Kokkolalainen Sanna Skog rakensi piparikoristeet kotikaupunkinsa innoittamana.
Piparikoristeiden tekeminen saattaa viedä mennessään. Näin kävi kokkolaiselle Sanna Skogille. Hän rakensi Kokkolan katukuvaa kuvastavat piparikoristeet.
Idean projektiin Sanna sai Keski-Pohjanmaan toimittaja Minttu Mustoselta. Hän heitti ilmoille ajatuksen piparkakkumuotista, muoteista ja kaupungin kauniista fasaadeista.
Siitä Sanna keksi, että hän haluaisi tehdä koristeita Kokkolan kauniista rakennuksista. Hän mietti, että niistä voisi saada kivoja piparkakkumuotteja.
– Kaupungissa on paljon kauniita julkisivuja.
Pipareihin ikuistettiin muutamia Kokkolan kohteita tai muuten Sannalle tärkeitä paikkoja.
Yhdestä muotista löytyy vanha elokuvateatteri, Maxim, josta kaikki lähti.
Rakennus on nykyisin täynnä toimistotiloja.
– Kaunis rakennus se on silti.
Mallista löytyy myös Kaarlelan kirkko, jossa Sanna ja hänen miehensä vihittiin. Lisäksi löytyy Mäntykankaalla sijaitseva vanha vesitorni. Mäntykankaalla Sanna on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa.
Vesitorni, teatteri ja vanha suojeluskuntatalo sijaitsevat vierekkäin. Niinpä Sanna päätti laittaa ne rinnakkain myös asetelmaan.
Sanna halusi sisällyttää malliin myös Kokkolan edustalla sijaitsevan Tankarin majakkasaaren. Siellä koko perhe käy melkein joka kesä. Sanna halusi asetelmaan vähän korkeuseroja.
Neljä iltaa meni
Sanna laskeskelee, että työn parissa kului kolme tai neljä iltaa. Kunakin päivänä hän ahersi rakennelman parissa kolmesta neljään tuntia.
– Selkäni oli silloin huonossa kunnossa ja on kyllä vähän vieläkin. Niinpä minä istuin korkealla jakkaralla, kun tein ikkunaruutuja, Sanna naurahtaa.
– Kyllä tämän kanssa tarpeeksi kauan meni, hän nauraa.
Koristeista löytyy muun muassa vanha elokuvateatteri Maxim.
Suunnittelu kaiken a jo o
Kaikki lähti perinpohjaisesta suunnittelusta. Kaavojen piirtäminen oli työläintä. Siinä oli apuna Sannan nuorin tyttö.
– Käytännössä paperihommat veivät aikaa. Yksi päivä kului ihan vain piirtämiseen.
Sanna etsi malleja työhön netistä. Osan hän piirsi laittamalla tietokoneruudulle paperin ja piirtämällä kuvat siitä läpi. Osa tulostettiin paperille ja suurennettiin siitä.
Teatterikuva piirrettiin paperilla. Sitä mittailtiin, että tulisi suurin piirtein oikeat mittasuhteet. Rakennukset eivät ole mittasuhteessa toisiinsa nähden, vaan niistä tehtiin uunipellille sopivan kokoisia.
– Pellille ei mahtunut isompia, hän nauraa.
Kun suunnitelmat oli tehty, päästiin taikinan kimppuun.
Suunnitteluun meni eniten aikaa.
Paistamisessa piti olla tarkkana
Ensin piti rakentaa alustat, joihin mallit kiinnitettiin. Viisi levyä paistettiin alustaksi, joista kaksi paloi. Toinen palaneista heitettiin pois.
– Toisaalta se olisi kyllä käynyt, kun on niin lumeton maa, Sanna vitsailee.
– Onneksi pohja oli sellainen, mitä kukaan ei muutenkaan syö.
Paistovaiheessa luukkuvahtina toimi Sannan vanhin lapsi. Oli oltava tarkkana, että paloista ei tulisi liian tummia. Toisaalta liian raa’aksi jäänyt pala olisi ollut sellainen, joka ei olisi pysynyt pystyssä.
Ikkunaruutujen paistamisen kanssa oli oltava erityisen tarkkana, jotta osat eivät pala.
– Ruutujen teko oli todella työlästä eikä niitä ei olisi jaksanut tehdä uudestaan.
Huolellisuus kannatti. Rakennuspalat onnistuivat kerralla.
Kaikkein vaikeinta oli ikkunoiden teko, etenkin ikkunalasien kiinnitys. Koristeet oli jo kiinni toisella puolella. Tietyllä tapaa koristelu oli haastavaa.
Sanna yritti saada työhön vähän tasoja. Koriste on sinänsä yhdessä tasossa.
– Kirkosta tuli kolmiulotteinen vaikka on vain yhdessä tasossa. Tornikin on vielä kauempana kuin muut.
Sanna on tyytyväinen lopputulokseen.
– Tuli siitä aika hieno, vaikka en osaakaan piirtää kuin tikku-ukkoja, hän naurahtaa.
Sanna hyödynsi Kokkolan maamerkkejä ja itselleen tärkeitä paikkoja.
Kehuttu rakennelma
Sanna kertoo, että he ovat saaneet kehuja piparikoristeista. Kylässä käyneet ystävät ovat tunnistaneet rakennukset.
– Kyllä mieltä lämmittää kaikki, jotka on sen hyväksi todenneet, hän toteaa.
– Ei ihan turhaan tullut tehtyä.
Sanna kertoo, että heidän perheensä ovat jouluihmisiä. Joulukynttilät ja -valot ovat olleet esillä jo muutaman viikon.
– Lapset ovat kyselleet, että milloinkas kuusi nostetaan sisälle, että kyllä sen varmaan kohta voi jo laittaa! Sanna nauraa.