Koskiravintolat otti vuosi sitten haltuunsa juuri kunnostetun, upean Tampereen Näsilinnan. Aluksi lähdettiin vahvasti klassisella ranskalaisella keittiökärjellä. Siitä hatunnosto tähän väliin. Ruoat olivat hyviä, paikoin jopa oikein hyviä, mutta hintatason huomioiden kokonaisuus haroi hiukan omaa lompakkoa vastaan. 
Tänä keväänä Koskiravintoloiden kaikki keittiöt otti haltuun Suomen kokkimaajoukkueen kapteeninakin toimiva nuori konkari Kristian Vuojärvi. Kävimme Tampere Food Clubin bloggareiden kanssa maistelemassa (talon tarjoamana) miehen suunnittelemat uudistukset perinteiseen Tillikkaan. Nyt kiinni Tampereen uuteen perinneherkkuun, Näsilinnaan ja sen ravintola von Nottbeckiin. 
Tiistai-iltana ravintola on auki vain meille bloggareille. En tiedä, oliko Kristian yksin keittiössä tekemässä kaikkien safkoja. Jos oli, niin lisäpinna koriin. Tarjoilijana meille toimi monista rafloista tuttu, aina ystävällinen, mutta särmikäs Sara. Kahden hengen miehitys isossa palatsissa ei antane kuvaa perustoiminnasta, joten keskitytään ruokaan. 
Alkukilistelyyn lasit Freixenet Bio Cava Brut -cavaa. Päälle keittiön hiukopalana paistettua kampasimpukkaa, marinoitua kurkkua, kirjolohenmätiä, fritattua nuudelia ja rapeaa ruista. Mainio lajissaan. Ainoastaan syömistapa askarrutti. Alkuruokahaarukalla homma hoitui, mutta säveltäen. Annoksen rakennetta tuovat komponentit jäivät lähinnä koristeeksi. 
Varsinaiseksi alkuruoaksi 64,7-asteista kananmunaa, jonka päälle maa-artisokkaa pikkelöitynä ja friteerattuna. Kostukkeeksi vielä paahdetusta maa-artisokasta tehtyä keittoa. Erittäin maukasta komboa, maa-artisokan eri muodot hienosti esillä, mutta keiton kanssa suuta hämmensi erilaiset lämpötilat. Yhtä aikaa melkein kuumaa, haaleaa ja kylmää. En tiedä, mikä annoksen tarkoitus sen suhteen oli, mutta yksittäiset, erittäin hyvät maut sekoittuivat lämpöasteiden sekamelskaan. Kylkeen tarjoiltu Arthur Metz Riesling Organic 2012 tasapainotti kevyen maanläheisiä makuja mallikkaasti. 
Pääruokana tarjoiltiin vuorokauden ajan haudutettua, ankanmaksalla ja serranokinkulla maustettua häränrintaa. Kylkeen punaviinikastikkeella täytettyjä sipulikuppeja, parmesankroketteja ja sienipyreetä. Syviä makuja, jotka ovat kaukana keväästä, mutta lista on vaihtumassa kesäisemmäksi 8. kesäkuuta. Kokonaisuus kuitenkin toimi, vaikka häränrinta oli päässyt hivenen kuivaksi. Pekonilla pakattu käärö ei riittänyt tuomaan tarpeeksi rasvaa ja mehevyyttä. Kroketti oli lähinnä perunaa ja parmesaania olisi mahtunut mukaan tuplat tai triplat. Pääruoka oli kuitenkin kokonaisuudessaan erittäin maukas. Sienipyreen rooliksi muotoutui lähinnä haarukallisten kostuttaminen. Vahvuus kokonaisuudessa, ongelmat nyansseissa. Yksittäiseen hintaan nähden halvoista raaka-aineista koostetun annoksen 32 euron pyynti on turhan kova, vaikka muutaman lisäeuron menukokonaisuudesta näissä puitteissa maksaisinkin mukisematta. Juomaksi tarjoiltu Chianti Castello d´Albola osoitti, että lemppariviinityylini, Chianti Classico, on huonoimmillaankin oikein hyvää ja tämän annoksen kanssa oiva pari. 
Jälkiruoaksi luonnehdinta brûléesta. Lautasella palasia rosmariini-crumblesta, marengista, sitruunakakusta ja päälle siroteltuna rosmariinigranitea. Kaikkea osasina. Annos toimi mainiosti, kun onnistui koostamaan elementeistä täydellisiä haarukallisia. Kokonaisuudessaan silti hivenen tylsä, mutta ei huono. Vähän niin kuin klassinen, mut ei kuitenkaan.
Näsilinnan von Nottbeck on saanut kaipaamansa, hyväntahtoisen läimäyksen maan pinnalle. Klassiselle, ranskalaiselle keittiölle nojaavalle ruoalle löytyy aina tavallista suurempaa tilaa sydämessäni. Kristian Vuojärven mukana on tullut sopiva tujaus pohjoismaalaista sävyä sekaan. Kolmen ruokalajin menun hinta 55 euroa on turhan kova, vaikka atmosfääristä kuuluukin maksaa hitusen ekstraa. Kymppi pois ja päästään mukaan geimeihin.
