Ensimmäisen maailmansodan kolmas sotavuosi oli vuonna 1917 aluillaan, eikä suomalaisten näköpiirissä ollut muutosta sota-ajan maailmaan.
Ajatus vuoden sisällä toteutuvasta itsenäisyydestä oli lähinnä vain esimerkiksi jääkäriliikkeen piirissä toimivien aktivistien unelmissa, sanoo dosentti Samu Nyström.
Odotus kaiken jatkumisesta ennallaan näkyy esimerkiksi työväen kalenterissa vuodelle 1917. Siinä luetellaan keisarillisen perheen syntymä- ja nimipäivät, jolloin ei saanut järjestää esimerkiksi huutokauppoja.
Maailmansodan jatkuminen toi arkeen elintarvikepulan, varsinkin kaupungeissa.
– Jo 1800-luvun nälkävuosina oli todettu, että suomalainen maatalous ei ehkä elätä kaikkia. Niinpä oli panostettu karjatalouteen, kun ajateltiin, että viedään meijerituotteita ja tuodaan halpaa viljaa. Näin ollen kaupungit elivät tuontielintarvikkeiden varassa. Kun maailmansota katkaisi yhteydet eri puolille maailmanmarkkinoita ja loppujen lopuksi Venäjältäkään ei enää tullut viljaa, kaupungeissa elettiin pahenevaa pula-aikaa.
Ihmiset jonottavat vasemmalla voi- ja juustomyymälä Hansaan ja oikealla Valion voimyymälään Helsingin Eteläesplanadilla elokuussa 1917.
Aamulehti 13. helmikuuta: "Suomen Elintarpeiden Tuontikunta ilmoittaa toimintaansa kohdanneista vaikeuksista. 3 kuukauden aikana luvatuista 3 800 vaunulastista viljaa on voitu tuottaa vain 225 vaunulastia." Lisäksi huomautettiin, että "Maan viljavarat kestävät vain pari kuukautta. – Rehujen saanti on pitemmän ajan ollut vähäinen, mistä johtuu, että viljaa syötetään eläimille".
Rajahintoja ja elintarvikekortteja
Elintarviketilanne rikkoi Nyströmin mukaan talonpoikien ja kaupunkilaisten välit. Kaupungeissa koettiin pulaa ja tuottajat ihmettelivät, miksi heidän pitäisi luopua paremmista ansioista, jotta kaupunkilaiset saisivat halvalla viljaa.
Koska Suomi ei tuottanut riittävästi elintarvikkeita eli jaettavaa oli joka tapauksessa liian vähän, alettiin luoda erilaisia säännöstelyjärjestelmiä.
– Aluksi määriteltiin rajahintoja, joilla pyrittiin estämään hintojen nousu liian korkeiksi. Säännöstelyjärjestelmät johtivat yleensä keinotteluun ja mustaan pörssiin.
Jyväskyläläinen Sorretun Voima 26. tammikuuta: "Nyt on toki avattu perunasulkua. Nostettu rajahintaa jumalattomasti. Se antaa keinottelijoille uutta yllykettä. Nousipas wiimein, ne sanovat woitonriemuisesti."
Aamulehti 13. helmikuuta: "Ottaen huomioon niukan lihansaannin siviiliväestön tarpeisiin on vankeinhoitohallitus anonut, että maan vankilain osalle tulevasta naudanlihamäärästä saadaan vastedes puolet toimittaa hevosen lihana."
Vuoteen 1917 lähdettäessä suurissa kaupungeissa alettiin lopulta siirtyä elintarvikkeiden korttijakeluun.
Inflaatio laukkasi valtoimenaan
Arkeen vaikuttivat vielä 1917 alussa sotatalouden kultaiset vuodet.
– Kun Venäjän imperiumi varusti toistakymmentä miljoonaa miestä sotimaan, armeija tarvitsi tykkejä, sotalaivoja, alushousuja, villasukkia. Suomalainen teollisuus sai niin paljon tilauksia, kuin se ikinä vaan pystyi tekemään. Samaan aikaan alkoivat linnoitustyöt eri puolilla Suomea, Nyström sanoo.
Sotatalous toi nousukauden, jolloin kaikille oli töitä ja rahaa oli paljon liikkeellä, ja samaan aikaan pula elintarvikkeista ja raaka-aineista paheni.
– Tämä johti valtavaan inflaatioon. Aikalaiset puhuivat kalliista ajasta.
Inflaation takia työväestö vaati palkankorotuksia. Esimerkiksi Turun puutyöläiset vaativat vähintään 100 prosentin palkankorotusta vuoden 1917 alussa.