Yksi parhaista kevään merkeistä (etenkin kun niitä on tänä vuonna niukasti tarjolla) on, kun Riesling - ja Spätburgunder -viikot virtaavat lähiravintoloihin. Saksalaisen viinin ilosanomaa juhlitaan tänä vuonna Helsingissä, Tampereella, Turussa, Jyväskylässä, Lahessa, Kuopiossa, Kirkkonummella, Mäntässä ja sekä Kotkassa yhteensä 44 ravintolassa.
Kun tarjolla on paria lempiviinityyliäni huuhtomaan alas kaupungin parhaiden ravintoloiden ruokaa, otin kutsun kierrokselle vastaan kuolatilkka suupielessä.
HELLA & HUONE. Kokoonnuimme aluksi yhteen Tampere Food Clubin bloggareiden kanssa Hella & Huoneeseen. Siellä menun ruoat oli suunniteltu rheinhesseniläisen kulttituottaja Raumlandin sektien (eli saksalaisten skumppien) kanssa nautittaviksi. Viime elokuun reissuni Rieslingin lähteille osoitti makunystyräni kumartavan syvään heidän viineilleen.
Nautimme kolmen ruokalajin menun, mutta annoskoot olivat sovitettu viiden raflan kierrokseen sopiviksi. Alkuun höyrytettyä sydänsalaattia, friteerattua kampasimpukkaa, piimädressingiä ja raastettua piparjuurta. Keväisen oloinen, makumaailmaltaan pehmeän mukava annos, jolle kylkeen tarjoiltu Cuvée Marie-Luise Blanc de Noir Brut on hitusen turhankin hapokas kumppani. Normaalitilanteessa Raumlandin kolme kuohuvaa kaadetaan aterian aluksi laseihin ja ruokailija voi itse parittaa mieleisensä makuparin. Skumpan kanssa kun ei ole niin tarkkaa eikä huonoja komboja näistä edes saa. Jäin vain miettimään, kestävätkö kuplat läpi aterian?
Pomppasimme Riesling-menulla (55 eur + viinit 40 eur) ajan puutteen takia siika-annoksen yli. Seuraava setti Cuvée Katharina Blanc de Noir Brutin ja grillatun lampaansydämen, salaatin ja saksanpähkinämajoneesin kera nostaa viinitalon osaamisen kunnolla framille. Täyteläinen ja paahteisen hienostunut viini pistää monet shampanjat poikki ja pinoon. Lampaansydän on maultaan tyylikkään mieto ja saa mukavaa syvyyttä saksanpähkinästä.
Tapahtuu kohdallani turhan harvoin, että jälkiruoka nousee aterian ykköseksi. Yleensä kaikkialla käyrä on alkuruokien jälkeen laskeva. Nyt päätin aterian muikealla hymyllä. ”Millefeuille”, raparperia, vanilja-patesserie, marenkia ja vesiminttuöljyä komppaavat yhteen loistavan makeuden ja hapon liiton. Riesling Brut on on hitusen yllättävä valinta juomaksi, mutta toimii moneen suuntaan loistavasti korostaen annoksen makeutta ja vaniljaisuutta. Hieno alku rundille!
TUULENSUU. Seuraava etappi omaan korttelipaikkaani, Gastropub Tuulensuuhun. He ottavat viiniviikot tosissaan ja tykittävät tarjolle kolme A-nelosta saksalaisen viinin hienoutta, erityisnostona vanhan Itä-Saksan alueet. Pöytään maistiaista Mantereen lähitilan kukosta tehdystä rillettestä (mainio) ja Penttilän lähitilan bratwurstista hapankaalin kera (aina hyvä). Seuraava aalto toi eteeni suussa sulavaa haukimureketta parsan kera (erinomainen) sekä haudutettua lievästi chilistä mustekalahöystöä (ihan ok). Laseihin elokuussa tapaamieni Ringsin sympaattisten sisarusten kepeän maukas Rings Liter, landemainen Boudier & Koeller Pinot Noir, haukimurekkeen kanssa loistavasti tanssiva Lützkendorf Riesling Karsdorfer Höhe Gräte GG sekä herkullinen Klaus Bohme Rappental Frühburgunder. Tuulensuun teemaviikkolista tarjoaa varmasti kaupungin parhaan näköalan saksalaisen viinin (loistavaan) nykytilaan.
AISTI. Seuraava kattaus Aistin Riesling-menulla (38 eur) toi aluksi eteen hämmentävän kombon. Turskanposkea, veripalttua, puolukkaa, hernepyreetä, puffattua tattaria ja pikkelöityjä kasviksia. Kaikki olivat yksinään hyviä, mutta samalle lautasell e sovitettuna kuin punaviinin ja valkoviinin sekoitus. En tajunnut. Mutta oikein valituilla haarukallisilla herkullista. Lasiin jälleen paikan päällä viinitilalla hyväksi kokemaani Bassermann-Jordanin Rieslingia. Sellaista, joka ei isommin säväytä, mutta jollaisia Alkossa on aivan turhan vähän.
