WWF:n karu raportti: Villieläinten kannat ovat kutistuneet keskimäärin 73 prosenttia 50 vuodessa

Metsänorsu, karettikilpikonna, myssypingviini, partakorppikotka, kuningaslohi - näitä lajeja yhdistää se, että niiden alueelliset kannat ovat viime vuosikymmeninä kutistuneet. 
Ympäristöjärjestö WWF:n raportissa tarkastellaan kaikkiaan 5 500 tuhatta eläinlajia ja lähes 35 000 populaatiota eri puolilla maailmaa ja niissä 50 vuodessa tapahtuneita muutoksia.

– Living Planet -indeksi, joka kertoo luonnon monimuotoisuuden tilasta, on tipahtanut 73 prosenttia miinukselle eli siinä mitataan lajipopulaatioiden keskimääräistä muutosta vuosien 1970 - 2020 välisenä aikana, tiivistää WWF Suomen pääsihteeri Jari Luukkonen.

Luukkonen muistuttaa, että Living Planet -indeksi ei kerro, kuinka paljon villieläinten laji- tai yksilömäärät ovat vähentyneet.

– Tämä ei kerro lajien uhanalaisuudesta tai lajien häviämisestä vaan populaatioiden keskimääräisestä muutoksesta.

Lue myös: Presidentti Sauli Niinistö ja tohtori Jenni Haukio metsähankkeeseen

Huonoimmin menee sisävesilajeilla

Suurin syy villieläinten kantojen kutistumiseen on elinympäristöjä tuhoava maankäyttö. Myös saastuminen, vieraslajien leviäminen ja ilmastonmuutos heikentävät monien lajien elinmahdollisuuksia.

– Kaikista huonoimmin menee sisävesielinympäristössä elävillä lajeilla. Siellä miinusmerkki on - 85 prosenttia, kertoo Luukkonen.

Suurin hätä on Etelä-Amerikan lajeilla, joita uhkaa muun muassa Amazonin alueen metsäkato.

Suomessa metsälajit ahdingossa

Meillä Suomessa huonoin tilanne on metsissä elävillä lajeilla.

– Metsäluontotyypeistämme lähes 80 prosenttia on uhanalaisia. Metsäluonto on meillä hyvin uhanalainen ja se näkyy lajien tilassa. Myös Itämeri on huonossa kunnossa ja siellä se näkyy vaikkapa kalakantojen huonona tilanteena. Esimerkiksi Itämeren lohen kalastus pitäisi välittömästi lopettaa tai ainakaan ei pitäisi antaa ensi vuodeksi lainkaan kalastuskiintiöitä, esittää Luukkonen.

Lähestymme peruuttamattomia keikahduspisteitä

Raportissa varoitetaan, että luontokato ja ilmastonmuutos ajavat maapalloa yhä lähemmäs niin kutsuttuja keikahduspisteitä, joiden seuraukset voivat olla peruuttamattomia.

– Käytännössä se tarkoittaa sitä, että olemme päästäneet luonnon jo niin huonoon tilanteeseen, että kun ilmastokriisi samanaikaisesti pahenee, keikahduspisteet ovat hyvin todennäköisiä. Vaikkapa Etelä-Amerikassa Amazonin sademetsäalueella yli 20 prosenttia sademetsistä on hävitetty ja ilmasto lämpenee. Jos saavutetaan se 25 prosentin häviäminen, on ennustettu, että silloin ei enää pystytä kääntämään sitä kelkkaa eli Amazonin sademetsä tulee häviämään tulevien vuosikymmenten aikana. Se kuivuu ja lisää ilmastopäästöjä ja vaikeuttaa globaalisti meidän olemassaoloa, summaa Luukkonen.

Lue  myös: Erittäin uhanalaisen hömötiaisen ahdingon syy selvisi

Muita mahdollisia keikahduspisteitä olisivat esimerkiksi korallien vaaleneminen, Grönlannin ja Etelämantereen sulaminen tai Atlantin merivirtojen muuttuminen. Meitä lähellä olisi Itämeren kalakantojen romahtaminen.

Lajien olosuhteita voidaan vielä parantaa

Hyviäkin uutisia on. Esimerkiksi iberianilveksellä, tiikerillä, vuorigorillalla ja visentillä menee aiempaa paremmin. 
Meillä Suomessa on onnistuttu parantamaan valkoselkätikan, merikotkan, meritaimenen ja saimaannorpan elinoloja.

– Tämä osoittaa sen, että muutoksia pystytään saamaan aikaan, mutta se vaatii resursseja, rahoitusta, tekijöitä ja konkreettista tekemistä, joka tuntuu usein puuttuvan valtiotasolla, arvioi Luukkonen.

Living Planet -indeksin lisäksi muutkin luonnon monimuotoisuutta mittaavat tutkimukset kertovat luonnon hädästä. Esimerkiksi kansainvälinen luontopaneeli (IPBES) arvioi sukupuuton uhkaavan jopa miljoonaa lajia.

Lue myös: Kurjia sääilmiöitä nähdään 2060-luvulle asti – pian vaarassa on pohjoisen luonto: "Eivät pysty enää siirtymään pohjoisemmaksi"