Monen lapsiperheen painajainen, päätäit, pitävät yhä pintansa. Vielä 1970- ja 1980-luvulla niiden määrä oli laskenut Suomessa merkittävästi edellisiin vuosikymmeniin verrattaessa, mutta 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa niiden määrä oli jälleen noussut. Sen jälkeen ei ole tietoa siitä, että ne olisivat ainakaan harvinaistuneet, Helsingin yliopiston dosentti Sakari Jokiranta kertoo.
Täiden yleistymisen taustalla voi olla Jokirannan mukaan kolme syytä. Ensinnäkin 2000-luvun vaihteessa paljastui, että päätäihin eivät enää tehoa tietyt täihoitoaineissa ja -shampoissa käytetyt hyönteismyrkyt, joita niiden tuhoamiseen oli aiemmin käytetty.
1970–1980-luvuilla puolestaan kasvoi sellaisten aikuisten sukupolvi, joista moni ei ollut perillä päätäistä. Tämän takia 1990-luvun lopun täiepidemiat pääsivät tulemaan ikään kuin varkain ilman, että niihin ymmärrettiin reagoida.
Lue myös: Viikkojen täirumba vei helsinkiläisperheen rahat ja ajoi burn outin partaalle
– Tietoisuus täistä on lisääntynyt, mutta Suomessa on edelleen paljon aikuisia, jotka ajattelevat täiden olevan harvinainen ja myös häpeällinen asia. Kolmas yleistymisen syy liittyykin tähän. Vanhemmat eivät välttämättä tuo tuttavapiirissä, päiväkodissa tai koulussa esille, jos omalla lapsella on täitä, Jokiranta huomauttaa.
Vaikka terveydenhoitajat ja päiväkotien työntekijät laittavat seinille ilmoituksia, että täitä on liikkeellä, laput eivät Jokirannan mukaan välttämättä aiheuta toimenpiteitä kodeissa. Taustalla on ajatus, että eihän meidän lapsellamme tai hänen kavereillaan voi täitä olla. Tällä tavalla täit pääsevät helposti leviämään.
Syyttelyyn tai häpeään ei ole syytä
Päätäitartunta saadaan hius–hius- tai pää–pää-kontaktissa. Jokirannan mukaan on pieni mahdollisuus, että sen voi saada myös pipon tai esimerkiksi hiusharjan kautta. Päätäi ei kuitenkaan selviydy hengissä kovin pitkään ilman, että se pääsee imemään päästä verta.
Kun ensimmäinen lapsi tuo täitä esimerkiksi päiväkotiryhmään, taustalla on Jokirannan mukaan se, että hän on saanut tartunnan jossakin toisessa sosiaalisessa tilanteessa.
– Täihin liittyy se positiivinen puoli, että täitartunnan saaneen lapsen vanhemmat voivat olla hyvällä mielellä siitä, että heidän lapsellaan on hyvät sosiaaliset kyvyt. Hän ei ole ainakaan eristäytynyt, vaan hänellä on kavereita ja hän leikkii. Syyttelyyn tai häpeään ei siis ole minkäänlaista syytä, Jokiranta sanoo.
Jokirannan mukaan täitä on eniten nimenomaan päiväkodeissa ja alakouluissa, mutta niihin törmätään yläkouluissakin. Kun lapsella on täitä, ne usein leviävät perhepiirissä muillekin.
Lääkärikeskus Mehiläisen yleislääketieteen erikoislääkäri Minna Leppäkynnäs kertoo, että päätäi elää päänahassa noin kuukauden, jonka aikana se munii keskimäärin 3–4 munaa päivässä. Munat kiinnittyvät tiukasti hiusten tyveen ja kuoriutuvat noin kymmenen päivän kuluttua. Täin puremajäljet ovat pistemäisiä ja punoittavia, ja itse hyönteisen voi nähdä päässä paljain silmin.
– Kutinaoireet ja pään raapiminen alkavat usein vasta noin kahden viikon kuluttua tartunnan saamisesta, joten täit ehtivät tänä aikana helposti levitä. Osa ei saa oireita missään vaiheessa.
Täiepidemiat käynnistyvät useimmiten lasten palatessa lomilta kouluihin ja päiväkoteihin.
Oireettomissakin perheissä pitää tarkastaa päänahat
Kun epäily päätäitartunnasta saadaan, kaikkien tartunnalle altistuneiden päät on tärkeä tarkistaa tiheäpiikkisellä täikammalla. Hiukset kannattaa kammata märkinä ja kampa pyyhkiä jokaisen kampauskerran jälkeen paperiin, Leppäkynnäs neuvoo.
Mehiläisen lastentautien erikoislääkäri Tero Kontiokari muistuttaa, että kaikki tartunnan saaneet on tärkeä hoitaa yhtä aikaa. Hoito tulisi varmuuden vuoksi uusia kahden viikon kuluessa.
– Jos täistä tulee esimerkiksi koulussa tai päiväkodissa tiedotus, myös oireettomissa perheissä hiuspohjat tulee tarkistaa ainakin lapsilta, Kontiokari ohjeistaa.
Dosentti Jokirannan mukaan täiden hoitoon käytetään nykyään hyönteismyrkkypohjaisten valmisteiden sijaan aineita, joiden vaikutuksesta täit ikään kuin tukehtuvat. Jokiranta suosittelee täihoitoaineita mieluummin kuin täishampoita, sillä shampoo levitetään usein hyvin märkiin hiuksiin, jolloin se laimenee. Shampoo myös pestään liian nopeasti pois.
Jokiranta korostaa, että tärkeintä täiden hoidossa on tiedottaa asiasta mahdollisimman nopeasti kaikille, jotka ovat altistuneet tartunnalle.