Millaisia muistoja tunnetuilla suomalaisilla kokeilla on vuoden suurimmasta ruokajuhlasta, joulusta?
Makuja.fi kysyi suomalaisilta, tunnetuilta kokeilta heidän parhaista joulumuistoistaan ruokaan liittyen. Muistoja heräsi niin lapsuuden parhaista herkuttelukokemuksista kuin eksoottisista ruokaelämyksistä maailmalla.
Hans Välimäki: Lohta yli sadan markan kilohinnalla
Huippukokki Hans Välimäen vahvin joulumuisto liittyy Tampereella äidin kanssa tehtyyn ostosreissuun 1970- ja 1980-lukujen taitteessa.
– Lohta kutsuttiin tuolloin oikeaksi loheksi, koska kirjolohi oli tullut silloin juuri kauppoihin. Meillä ajateltiin, että oli pakko saada juuri lohta, koska kirjolohi oli arkiruokaa, Välimäki muistelee.
Kaikkein parhaiten taannoisesta visiitistä paikalliseen kauppahalliin on huippukokin mieleen jäänyt lohen hinta.
– Tuo oikea lohi maksoi silloin muistaakseni 135 markkaa kilo. Sen voi melkein kääntää sieltä suoraan euroihin nykypäivänä. Sitä söimme sitten todella hartaasti joulupöydässä. Se on jäänyt minulle mieleen, Välimäki kertoo.
Toinen lapsuudesta saakka mukana kulkenut lämmin muisto joulusta liittyy monen suomalaisen kavahtamaan jouluherkkuun, lipeäkalaan.
– Olen aina tykännyt lipeäkalasta, Välimäki kertoo.
Henri Alén: Jouluankkaa Kööpenhaminassa
Huippukokki Henri Alénin mieltä lämmittää muisto aikoinaan Tanskassa nautitusta jouluisesta ateriasta. Tuolloin joulupöydässä pääroolia ei suinkaan näytellyt perinteinen suomalainen kinkku.
– Mieleenpainuvammaksi joulumuistoksi on pakko sanoa se, kun sain ensimmäisen kerran Kööpenhaminassa jouluankkaa. Se tarjoiltiin karamellisoitujen perunoiden, omena- ja punaherukkahyytelöiden kanssa. Se oli vaan niin tautisen hyvää. Se on yksi iso klassikko, Alén kertoo.
– Ankka oli luomuankkaa rapealla nahalla. Se oli niin suussa sulavaa ja liha oli suussa hajoavaa. Se käänsi jopa hieman selkääni kinkulle! Alén muistelee.
Huippukokki tunnustautuu henkeen ja vereen perinteisten jouluruokien kannattajaksi. Alénin mielestä joulupöytä ei ole se kattaus, jossa kannattaisi heti lähteä kokeilemaan jotain aivan uutta.
– En halua nähdä joulupöydässä uutta ja innovatiivista. Jouluruoan pitää olla tuttua ja turvallista, kerran vuodessa syötävää, sellaista missä tuoksuu koko elämä lapsuudesta saakka. Mielestäni se on kerran vuodessa ihan mahtavaa, Alén hymyilee.
Akseli Herlevi: Ruokaa suvun kesken ja päälle päiväunet
Vastikään oman hampurilaisravintolansa Helsinkiin avannut kokki Akseli Herlevi muistelee lämmöllä kaikkia suvun kesken vietettyjä jouluja. Pääosassa on yhdessäolon lisäksi ollut tietysti ruoka.
– Lämpimin jouluruokamuisto liittyy varmaankin suvun kesken yhdessä ruoan nauttimiseen. Tapaamme porukalla harvemmin, joten on mukavaa joskus kerääntyä yhteisen pöydän ääreen nauttimaan jouluruokia.
Herlevi kertoo nauttivansa joluruokia vai aattona sekä joulupäivänä. Sen jälkeen vuoden jouluruokakiintiö on täysi.
– Suurinta herkkuani on tädiltäni opituin tavoin siianmätileipä, jossa mätiä on runsaasti näkkileivän päällä. Sitten onkin mukava siirtyä kolmansille päiväunille.
Meri-Tuuli Lindström: Isä paistoi tyttärelle oman "kinkun"
Meri-Tuuli Lindströmin lämpimimmät jouluruokamuistot liittyvät hänen isänsä yritteliäisyyteen tyttärille maistuvien herkkujen keksimisessä. Koska Lindströmille tai hänen siskolleen eivät maistuneet perinteiset jouluherkut, laittoi isä itsensä likoon innovatiivisten jouluherkkujen suhteen.
– Koska en pienenä pystynyt syömään kinkkua, niin isäni kehitti minulle oman ruoan. Sain sitä jouluna aina ja myös siskollani oli oma ruoka, kun hän oli kasvissyöjä, Lindström muistelee.
– Minulla oli aina glaseerattu kalkkunarulla. Se oli kalkkunanrinta, jossa oli kokista ja mausteita. Glaseerausta keitettiin kasaan tosi pitkään, jotta siitä tuli siirappimainen. Se oli sitten se minun kinkun sijainen. On siitä kyllä sittemmin luovuttu, Lindström kertoo.
Tänä päivänä Lindströmin mielipide kinkun suhteen on muuttunut, eikä isän tarvitse enää valmistaa tyttärelleen korviketta kinkun tilalle.
– Nykyään kyllä syön kinkkua, mutta se ei ole minulle mikään välttämättömyys, sillä tykkään todella monista muista ruoista paljon enemmän, Lindström hymyilee.
Jaakko Sorsa: Jouluaatto keskellä viidakkoa – kinkun sijaan kokonainen joululehmä
Hong Kongissa menestyvää pohjoismaalaista FINDS-ravintolaa pyörittävä keittiömestari Jaakko Sorsa muistaa ikuisesti sen hieman perinteisestä poikkeavan joulun viidakossa vuonna 1997.
– Olin keskellä Fidzi-saaria paikallisen perheen parissa. Olin juuri palannut Etelä-Libanonista YK-reissulta, missä palvelin monikansallisessa yksikössä ja fidzilaisista tuli hyviä ystäviäni – kutsuivat siis kotiinsa. Aattona ei ollut kinkkua, vaan joululehmä, joka syötiinkin kokonaan siinä kyläläisten kesken. Sen verran isoa kansaa, ettei mennyt kuin kolme päivää.
Palan painikkeena joululehmän kanssa nautittiin jauhetuista yangona tai kavajuurista puristettua lientä.
– Koko kokemuksesta tuli kyllä silloin mieleen että tällainen vanha kannibaalikansa on syönyt viimeisen ihmispaistinsa todistetusti noin 100 vuotta sitten. Jos jollain olisi alkanut geeneissä heräämään ihmislihan himo, niin olisi ollut Jaakko-pojalla tukalaa, Sorsa vitsailee.