Vuokrasopimuksessa voi piillä yllättävä sudenkuoppa – asiantuntija oikoo yleisiä harhaluuloja

Tulevina kuukausina eletään vuokramarkkinoiden kuuminta sesonkia. Sopimusta laatiessa kannattaa olla tarkkana, että myöhemmin ei tule vastaan yllätyksiä.

Loppukesä ja alkusyksy ovat vuokramarkkinoilla kiivasta sesonkiaikaa, kun vanhoja vuokrasopimuksia irtisanotaan ja uusia solmitaan.

Yhä useampi vuokrasopimus on niin sanottu hybridisopimus, jossa on sovittu irtisanomisajan ensimmäisestä mahdollisesta alkamisajankohdasta.

Mutta mitä tällainen ehto käytännössä tarkoittaa?

Vuokrasopimuksia on kahdenlaisia

Suomen Vuokranantajat ry:stä kerrotaan, että vuokrasopimuksia on pääasiassa kahdenlaisia – määräaikaisia ja toistaiseksi voimassa olevia.

Määräaikainen sopimus sitoo tiedotteen mukaan molempia osapuolia sovittuun ajankohtaan asti, eikä sitä voida lähtökohtaisesti irtisanoa kesken sopimuskauden.

Toistaiseksi voimassa oleva sopimus taas on nimensä mukaisesti voimassa toistaiseksi siihen asti, kunnes jompikumpi osapuolista irtisanoo sen päättymään irtisanomisajan kuluttua.  

Vuokramarkkinoilla olevan vakiintuneen sopimusehdon mukaan toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen irtisanomisaika voi alkaa kulua aikaisintaan esimerkiksi vuoden päästä vuokrasuhteen alkamisesta.

Ehdon tehostamiseksi siihen on usein liitetty sopimussakko, joka koskee lähtökohtaisesti molempia osapuolia.

– Tällaisella ehdolla pyritään sitouttamaan molemmat osapuolet sopimukseen vähintään halutuksi ajaksi. Joskus näistä sopimuksista käytetään myös nimitystä hybridisopimus, Suomen Vuokranantajien juristi Saara Penttilä avaa tiedotteessa.  

Harhaluulo 1

Yleisin ensimmäistä irtisanomisajan alkamisajankohtaa koskevaan sopimusehtoon liittyvä väärinymmärrys on Penttilän mukaan se, että sopimusta ei voisi lainkaan irtisanoa ennen sovittua ajankohtaa.

Tällainen ehto ei siis Penttilän mukaan estä irtisanomista, mutta sanktioi sen.

Jos sopimuksen irtisanoo ennen sopimukseen kirjattua irtisanomisaikaa, kyseessä on sopimusrikkomus. Rikkomuksesta aiheutunut vahinko pitää korvata toiselle osapuolelle.

– Irtisanomisaika alkaa pääsääntöisesti kulua irtisanomiskuukauden viimeisestä päivästä. Jos siis sopimuksessa on sovittu, että irtisanomisaika voi alkaa kulua aikaisintaan 31.8., esimerkiksi toukokuussa suoritettu irtisanominen on sopimusrikkomus, Penttilä selvittää.

Usein sopimuksessa on sovittu kiinteästä sopimussakosta, joka tulee maksettavaksi ennenaikaisesta irtisanomisesta.

Jos sakosta ei ole sovittu, irtisanovan osapuolen tulee korvata todelliset vahingot.  

– Yleisin vuokranantajalle koituva vahinko vuokralaisen ennenaikaisen irtisanoutumisen vuoksi on uudelleenvuokrauksen kulut kuten välityspalkkio sekä mahdollinen vuokratulon menetys.  

Harhaluulo 2

Toinen yleinen harhaluulo on Penttilän kokemuksen mukaan se, ettei sopimussakko tulisi maksettavaksi kaikissa irtisanomistilanteissa.

Jos muuta ei ole sovittu, korvaus ennenaikaisesta irtisanomisesta pitää kuitenkin maksaa toiselle osapuolelle riippumatta siitä, miksi sopimus irtisanotaan.  

Vaikka vuokranantaja irtisanoisi sopimuksen ennenaikaisesti vuokralaisesta johtuvasta syystä, kuten vuokranmaksun ongelmien tai häiriökäyttäytymisen vuoksi, sopimussakko tulee vuokranantajan maksettavaksi.

Yllättäväkään elämäntilanteen muutos ei vapauta vuokralaista sopimussakosta. Esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle ei vapauta velvollisuudesta maksaa sakkoa.

Vuokrasopimuksen saa purkaa tässä tapauksessa

Irtisanomisehto ei kuitenkaan estä vuokranantajaa purkamasta vuokrasopimusta, jos purkamiseen vain on laissa säädetty peruste. Peruste voisi olla esimerkiksi se, että vuokra on jätetty maksamatta vähintään kahdelta kuukaudelta.

Tällöin sopimussakkokaan ei tule maksettavaksi.  

– Elämä usein yllättää, ja tällöin vuokranantajan ja vuokralaisen kannattaakin olla toisiinsa aktiivisesti yhteydessä. Osapuolet voivat aina yhdessä sopia sakon kohtuullistamisesta tai siitä, ettei sitä makseta lainkaan, Penttilä neuvoo.

Lähde: Suomen Vuokranantajat ry

Lue myös:

    Uusimmat