Korpilahden Vaarunvuorille piti nousta säätövoimala, jonka teho vastaisi ydinvoimalaa. Ympäristönsuojelu pisti hankkeelle kuitenkin päätepisteen.
Pumppuvoimalaitos on yleisesti energiahuippujen tasaukseen käytetty tapa hyödyntää vesienergiaa. Maailman johtavia pumppuvoimalamaita ovat Yhdysvallat ja Kiina.
Kirjoitushetkellä maailman suurin pumppuvoimala on Virginian osavaltiossa USA:ssa sijaitseva Bathin pumppuvoimala. ”Maailman suurimman sähkövaraston” teho on 3 000 megawattia.
Suomessa pumppuvoimalan rakentaminen säätövoimatarvetta varten on viimeksi ollut puheenaiheena, kun Pyhäsalmen kaivoksen syvyyksiin syntyneiden kalliokuilujen jatkohyödyntämistä säätövoiman ala-altaina harkittiin.
Lue myös: Vuoden viimeiset päivät antavat huippuedullista sähköä – "Menemme kovaa vauhtia kohti viiden sentin hintoja"
Pumppuvoimalaa kaavailtiin Jyväskylän eteläpuolelle
Ensimmäistä pumppuvoimalaa tänne suunniteltiin jo 1970–luvulla.
Vaikka Suomessa ei ole satojen metrien luontaisia korkeuseroja vesimassojen potentiaalienergian hyödyntämiseksi, silloinen Imatran Voima eli nykyinen Fortum oli löytänyt mielestään sopivan paikan.
Säätövoimaa tuottava pumppuvoimala piti rakentaa Jyväskylän eteläpuolella Korpilahdella Päijänteen itärannalla kohoaville Vaarunvuorille.
Korkeuseroa Päijänteen ja yläaltaan olisi ollut yli 100 metriä. Yläaltaan pinta olisi ollut korkeimmillaan 195 metriä merenpinnan yläpuolella.
Tavoitteena oli 500 megawatin voimala, eli teho olisi ollut samaa luokkaa kuin Loviisan ydinvoimalan yhden yksikön 440 megawattia.
– Hanketta lähdettiin kehittämään, koska Loviisaan oli valmistumassa perusenergiaa tuottava ydinvoimalaitos, kertoo varsinaisen suunnittelun alkuvaiheessa vuonna 1975 mukana ollut Arto Tulander.
1:20
Katso myös miten hauskasti 70-luvulla patisteltiin säästämään sähköä
Ennennäkemätön hanke
Konetekniikan osastolta valmistunut nuori diplomi-insinööri joutui heti mukaan hankkeeseen, jota Suomessa ei ollut ennen nähty.
IVO oli kertonut julkisuudessakin, että ydinvoiman entistä suurempi osuus – siis varautuminen viidennen ydinvoimalan rakentamiseen vielä 1990-luvulla – aiheuttaa suuren säätövoimatarpeen.
– Olihan se aikamoinen aloitus työuralle, kun heti joutui mukaan päälaiteneuvotteluihin, muistelee nyt eläkkeellä oleva diplomi-insinööri.
– Ensin neuvoteltiin päivän asiat selviksi, ja vasta sen jälkeen lähdettiin lounaalle, joka usein jatkui myöhään iltaan varsin kosteana. Päälaitetoimittajia oli kahdeksan, joten neuvoteltavaa riitti.
Tuntumaa voimalaitoskoneisiin Tulander pitää edelleen yllä konsultoimalla alan yrityksiä.
Lue myös: Tutkija: Sähkötuessa tärkeää on kannustin sähkön säästämiselle ja tuen kohdentaminen sitä eniten tarvitseville
Voimala olisi tasannut kulutushuippuja
IVO:n ideana oli, että nousussa olevalla ydinvoimasähköllä olisi nostettu vettä öisin ja viikonloppuisin yläaltaaseen. Tavoitteena oli kulutushuippujen tasaaminen.
Vaarunvuorilla pumppuvoimalan yläallas olisi peittänyt Vaarun laelta noin neliökilometrin kokoisen alueen. Sen alle olisi jäänyt luontoarvoiltaan merkittävä Särkijärven lehtokorpi. Laitoksen koneasema, vesitiet ja hissikuilut olisi louhittu kallioon.
Päijänteen Korospohjanlahteen viettävään rinteeseen suunniteltiin rakennettavaksi tunnelien suuaukot, ajoteitä, kytkinkenttä ja henkilökunnan tiloja.
Pumppuvoimala olisi noussut Korpilahden maisemiin.
Luontoarvot tulivat tielle
Hankkeen nostattaman kritiikin lähtökohtana oli etenkin luontoarvojen säilyttäminen. Keski-Suomen korkeudella harvinaisia kasvilajeja olisi jäänyt työmaan uhkaamiksi.
– Taisi olla niinkin, että vedenotto- ja purkuaukon lähellä oli harvinainen kasvilaji, joka olisi saattanut häiriintyä voimalaitoksen aiheuttamasta vedenvaihtelusta, voimalainsinööri muistelee sen aikaisia tuntemuksiaan.
Alueen luonnonarvojen tuhoutumisen pelko synnytti hankkeelle runsaasti vastustusta. Syntyi kansanliike Vaarunvuorten puolesta. Useista valituksista huolimatta voimalalle myönnettiin 1982 rakennuslupa kymmeneksi vuodeksi.
Olisi kuluttanut enemmän energiaa kuin tuotti – ja se oli tarkoituskin
Myös hankkeen kannattavuutta ihmeteltiin. Laskelmien mukaan voimala olisi tuottanut vähemmän energiaa kuin sen käyttö olisi kuluttanut.
Tulanderin mukaan tuollaiset laskelmat pitivätkin paikkansa.
– Pumppuvoimalan periaate on, että pumpataan yläallas täyteen halvalla yösähköllä ja tuotetaan sähköä päivän huipputarpeen aikana. Kannattavuus tulee halvan ja kalliin energian erosta.
Vaarunvuori-liikkeen vastustus ja ydinvoiman lisärakentamisen jäädyttäminen lykkäsivät pumppuvoimalan toteutusta.
IVO pystyi kuitenkin jonkin verran hyödyntämään pumppuvoimalan laskelmia, kun se konsulttityönä teki kustannusarvion 1980-luvun lopulla Neuvostoliiton kaavailemalle Paanajärven pumppuvoimalalle. Tätäkään hanketta ei koskaan toteutettu.
Lue myös: Suomi ykkösenä eurooppalaisessa vertailussa: Valmistautunut parhaiten energiamurrokseen
Sähkömarkkinoiden avautuminen oli viimeinen niitti
Ensimmäisen rakennusluvan rauettua Imatran Voima haki 1993 voimalalle uutta rakennuslupaa. Korkein hallinto-oikeus myönsikin vuonna 1995 uuden luvan, mutta vain viideksi vuodeksi.
Lopullinen niitti hankkeelle oli pohjoismaisten sähkömarkkinoiden avautuminen 1990-luvun lopulla, kun Nordpool-sähköpörssi perustettiin.
IVO:n pääjohtajaksi Kalevi Nummisen jälkeen tullut Heikki Marttinen kertoi vuonna 1997, että Päijänteen pumppuvoimalahankkeesta on luovuttu.
Hankeidean syntymisestä oli kulunut silloin noin 30 vuotta.
Lähteet: Insinööriuutiset 19.2.1982, Vaarunvuori-liikkeen historiaa koskevat verkkokirjoitukset, Fortum
Juttu on julkaistu alun perin Tekniikan Historiassa 5/2017.