Naudan sisäfileetä ja rintaa, possumakkaraa ja -krokettia, taskurapua, ruijanpallasta, jättikatkista, merikrottia, pateeta, chorizoa, serranokinkkua, parmankinkkua, laardia, merisiiltä, partaveitsisimpukkaa, turskaa, kummeliturskaa, savustettua lehtikaalta, uppopaistettua keltuaista, vasikan kateenkorvaa, ankan maksaa ja rintaa, possun päätä, naudan maksaa…
Siinä vain pieni otos kaikesta, jota tuli syötyä pidennetyllä viikonloppureissulla Kööpenhaminassa. Keskityn reissun makumuistoihin, vaimo bloggaa monesta muusta upeasta kokemuksesta. Tiivistettynä voin sanoa Köpiksestä muutaman seikan.
1) Matkaoppaissa sanotaan, että kaupunki on mukavan kokoinen kävellen valloitettavaksi. En tiedä, millaisia vaeltajia kirjoittajat ovat, mutta Kööpenhaminaa et todellakaan kävellen tsekkaa parissa kolmessa päivässä, vaikka kunto taivallusta kestäisikin. Nähtävää on hämmentävän paljon. Ylivoimaisesti paras menopeli olisi vuokrapolkupyörä. Kaupunki on pyöräilijän paratiisi. Niitä kannattaa myös varoa. Tulevat joka suunnasta ja vauhdilla. Eli pysytään tiukasti omalla kaistalla kävellen.
2) Köpiksen suurin vahvuus on hallittu rosoisuus. Mikään ei oo niin nuukaa, kunhan kokonaisuus näyttää hyvältä. Fiilis on cool, mutta rento. Esim. Helsingissä ja Tukholmassa usein pelkkä tylsä cool. Ja Tampereella liian rento. Rosoisuus on Suomessa rempallaan olemista. Kööpenhaminassa se luo tunnelmaa ja kertoo tarinaa. Asiat tehdään, niinkuin ne olisi kiva tehdä, Suomessa niin kuin on jossain määrätty. Kirjoitan tästä myöhemmin lisää.
3) Tanskassa silmämäärin arvostetaan pieniä kauppoja ja yksityisiä ravintoloita. Kertoo paljon kuningaskunnan hengestä, että laki kieltää yli 3500 neliön marketit. Aika huikeeta. Pääkaupungin pikkuiset liha- ja kalakaupat voivat ainakin päältäkatsoen hyvin ja tarjonta on kadehdittavaa. Luomu ja ekologisuus ovat huomattavasti näkyvämmin esillä kuin Suomessa.
Mutta sitten ruokaan. Kuten alkusanat kuvasivat, sitä oli liikaa. Ravintoloiden valinta ei ole ollut koskaan niin vaikeaa kuin tällä reissulla. Joutui luopumaan liian monesta houkuttelevasta paikasta. Onneksi onnistuimme mielestäni tekemään todella onnistuneet valinnat. Kuvittelin syöväni pääosin meren antimia, mutta yllätysmenujen anti oli varsin lihavoittoinen.
Nose2Tail - Kärsästä saparoon
Ensimmäisen illallisen nautimme uudehkossa Nose2Tail-ravintolassa. Kuten nimikin kertoo, rafla käyttää ruoissaan ruhon kuonosta häntään. Ekologista ja ehkä juuri siksi nykyään niin trendikästäkin. Vanhalle teurastamoalueelle, Ködbyenille (Lihakaupunki), on kerääntynyt kaupungin puhutuimpia ravintoloita. Nose2Tail sijaitsee limittäin vastapäätä tunnetumpaa Kodbyens Fiskebaria, jossa myös ruokailimme. Rafla sijaitsee kellaritasossa, jonne vie kapea portaikko täynnä kynttilöitä. Niin hienoa ja niin vastoin kaikkia palomääräyksiä. Lihakellari huokuu lämmintä, kynttilävetoista tunnelmaa. Paikka on torstai-iltana täpötäynnä. Palvelu on ystävällistä, mutta tarjoilija vaihtuu joka pöytäkäyntikerralla. Tarjoilijamiehillä yllään tyylikkään hauskasti valkoinen paita, mirri, nahkaessu ja tennarit. Fiilis on rento ja monipuolinen. Tänne voi tulla juhlistamaan merkkipäivää tai kaluamaan luuta kaverin ja tuopillisen kera. Listalta löytyy kaikenlaista, mutta lankulta tarjottava, jaettava yhdistelmäannos kuulostaa alkajaisiksi lupaavalta. Vaimo toivoi pientä, mutta tilasin laajemman setin. Se oli 60-kiloiselle virhe.
Saamme eteen puolen metrin laudan ankan maksaa ja rintaa, possun päätä, naudan maksaa, tuhtia sinihomejuustoa, paria kalamössöä, jotain naudanosaa wasabimajoneesilla sekä pikkelöityä kurkkua ja punasipulia. Todella vahvoja makuja, osa loistavia, osa hivenen turhan tömäkkää. Hauska makupaletti joka tapauksessa.
Mutta pääruoka odottaa. Ja niin odotamme mekin. Juomaa. Siinä istumme puolisen tuntia ilman ruokaa tai juomaa. Inhoan tarjoilijalle viittomista, vaikka se ei tässä paikassa tökeröä olisikaan. Yritän napata katsekontaktia, nostan kättä hivenen pöydästä. Ei onnaa. Olen liian nössö. Lopulta onnistuu. Valitsen päivän sisäelinerikoisen eli vasikan kateenkorvaa, paahdettua perunaa, pikkelöityä sipulia, luumuja ja kevätsipulia sienikastikkeella. Vaimo ottaa asteen kevyemmin päivän kalalla, joka oli joku lihaisa vaalea fisu, jonka nimeä tarjoilija ei osannut sanoa englanniksi. Kylkeen maa-artisokkaa, kyssäkaalia, fenkolia, tilliä ja pottumuusia. Molemmat annokset olivat hengeltään samanlaisia, vaikka makumaailmat paljon poikkesivatkin. Maanläheistä, runsasta makua, toimivaa kokonaisuutta. Suuret ja ronskit annokset, joissa kuitenkin tyylikkäitä sävyjä ja yksityiskohtia. Ajatus ollut mukana.
Mutta liika on liikaa ja olen tukossa. Joudun jättämään viimeiset 10 % lautaselle, koska ei vain pysty. Vaimo muistuttaa, että ehdotti pienempää alkulautasta. Itse olen iloinen, että tuli maistettua useampaa makua. En halua jälkkäriä, en kahvia, vain hotelliin toipumaan.
Laskua kertyi ison alkuruokalaudan, kahden pääruoan, kolmen viinilasillisen ja yhden oluen kera 100 euroa. Suuri pääruoka ja lasillinen kustantavat 32 euroa.
Nose2Tail
Flæsketorvet 13 A (Kødbyen), Kööpenhamina
