Helsinkiläismuseon näyttelyssä perehdytään suomalaisiin ruokaperinteisiin ja perinneruokiin. Huomenta Suomessa otettiin selvää, mistä näyttelyssä ja perinneruoissa on oikein kyse.
Helsinkiläisen Hotelli- ja ravintolamuseon näyttelyssä saattaa törmätä esimerkiksi vanhaan keittokirjaan, jossa vinkataan maksapizzan ja silakkapizzan ohjeet. Lasketaanko nämä perinneruoiksi?
– Se on hyvä kysymys. Silakkapizzassa yhdistetään eteläitalialainen perinneruoka, ja sitten ehkä meikäläinen, aika perinteinen ruokakalana pidetty silakka. Voihan sitä sanoa perinneruoaksi, kommentoi kulttuuritutkija ja tietokirjailija Liisa Kaski.
Nam Yök Häh – Mistä on ruokaperinteet tehty? on ruokaperinteillä herkutteleva näyttely, joka käsittelee ruokaperinteiden muodostumista, moninaisuutta ja merkityksiä. Samalla pureskellaan perinteisiin liittyviä myyttejä, haastetaan näkemään perinneruoat toisin ja pohditaan ravintoloiden sekä ruokakaupan roolia perinteiden vaalimisessa ja uudistamisessa.
Kaski muistuttaa, että monet perinneruokamme ovat saaneet vaikutteita tai tulleet muualta. Esimerkiksi ruis on aikanaan tullut kaukaa.
Lue myös: Valtaosa ei tiedä, mikä on mustamakkaran alkuperäinen nimi
Ovatko kebab ja HK:n Sininen perinneruokaa?
Näyttelyssä suomalaiset ovat myös saaneet listata ruokia, jotka itse laskevat perinneruoaksi. Mukana on tuttuja ruokalajeja aina karjalanpiirakasta kaurapuuroon, mutta joukkoon mahtuu myös hapanvelliä, kebabia, sushia ja jopa HK:n Sininen.
Museonjohtaja Anni Pelkonen muistuttaakin elintarviketeollisuuden merkityksestä ruokaperinteisiin.
Ruokakauppa ja elintarviketeollisuus käyttävät mielellään perinteinen-sanaa markkinoinnissaan. Se vetoaa ihmisten tunteisiin ja antaa elintarvikkeelle tietynlaisen tuntuman, Pelkonen sanoo.
Moni perinneruoka onkin säilynyt elinvoimaisena ja ylipäätään elossa elintarviketeollisuuden ansiosta.
– Moni ei esimerkiksi tee mämmiä itse, mutta ostaa sitä kyllä kaupasta ja syö mielellään.
Liisa Kaski muistuttaa, että perinneruoat muuttuvat ajan saatossa, vaikka monet ajattelevat niitä pysyvinä.
– Yleensä muistitieto menee 3–4 sukupolven päähän. Perinteet muuttuvat koko ajan, mutta niissä myös pysyvät jotkut asiat.