Valtioiden velkaelvytys pitää lopullisesti hylätä talouspolitiikan keinopakista. Näin patistaa Sammon, Nordean ja UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos tuoreessa kirjassaan "Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta".
Wahlroos arvelee, että jopa velkaelvytyksen teoreettinen isä John Maynard Keynes luopuisi siitä, jos eläisi. Heti kirjan ensi lehdillä on sitaatti, jonka Keynesin kerrotaan sanoneen arvostelijoilleen: "Kun tosiasiat muuttuvat, niin muuttuvat myös minun mielipiteeni. Entä teidän?"
"Keynesiläinen elvytys on kuin torakka. Se ilmestyy aina takaisin riippumatta siitä, kuinka monta kertaa se huuhdellaan wc:stä alas" - Näin Björn Wahlroos siteeraa Paul Krugmania kirjassaan Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta, Otava 2015.
Ratkaisevaa maailman muuttumisessa sitten Keynesin (1883-1946) on Wahlroosin mielestä muun muassa se, että työpaikoista kilpaillaan globaalissa maailmassa.
– Tällä on merkitystä, sillä Keynesin mallista puuttuvat sekä ulkomaankauppa että työmarkkinat, toteaa Wahlroos.
Wahlroos viljelee kirjassaan arkielämään yksinkertaistettuja esimerkkejä, joilla hän kuvaa vaikkapa sitä, miksi valtion velkaelvytys ei aidosti lisää kulutusta.
– Olettakaamme, että sinä ja kollegasi saatte yhtä suuren palkankorotuksen. Hänet on palkattu vuoden kestävään projektiin. Sinä taas olet vakituinen työntekijä. Kulutatteko molemmat yhtä suuren osan palkankorotuksestanne? Keynesin mukaan kulutatte. Milton Friedmanin ja melkein kaiken muunkin saatavilla olevan näytön mukaan ette kuluta, kuittaa Wahlroos.
Teoriaa voi Wahlroosin mielestä testata myös lottovoittomielikuvalla.
– Tilapäinen tulonlisäys kuten lottovoitto kulutetaan tavallisesti huomattavasti pidemmän ajan kuluessa kuin pysyvä tulonlisäys.