Pääruoaksi (maistelukoossa) lohta, parsaflan, keitettyä parsaa ja suolaheinäkastiketta. Oikein hyvä yhdistelmä, jolle suolaheinäkastike antoi luonnetta. Lohi oli koostumukseltaan kuivakkaa ja maunkin puolesta viittasi, ettei olisi ihan tuoreinta mahdollista. Se kuntoon ja erinomainen annos.
Viineiksi kahta Rieslingia. Naurahdin kuullessani vastapäätä istuvan Savusuolaa-blogin Janican sanovan pfalzilaisen Koehler-Ruprechtin Kallstadter Annaberg Riesling Trockenin (2008) tuoksuvan pakokaasulta. Nuuhkaisimme Pullonhenki-blogin Heikin kanssa lasejamme ja totesimme saman. Rieslingin tunnuspiirteisiin kuuluu usein petrooli, mutta pakokaasu? Ja vielä vähän kynsilakanpoistoainetta päälle. Kaiken kukkuraksi viini osoittautui etenkin ruoan kanssa loistavaksi, mutta oudolla tavalla. Näitä wtf-kohtia ruokapolulla. Toisen lasin rheingaulainen Trinks-Trinks Riesling Im Scorchen on malliyksilö alueen Rieslingeista ja komppaa annoksen kanssa napakasti.
Jälkkäriksi tasapainoisen monipuolinen sesonkiannos raparperipiiraasta ja -hyytelöstä, mansikkatuilesta ja -sorbetista sekä parsaparfait’sta paahdetulla tyrnillä aateloituna.
MASUUNI. Off we go to Masuuni. Ruoaksi valkoista parsaa ja korvasienimuhennosta. Laseihin Kloster Eberbach Riesling Trocken sekä moselilaista Bischöfliche Weingüter Trier DOM Riesling trocken 2015. Parsa-annos oli hyvin tuttu ja turvallinen. Olisin kaivannut hitusen näkemystä tai yllätyksellisyyttä. Viinit ”hyvää peruskauraa”, joka toki saksalaisen Rieslingin tasolla on jo oivaa kulauteltavaa. Jälkkäriksi haudutettua raparperia, tomaatti-lakritsilientä ja vaniljajäätelöä. Annos, jota maistaessani pohdin, mitä hittoa kokki on ajatellut ja onko edes sitä maistanut.
C. Päätepisteenä oli Tampereen parasta ruokaa tarjoileva C. Chef Ilkka Isotalon ruokamatka kaikkeen lähiseudun syötävään materiaaliin toi tällä kertaa lautasillemme alkuun, jollain metsäisellä maustettujen ja fritattujen salvianlehtien jälkeen, porsaannahkaa, kuusta ja vuohenputkea. C kuuluu ravintoloihin, joissa makunystyrät eivät vaistomaisesti huuda hurraata. Ne tuumivat hetken, mitä hittoa on käsittelyssä ja vasta parin kolmen sekunnin pohdinnan jälkeen viestittävät suupielille ylöspäin asettumisesta. Näin myös tällä kertaa. Lasissa kupliva Sekthaus Solter Pinot Noir Rosé Sekt Brut nostaa esiin vadelmaa ja kirsikkaa sekä hienosti happoja.
Seuraava pikkupala koostuu pariloidusta kuhanposkesta, sipulista, kanaemulsiosta, pikkelöidyistä mustaherukan silmuista, pastöroidusta valkuaisesta, maa-artisokkapyreestä, koivunlehdestä, pinaattiöljystä ja voikastikkeesta. Tietenkin.
Toiseen lasiin puhdaspiirteisen mineraalinen ja freesi Heroux Akuutti Riesling. Mutta sitten jytisi. Heinillä savustettua hauenmätiä, heinäkreemiä, mallaskeksiä, itse 18 kk kuivattua porsaanniskaa capocolla, ylikypsää selleripyreetä ja pakastekuivattua puolukkaa. Vahvoja, syviä makuja. Sitä on tottunut, että mädissä kitsastellaan, mutta nyt sitä oli savustettuna lautanen täynnä. Huikea, hiljaiseksi vetänyt annos. Jos et pidä mädistä, vihaat tätä. Jos pidät, kerrot siitä hihkuen 11 kaverille. Niitä annoksia, joiden makumaailmaan onnistun varmasti palauttamaan kielelle vuodenkin päästä, vaikka muutama lasi Rieslingia olikin jo takana. C ei petä. Vielä loppuun valkosuklaalla kuorrutetut mustaherukkatikkarit, jotka olivat kuorrutetut hattaralla ja tikkuna tietenkin mustaherukanvartta.
Homman vetää erityisen hienoksi se, teemaviikkojen aikana juomapaketteja on kaksi. Ihan vain osoittamaan Rieslingin moninaisuutta. Samalle ruoalle löytyy useita hyviä kumppaneita ja tämän huomaa parhaiten, kun ruokaseurue tilaa molempia viinipaketteja ja maistelee ristiin.
LUE LISÄÄ RIESLING- JA SPÄTBURGUNDER -VIIKOISTA
