Ruokalupauksissani tälle vuodelle on vielä monta kohtaa suorittamatta. Kaikkia en tule lunastamaan, mutta loppukirin aion ottaa. Yksi mielenkiintoisimmista haasteista oli elää kaksi viikkoa gluteenittomalla dieetillä. Päätimme pidentää tuota kolmiviikkoiseksi ja sinnitellä marraskuun loppuun.
MITÄ GLUTEENI ON? Tehdäänpä aluksi kaikille selväksi, mitä gluteenilla oikein tarkoitetaan, koska se ei ollut ihan tarkkaan itsellänikään selvillä.
Wikipedia: ”Gluteeni on vehnän, ohran ja rukiin sisältämien varastoproteiinien, gliadiinin ja gluteniinin, muodostama aine. Gluteenilla on merkittävä rooli leivän ja leivonnaisten valmistuksessa. Jauhoista ja vedestä tehtyä taikinaa vaivattaessa gliadiini ja gluteniini järjestyvät gluteeniksi, eli tiiviiksi, venyväksi ja joustavaksi verkostoksi, joka antaa taikinalle sen sitkon.” Eli ytimekkäästi: vehnä, ohra ja ruis pois ruokavaliosta.
En ole antanut koskaan kunnollista ajatusta gluteenille. Tänä vuonna olen törmännyt kuitenkin niin paljon gluteenia parjaaviin artikkeleihin, että asiasta täytyi ottaa selvää jo ihan yleissivityksen takia. Haluan hahmottaa näinä kolmena viikkona kolme asiaa.
- Miten ruokavalioni muuttuu?
- Kuinka paljon arki, kaupassakäynti ja kokkailu muuttuu ja vaikeutuu?
- Ehtiikö tuossa ajassa kropassa tuntua vaikutuksia?
Arjen vaikeutumisella tarkoitan sitä, että tämän tästä tulee eteen tilanteita, joissa eteen ollaan laittamassa gluteenipitoista ruokaa tai herkkua. Takataskussa on yksi kutsu ravintolapäivälliselle, jossa joudun joustamaan tästä, koska tilanne on muuten niin erikoinen. Siitä myöhemmin. Kuinka paljon elämän nyanssit muuttuvat, kun joutuu metsästämään kaupoissa pakkauksista gluteeniton-mainintaa ja ravintolamenuissa sitä G-merkintää?
HUKASSA KAUPASSA. Ensimmäinen kauppareissuni herätti pelkoa. En saa ostaa tuota enkä tuota. Ai tuossakin on gluteenia. Onkohan tuosta gluteenitonta versiota? Paremmin varustetussa kaupassa olo helpottui, kun huomasin, mitä kaikkea ruokateollisuus on viime vuosina kehittänyt. Tarjontaa oli kiitettävästi ja nyt tiedän, että melkein kaikkia ruokia pystyy tekemään gluteenittomana. Eri asia on, miltä korvikeversiot maistuvat.
PIILOGLUTEENISTA. Arkeamme helpottaa paljon, ettemme syö valmisruokia, -välipaloja ja turhia herkkuja. Ainesosalistan lukeminen jokaisesta pakkauksesta turhauttaisi. Kun tekee itse, tietää varsin tarkkaan, mitä syö. Yksinkertaisimmillaan gluteeniton ateria ei eroa tavallisesta suomalaisesta kotiruoasta mitenkään. Lihaa ja perunaa. Haluan kuitenkin saada aiheesta enemmän irti ja tutustua keliaakikkojen suosimiin raaka-aineisiin laajalti.
Tässä vaiheessa olen huomannut kaksi olennaista seikkaa. Gluteenittomat versiot maksavat melkoisesti. Usein tuplat tavalliseen. Lisäksi minulle uudet raaka-aineet osoittautuivat rahareiäksi. Esim. chian siemenet 19 euroa/pussi. Toinen on maissin, riisin ja soijan käytön melkoinen lisääminen. Onneksi löytyy esim. kotimaista hirssiä, tattaria ja kvinoaa. Ruokakulut kasvanevat melkoisesti, jos haluaa suosia gluteenitonta, kotimaista ja luomua. Harjoitus varmasti helpottaa siinäkin suhteessa.
TAVOITTEENI on yrittää syödä samoja ruokia kuin aiemmin, mutta löytää niihin gluteeniton tapa tehdä. Haluan lisäksi hahmottaa, missä kaikessa gluteenia löytyy, jotta ymmärtää ruokamaailmasta jälleen hiukan enemmän. Ja löytää uusia ideoita ja tekniikoita. Ensimmäinen koetinkivi oli aamupalaleipä. En halua luopua siitä. Niinpä vaimo pyöräytti peräkkäisinä päivinä kahta erilaista gluteenitonta leipää. Rakenne oli erilainen, koska minkäänlaista sitkoa ei ollut. Hyvin rouhea. Maku oli oikein mainio ja leipä hoiti tehtävänsä mallikkaasti. Veikkaan, että leivän kilohinta on kuitenkin varsin korkea. Resepti löytyy vaimon blogista. Toinen leipä oli vielä parempi ja resepti tuloillaan.
Syötkö itse gluteenittomasti? Mitä aiheeseen tulee, olen vielä aivan noviisi, joten VINKKEJÄ (ja oikaisuja) otetaan mieluusti vastaan!