiksi.
Vuoden poliisiksi valittu Reinikainen tekee poliisin ennaltaehkäisevää työtä niin sosiaalisessa mediassa kuin myös kentällä, kierrellen muun muassa oppilaitoksissa. Reinikainen haluaa olla positiivinen rooli nuorille ja koko poliisin imagolle.
Reinikaisen työ sosiaalisessa mediassa alkoi kymmenisen vuotta sitten partioinnin ohessa, kun nettipoliisi Fobba aloitteli toimintaansa.
– Olimme Etelä-Savossa silleen, että lähetään myökin mukaan! naurahtaa Reinikainen.
Työn parhaita puolia Reinikaisen mukaan on mukava toimikuva, jonka hän on itse rakentanut. Reinikainen haluaa valistaa nuoria rennosti ja positiivisesti.
– Pitää olla vähän komiikkaa mukana, tätä ei tosikkona pysty hoitamaan, kertoo Reinikainen hymyillen.
Hänen mukaansa on myös suuri ero, miten asioista kerrotaan ja muistutetaan nuoria asioista, jotka ovat kaikille jo itsestään selviä, mutta seurauksia ja vakavuutta ei aina tajuta.
– Näyttämällä kalvolta lakitekstiä tai sitten kertomalla esimerkkejä, miten voi mennä joku juttu pyllylleen, valaisee Reinikainen.
Vuoden poliisi palkittiin tänään.
Kerran nettiin, aina netissä – “Sitä on poistettu nyt kolme vuotta”
Konstaapeli Reinikaisen mukaan ikävimpiä asioita, mitä hän on kohdannut työssään, oli muutaman vuosi sitten skannattu koulukuva, jossa luokan hiljaisen pojan naama oli muokattu kaikkien muiden kasvojen päälle ja laitettu sosiaaliseen mediaan.
– Se oli hauska läppä, mutta sitten sen nuoren pojan kannalta oli kaikkein ikävin asia. Siinä käytiin jo kuilun partaalla.
Reinikaisen mukaan aikuisen voi olla vaikea ymmärtää nuoren tuntemuksia.
– Kukaan ei ole kaveri ja kaikki kiusaavat. Nuori seiskaluokkalainen, sitä on vaikeaa aikuisena tajuta, miten kova juttu se oli (hänelle).
Konstaapelin mukaan poliisi kuitenkin puuttuu kiusaamiseen ja ongelmiin lähestymällä väärin tehneitä henkilöitä, koska poliisin antaessa ohjeita se yleensä tehoaa.
– Poliisi on yhteydessä siihen toiseen osapuoleen, et “hei onks tää nyt fiksua näin”, “käypä pyytämässä anteeksi” ja “poista se kuva sieltä”, kertoo Reinikainen.
Reinikaisen kehittämän mummosuodattimen mukaan kuva tai viesti on julkaisukelpoinen, jos sen pystyy näyttämään omalle sydänsairaalle 85-vuotiaalle mummolle hymyillen vieressä.
– Jos et pysty mummolle näyttämään sitä, älä sitten laita, totetaa Reinikainen.
Reinikainen saa päivittäin viestejä nuorilta.
Yhteydenottoja facebookissa ja iloisia kohtaamisia kaduilla
Nuoret suhtautuvat Reinikaiseen hyvin ja luottamuksellisesti, joka päivä Reinikainen saa facebookin kautta muutamasta muutamiin kymmeniin yksityisviestiä nuorten huolista ja kysymyksistä. Yleensä kysytään neuvoa nettikiusaamiseen, varkauden uhriksi joutumisesta tai epäonnistuneesta kaupanteosta.
Viestien ja yhteydenottojen määrä lisääntyy selvästi kouluvierailujen jälkeen, koska aina ei uskalleta esittää poliisille kysymyksiä kaikkien kavereiden edessä. Reinikaisen mukaan keskustelu jatkuu sitten netin kautta.
Reinikainen tekee normaalia poliisin työtä, kuten partiointia, myös aika ajoin, jotta perustuntuma poliisin työhön säilyy. Vastaan tulevat nuoret tunnistavat Reinikaisen ja sehän hymyilyttää.
– Käpälä nousee ylös ja morjestellaan, naurahtaa Reinikainen.
Hänen mielestään julkisuus Etelä-Savossa on auttanut henkilökohtaisessa poliisin työssä ja ihmisten kohtaamisessa.
– Kasvokkaista poliisin työtä on helpompi tehdä, kun on hyvä maku siinä työssä. Joskus ikäviäkin asioita on helpompi soitella vanhemmille, että “hei teidän pikku “Tuija Petteri” on nyt tehnyt tämmöstä, tulisitteko käymään?” Äiti tietää kuka siellä soittaa niin on helpompi, miettii Reinikainen.
Kiusaaminen jatkuu, palvelut vaihtuvat
Facebookin suosion hiipumisen seurauksena kiusaaminen on siirtynyt Reinikaisen mukaan uusiin palveluihin, kuten viestintäpalvelu WhatsAppiin. Kiusaamista on esiintynyt muodostettavissa ryhmissä kavereiden välille.
– Otetaan ryhmään kaikki muut paitsi se yksi, puhutaan siitä hirveästi soopaa, härnätään, kiusataan tai sille lähetellään ihan järjettömyyksiä. Toinen kokee sen läpäksi, toinen kokee, että häntä ollaan jo teilaamassa.
Kaikkiin palveluihin Reinikainen ei halua liittyä.
– Minulla on yks poliisikonttori, konstaapeli Reinikaisen sivut, minne voi tulla juttelemaan.
“Kilpi konna liikkuu, onks kenelläkään mitään vihjeitä?”
Netissä työskentely on tuottanut konkreettisia tuloksia, vaikka alkuaikoina osa kollegoista epäili Reinikaisen uutta toimenkuvaa ja sen hyödyllisyyttä. Hänen mukaansa kollegat naureskelivat hieman ja miettivät tekeekö Reinikainen “oikeita töitä”, mutta saatujen tuloksien ja hyvän fiiliksen johdosta asenteet ovat muuttuneet.
– Suurin osa ymmärtää sen (työn) arvon.
Reinikainen kertoo yhden tositarinan facebookin voimasta. Erään yön aikana varastettiin kolmestakymmenestä autosta kilvet, mutta tekijästä ei ollut lainkaan tietoa.
Vihjeiden puutteessa Reinikainen päätti julkaista omille ‘konstaapelin sivulleen’: “Kilpi konna liikkuu, onks kenelläkään mitään vihjettä?”, minuutissa Ronkanen oli saanut viisi viestiä nuorilta, joissa kerrottiin, kuka oli myynyt kilpiä viime yönä eteenpäin.
– Juttu ratkesi, kaikki kertoivat samasta tyypistä. Joskus sillä (netillä) on ihan yllättävä merkitys.
